Arkistot: kesäkuu 2010

Viikonlopun glitterkynnet (oli muuten kettumainen poistaa, en jaksanut leikkiä folioilla). Auringon valossa säihke ja sparkle oli ihan mieletön, en saanut sitä vangittua kuviin kunnolla. Kaksi päivää kestin turkoosina säihkyvää manikyyriä kunnes tuli jälleen ikävä hillityn tyylikästä taupea. Avo kuitenkin oli mielissään, kun mulla oli vaihteeksi jotain ”omannäköistä lakkaa”, siitäkin voi olla montaa mieltä 😉

1 x OPI Matte Nail Envy
2 x BeYu 377
2 x Mavala Glitter Blue
1 x Seche Vite

Flunssa alkaa viimein olla enimmäkeen ohi. Nenä on vielä hieman tukossa ja olo on nuhainen ja limainen, mutta kuumetta ei enää ole ja olo on muutenkin kaikin puolin kohtalaisen elävien kirjoissa oleva. Mikäs siis sen parempi syy lähteä shoppailemaan ja luonaalle Amarilloon? Shoppailun tavoitteena oli löytää viimein ne nahkaiset ja mustat ballerinat, mutta saldo oli puhdas nolla. Vagabondin reikäkuvioidut Samos-ballerinat olivat vahvin kandidaatti, mutta lopulta nekin jäivät kauppaan.

Olen myös pitkään yrittänyt etsiä maximekkoa tai -hametta, mutta vielä sopivaa ei ole löytynyt. Keväällä Gina Tricotin alesta ostettu mekko geometrisella helmalla pysyy siis edelleen kesämekkonani, onhan se helma sentään toiselta puolelta pitkä. Mekossa oli alunperin olkatoppaukset, mutta nappasin ne pois, hartioita kun oma omastakin takaa ihan tarpeeksi. Toinen ikävä juttu on alhaalla helmassa oleva pesulappu. Miksi ihmeessä se on pitänyt laittaa juuri tuohon liehukkeeseen josta se varmasti näkyy joka paikkaan? Kysynpähän vaan..

kuvista kiitos avolle

mekko: Gina Tricot; korut: fashionology, Klavala Koru, kirppis; kengät: Ellos; arskat: Ninja; vyö: Only vm 2002(?) (toim.huom. pömppis ja vyö lantiolla ei toimi yhdessä); laukku: Aleksi 13

Meillä on avon kanssa vähän ristiriitaisia kokemuksia Jumbon Amarillosta, palvelu paikassa ei oikein pelaa, ihan ystävällistä se on, mutta pirun hidasta ja tökkivää ja ruokakin on toisinaan mitä sattuu. Itse söin Chevre Burgerin karpalolonkerolla höystettynä ja jälkkäriksi ihanaista limesorbettia. Avo söi Amarillo Big Burgerin, jonka hampurilaispihvit olivat hirveintä huttua mitä olen vähään aikaan maistanut. Pihvit olivat kovia ja mauttomia kuin kengänpohja, mutta silti niissä oli todella kummallinen kalamainen aromi. Sanomattakin selvää, että kyseistä ruokalajia ei tulla uudestaan tilaamaan. Riemastusta aiheutti kuitenkin nachojen joukosta löytynyt Pac-Man, miten lieneekään sinne joutunut.