kenkiä, kenkiä ja hiukan lisää kenkiä

Omistan ehdottomasti keskivertonaista enemmän kosmetiikkaa (etenkin luomivärejä), olen myös kohtalaisen varma, että omistan keskimääräistä enemmän kenkiä. Viimeksi kun laskin kenkäni oli niitä noin 40 paria, sen jälkeen tosin olen siivonnut kenkäkaappiani armottomalla kädellä ja aika monta pari on lähtenyt kiertoon, kuitenkin kenkiä on tällä hetkellä edelleen varmaan noin 30 paria vähintään. Pitääkin varmaan taas jossain vaiheessa laskea..

Uusin tulokas pikkuiseen kenkäperheeseeni on Nilsonin mustat nahkaiset nilkkurit, joita katselin sillä silmällä jo syksyllä niiden ilmestyessä ikkunaan, sillon kuitekin 119€ hinta ei houkuttanut. Keskiviikkona tentin jälkeen oli noin tunti loppuaikaa kun odottelin avokkia saapuvaksi keskustaan ja käytinkin ajan hyödykseni kierrellessä viimeisiä alennusmyyntejä. Nilsonin liikkeessä sitten nuo samaiset nilkkurit, joita katselin syksyllä kököttivät hyllyssä -70% lapulla varustettuna, onnekseni jäljellä vielä sattui olemaan oma kokoni, pakkohan nuo siis oli ostaa itselle synttärilahjaksi kun maksoivat enää 35€.

Aikaisemmin ostin kenkiä köykäisemmin kriteerein, riitti, että ne näyttivät hyvältä. Nykyisin kuitenkin kiinnitän edes hiukan enemmän huomiota siihen miltä popot tuntuvat jalassa ja myös materiaali on muodostunut tärkeäksi ostokriteeriksi. Nykyisin pyrin välttämään keinonahkaisten kenkien ostamista, sillä ne eivät kestä yhtä hyvin käytössä kuin nahkaiset ja aito nahka vain näyttää niin paljon paremmalta kuin keinonahka. PVC on asia erikseen ja muutamat kankaisetkin tassuttimet multa löytyy.

Yhdet lempipareistani olettekin jo nähneet, mutta tässä vielä muutama muu rakas kenkä.

Biancosta tänä talvena ostetut nahkaiset saappaat joissa on todella lämmin karvavuori. Nappasin kokoa isommat, jotta kenkään mahtuisi kunnon paksu ja lämmin pohjallinen ja villasukka. Erittäin mukavat jalassa ja lämpimät, ainut huono puoli on, että hirmuisen kovilla pakkasilla näitä ei voi käyttää, koska pohjasta tulee ihan tappoliukas, eli kun mittari näyttää -10 vedetään jalkaa jotain muuta.

Nämä OIS merkkisiet nahkaiset saappaat ovat myös alelöytö, niissä on ohut, hiukan fleecemäinen vuori joten, sopivat parhaiten kevät ja syksy käyttöön. Korosta huolimatta mukavat jalassa, mutta aion kuitenkin lisätä kenkiin puolipohjallisen tuomaan lisämukavuutta, nämä muuttivat meille muistaakseni keväällä 2009.

Nämä nahkaiset, hieman rokahtavat nilkkurit ostin viime syksynä Dinskosta. Jalassa ihan kohtalaisen mukavat, mutta puolipohjallinen on näihin ihan ehdoton, myöskään näitä ei voi pitää varrettomien sukkien kanssa sillä tuloksena on erittäin kipeät ja verestävät hankaumat nilkoissa. En ensin ollut ihan varma minkä kanssa näitä käyttäisin, mutta nyt kun vaatetyylini on hiljalleen alkanut käsittää legginssejä ja pillifarkkuja (mitäs siitä, että mulla on iso ahteri ja jättimäiset reidet! leggarit ja stretchpillifarkut on mukavia jalassa!) niin kengillekin on löytynyt mukavasti käyttöä. Odottelenkin, että tämä lumi ja jää häviäisi jonnekin ja voisi taas alkaa käyttää korkoja.

Tähän mennessä on käynyt varmaankin varsin selväksi, että pidän koroista (kun on 160cm ei ”muutama” lisäsentti ole ollenkaan pahitteeksi) ja enemmän ja vähemmän rokahtavista kengistä. Löytyy multa kuitenkin myös järkevämpiäkin popoja.

Nämä ovat tähän mennessä kuudennet maiharini, kolmet ovat jääneet pieniksi/kulutettu loppuun ja yhdet on myyty eteenpäin ja yhdet pitäisi viedä suutarille. Kahdet ovat olleet vetoketjulliset ja hieman naisellisemmat ja kolmet teräskärkiset. Ensimmäiset maiharini sain (koska halusin ne ihan ehdottomasti) ala-asteella, olisikohan ollut kolmannella luokalla. Ne olivat ruskea ja niissä oli muutama solki eikä missään nimessä ollut vetoketjua. Toiset olivatkin sitten jo tyttömäisemmät ala-asteen kuudennella, varsi ulottui noin polveen asti, sivussa oli vetoketju ja materiaalina oli nahka ja mokkanahka. Harmi vain, että molemmat kengät jäivät aika nopeasti pieniksi. Maiharit on mukavat jalassa ja ne on mahdollista yhdistää melkein mihin tahansa asuun. Lukiossa ja yläasteella lampsin pisin talvea aivan onnellisesti vuoritetuissa teräkärkisissä maihareissa ja pitkissä mustissa hameissa, nykyisin yhdistän maiharit useimmiten pillifarkkuihin ja villasukkiin jotka saavat pilkistää varsista. Ostoslisatallani olisi pitkävartiset pyöreäkärkiset maihari pois liian ison koon takia pois myymieni tilalle.

Todella pitkään karsastin tennareita, enkä voinut ymmärtää miten joku haluaa käyttää Converseja, siihen asti siis kunnes näin elämäni ensimmäistä kertaa liituraitaiset Converset joissa oli musta kumi. Olin myyty. Ensimmäiset tennarini palvelivat minua hyvin kolmisen vuotta kunnes viime kesällä oikean kengän kantavahvike irtosi kokonaan pohjasta ja takasauma repesi kumista irti (en tosin vieläkään ole raaskinut heittää kenkiä pois). Uudet olisi siis saatava ja koska en löytänyt mistäään oikeaa kokoa olevia liituraitaisia ostin kokomustat. Valkoisella pohjalla varustettuja en oikein vieläkään voi sietää itselläni, muille ne sopivat, mutta kun itse laitan sellaiset jalkaa tulee outo olo.

Viimeisenä vielä elämänsä ehtoopuolella olevat tennarityyppiset vakosamettiballerinat, jotka ostin alkuvuonna 2008 Elloksen alesta, taisivat maksaa 5€. Popot ovat olleet kaksi kesää kovassa käytössä ja sen kyllä huomaa, päällisin puoli ovat ihmee freshin näköiset vieläkin, m
utta päkiän alta pohja on kulunut todella ohueksi ja onpahan oikean jalan kengän pohja juuri tuosta päkiän alta murtunutkin. Kaukaa viisaana olisi pitänyt ostaa kahdet samantien. Uusia olen yrittänyt metsästää, mutta mitään yhtä kivaa ei ole tullut vastaan, vielä.

Ja sitten vielä ne kengät joita olen tänä talvena käyttänyt ehdottomasti eniten, mukavat lämpimät ja ihan nätit, ostettu Rauman Citymarketista joulukuussa 2008. Olen yrittänyt koko talven etsiä uusia matalapohjaisia talvikenkiä, mutta yhtäkään sopivaa pari ei ole tullut vastaan, jos sitten ensi talvena.. Nämä ja Leviksen vaaleansiniset 609:t on ollut erottamaton yhdistelmä pakkasilla, aika tavista, mutta minkäs teet kun muuten on kylmä.