Vanhemmillani ei ole ollut kissaa enää noin viiteen vuoteen, mutta aina välillä pihamaalla tepsuttelee naapurissa ja lähistöllä asuvia katteja. Sunnuntaina saimmekin sitten ”Herra Tiikerin” kahviseuraksi kiehnäämään kinttujamme. Livahtipa herra jopa sisällekin asti.
Katti tuntui olevan enemmän seuran tarpeessa kuin nälkäinen. Vesi ja rapsutukset kelpasivat hänelle mainiosti, oma perhe oli varmaankin juhannuksen vietossa muualla. Olisi tietenkin parempi olla ottamatta kontaktia vieraisiin kissoihin, mutta ei kehräävää ja jalkojasi puskevaa kissaa oikein voi vastustaa. (Tai ainakaan minä en voi.)
”Tikrun” hännälle on käynyt hassusti
Miten teidän juhannus meni? Joko on toivuttu juhlinnoista?
Vitsit, kun noi kissat on just tollasia! 😀 Etenkin pojat! Ne on aina ruokaa tai huomiota hakemassa ”vieraista” jos ei kotona saa. xD Meillä on kaksi tyttöä, joten he pysyvät vain meille ”uskollisina”, mutta meille yrittää joskus tungea poikia ja minun lapsuudenkodissa asuva poikakissani on sellainen hunsvotti. Joskus herra Verneri on ollut kuukaudenkin jossain ja tulee takaisin kotiin ihan yhtä hyvin syönneen näköisenä kuin lähteissäänkin. Nykyään pappa viettää enemmän aikaa kotonaan, kun ikää on kertynyt jo 18 vuotta.
Mulla meni jussit rauhallisesti appivanhempien mökillä, missä tuo oma tytärkin oli mukana, joten ei enää meillä vietellä riehakkaita jusseja. ;D
oih, sehän on ihan kun meidän Mauri 🙂
juhannus meni ihan rauhallisesti kotona miehen ja kissojen kanssa, ei mitenkään eronnut normaaliviikonlopusta paitsi että oli päivän pidempi vapaa.
Siinähän se jussin meni Tallinnassa perjantaista sunnuntaihin, oli kyllä paras juhannus pitkään aikaan! Tallinnan vanha kaupunki on vaan niin sympaattinen :))