Hömppä

Viime viikon tiistaina Sanni esitteli Nassukan ja seuraavana päivänä pyysi lukijoitaan lähettämään kuvia rakkaimmista leluistaan. Minä tartuin tuumasta toimeen esittelen teillä nyt Hömpän.

Äitini osti Hömpän veljelleni kun tämä oli pieni. Veljeni on minua kymmenen vuotta vanhempi joten Hömppä on yli 30 vuotta vanha, lähemmäs 35 vuotta. Hömppä on ollut minulla niin kauan kun muistan, veljeni ei koskaan pahemmin tykästynyt tähän turkoosiin elefanttiin, mutta minulle se on ollut kultaakin kalliimpi. Hömppä on ”vähän” vino ja keno, erittäin kulahtanut (alkuperäistä väriä on hiukan vielä jäljellä mahassa jalkojen välissä) ja sen häntä on ommeltu kiinni monen monituista kertaa, mutta minulle se edustaa edelleen onnellista ja turvallista lapsuutta.

Olin kohtalaisen vanha (ala-asteen lopussa/yläasteella) ennen kuin minulle loksahti, että sana hömppä tarkoittaa itseasisaa hölmöä ja hupsua tai ylipäätäänsä kevyttä viihdettä tms. Minulle Hömppä on aina ollut rakkaimman pehmoleluni nimi. En todellakaan tiedä mistä pehmolelun nimi tulee, olen vain itsepintaisesti kutsunut sitä hömpäksi. Muunmuassa veljeni yritti esiteinin tarmolla opettaa minulle sanaa norsu, eihän siitä mitään tullut, hömppä mikä hömppä. Ennen kaikkea Hömppä on ollut unilelu, ilman sitä ei saanut unta. Karmeimpia hetkiä olivat ne kun Hömppä oli pesty lauantaisaunassa ja nukkumaanmenoaikaan se ei ollutkaan vielä kuivunut, korvikkeita yritettiin, mutta eivät ne olleet sama asia. Nykyisin Hömppä asustaa päivällä sängyllämme ja illalla se tapittaa untani yöpöydältä.

Asiasta kukkarukkuun. En mennyt maanantainakaan töihin vaan kävin itsepintaisen yskän takia lääkärissä ja sain viikon sairaslomaa. Sain reseptillä yskänlääkettä (kolmiolääke), joka teki pupillini lautasen kokoisiki ja muutenkin sai kohtuu sekaisin. Esimerkiksi noin tunti ekan annoksen ottamisesta suurinpiirtein kymmenen minuutin ajan kieleni tuntui suussa normaali isommalta, katse ei oikein seurannut mukana normaalisti kun käänsin päätä ja kun nojasin kädellä poskeeni tuntuivat käsi ja poski normaalia isommilta ja pehmeämmiltä, jotenkin turpeilta. Samalla iski myös tajuton väsymys. Nukuin omituisen olon pois ja illemmalla uskaltauduin ottamaan yskänlääkettä uudestaan, tällä kertaa se ainoastaan piristi erittäin paljon ja sain lopulta unta joskus kolmelta yöllä. Kerta kiellon päälle, kokeilin yskänlääkettä seuraavana päivänä uudestaan sillä tuloksella, että olo muuttui väsyneeksi, huonovointiseksi ja kummalliseksi ja lopulta otin taas parin tunnin päivänokoset. Sir. Ephedrin taitaa nyt toistaiseksi jäädä kuitenkin pulloonsa ja yritän töihin menoa,  vaikka sairaslomaa olisi vielä loppuviikko. Alkaa ärsyttää tämä laakereillaan makaaminen ja sairastaminen.

(Kosmetiikkaan palataan seuraavassa postauksessa!)