
Yleensä alkuvuoden hiusahdistus on hoitunut hyvin mallia tai väriä muuttamalla, mutta tänä vuonna se auttoi vain hetken. Toisaalta saan osittain syyttään ahdistuksen palaamisesta itseäni sillä menin värjäämään tukkani punaiseen taittavalla värillä..
Ylhäällä olevassa kuvassa näkyy selkeästi hiusten tyven selkeä punainen sävy. Värjäsin hiukset viime viikolla kaapissa syksystä asti majailleella L´Oréalin Casting Cremé Glossin sävyllä Black Cherry ja täytyy sanoa, että en tykkää kyllä tästä pätkääkään. Juuret jotka eivät ole nähneet yhtä monta värikerrosta kuin latvat ovat lähes kirkkaan punaiset ja latvat taas melkein mustat 🙁 Mun tukassa kaikki vähänkään tummempi pakettiväri tuntuu vetävän todella helposti punaiseen vaikka oma väri on ennemminkin hiekkaisen tuhkainen. Melkein kävin jo ostamassa värinpoiston, mutta tulin kuitenkin järkiini sillä latvoista tulisi kuitenkin vain ihanan oranssit.
En oikein osaa päättää mitä näille pitäisi tehdä, haluaisin ehkä vähän vaaleampaa ruskeaa tai sitten tummaa ruskeaa ja raitoja tai.. Järkevin päätös olisi tietysti mennä kampaajalle värjäyttämään tukka, mutta kun se ei ole mitenkään halpaa lystiä. Luultavasti joko päädyn kärsimään tätä kuukauden pari tai sitten ostan tummanruskean värin ja länttään sen päähän, ainakin silloin latvat ja juuret olisivat vähän lähempänä toisiaan. Rastatkin tietysti voisi laittaa, mutta kun mulla on kolme shampoota ja kolme hoitsikkaa jotka pitää testa jotta pääsen kirjoittamaan niistä blogiin..
2008 tammikuu, 2008 joulukuu, 2009 kesäkuu
Väriäkin enemmän ahdistaa tukan hassu pituus ja yhdessä ne saavat aikaana pienoisen katastrofin (ehkä mä nyt ihan pikkuisen liioittelen kuitenkin). Tämä kasvattaminen on ihan tuskaa! Eikä se karva voisi kasvaa edes hiukan nopeammin? Vanhojen kuvien selaaminen oli selkeästi virhe sillä katsellessani pitkää punaista/fuksiaa/blondia tukkaani aloin ikävöidä pitkää tukkaa vielä aikaisempaa enemmän. Koska olen toisinaan varsin kärsimätön ja haluan kaikki mulle heti nyt mielessä pyörii myös hiustenpidennyksen hankkiminen. Mulla on ollut 2008 loppuvuodesta (ja tietenkin 2009 alkuvuodesta) ja 2009 kesällä kokopään kuitupidennys joka ulottui ahteriin asti. Oli jännä fiilis kun tukkaa oli päässä vaikka muille jakaa. Saattaakin siis olla, että pidennyskuidut päätyvät taas tukkaani. Tietysti aitohiuspidennys olisi luonnollisempi, mutta se on myös paljon kalliimpi.
Mun hiukset on kohtalaisen ohuet, mutta eivät varsinaisesti hennot ja luonnostaa hiukan taipuisat ja aika liukkaat. Olen itse sitä mieltä, että kerrostettu ja rikottu A-linja tai toispuoleinen leikkaus sopii parhaiten hiustyypilleni. Pitkänä hius on raskaampi ja valuu ohuena liruna pitkin selkää. Kerrostettuun malliin on helpompi saada tuuheutta ja volyymia. Mutta kun mä haluun neljän vuoden tauon jälkeen pitkän tukan. Kai se on ihan tarpeeksi hyvä syy?
Missä kuosissa teidän lukijoiden tukka on? Oletteko tyytyväisiä vai kriiseilettekö epätäydellisten kutrien kanssa?
Ääh, ihan samat ongelmat. Tykkään muutoksista lookissa ja tukka on se helpoin. Nyt vaan tilanne on se että kampaajaan ei ole varaa ja himottaisi sellainen ihana vaaleanharmaanruskea maantienväri. Kaupasta ei vaan moista löydy ainakaan mun tutkalla. Mallikin on aina kamala ja syvältä, oli se sit millainen tahansa :oD
Ei ole tämä naisen elämä helppoa…
Mun oma tukka on just sellainen vaaleanharmaanruskeamaantie ja vaikka muilla tykkäänkin kattella sellaisia sävyjä itselle en ottaisi. Sellainen näyttää niin chicltä nudemeikin kanssa.. Tosin ajattelin pitää tässä noin kahden kuukauden tauon värjäämisessä (jos vaan pysty), jotta saan omaa väriä kunnolla esiin ja otettua siitä referenssi kuvan 😉 Karmeaa juurikasvus siis odotettavissa.
Vitsit toi ”kesäkuu 2009”-kuvassa oleva punainen pitkä tukka on ihan sikamakee!!!!
Kiitos. Se oli kyllä todella ihana. Kirkkaanpunainen tukka ei vaan enää tunnu omalta jutulta, se on kuin mennyttä elämää.
Mulla on ainainen hiuskriisi. Ainakin kerran vuodessa hiusväri vaihtuu, malli tosin ei! Heti kun saan sen väriset mitkä halusinkin, alan haikailla jotain muuta. Nyt oon tosin ollut pitkään tyytyväinen vaalea-raidoitettuihin tummiin, ainoa huono, että joutuu siellä kampaajalla ravaamaan turhankin usein, itse kun en raitoja osaa väsätä (tulee keltaiset…) Eilen värjäsin tyvikasvun itse, pitää tehdä aiheesta postaus. 😀
Mull on ollut tasan kerran raitoja, taisin olla silloin kuudennella, eli siitä on aikaa 😉 Raitojakin voisi kyllä miettiä, mutta menen ottamaan ne ehdottomasti kampaajalla, en myöskään oikein luota omiin taitoihini.
Mua ärsyttää, miten sulle sopiikin niin monenlaiset hiukset! 😀 Näyttää aina yhtä hyvältä.
Black Cherry on nättä sävy, harmi ettei kuitenkaan mennyt ihan tasaisesti tuo väri..
Mulla tuossa juuri oli kriisi (pitkästä aikaa), huvikseni tungin vanhan color maskin päähän ja jee, omanvärinen juuri ja punainen muu pää. Nyt sitten päässä mustanruskeaksi muuttunut kestoväri.
Eipä tässä nyt sitten mitään tehdä voi, ollaan ja möllötetään ja jätetään shokkivärikokeilut pois, jos mielin saada terveen, ruskeensävysen ja pitkän tukan..
Kaikki paitsi se viimeisin tumma blondi mitä oli kesällä, se ei vaan musta näyttänyt oikein hyvältä 😛
Black Cherry näytti paketissa tosi nätiltä, mutta ihan jotain muuta se on mun päässä. Harmi, sillä odotin innoll hiukan violetihtavaa tukkaa.
Mä taistelin pitkään hiusteni kanssa; lähinnä värin. Malli on vaihtunut tiheään tahtiin, tällä hetkellä taas kasvatusprojekti menossa. Mutta se väri….
Väri oli pitkään mulle omimman tuntuinen tummanruskea, kunnes hiuspohja alkoi reagoida käytettyihin väreihin. Kasviväreistä ei löydy apua, kiitos punaisen pigmentin, joka tarttuu hiuksiini kuin purkka tukkaan eikä sovi mulle, ei niin mitenkään. Alkoi hillitön oman värin kasvatusprojekti, raidoittaminen ja nyt, varmaan 2 vuotta operaation aloittamisen jälkeen mulla on miltei olkapäille ulottuva, yllättävän kauniin pähkinänvärinen, keskiruskea tukka…. ja kaikki omaa. Karvat ja värit.
Paksuudesta ei ole koskaan ollut puutetta; tätä ohennetaan jokaisella käyntikerralla. Muuten herään aamuisin sen näköisenä, kuin mulle olisi laitettu leijonanharja-tyylinen suora afro. No thanks.
Mutta tän tukan kasvua odotellessa… tavoitteena kasvattaa rikottu polkkamalli, jonka toinen puoli on reilusti toista lyhyempi.
Tuo sun tavoittelema malli kuullostaa kyllä tosi hyvältä 🙂
Mulla on useamman vuoden ollut jo hiukset lyhyenä. Niin lyhyenä ja kerrostettuna, että käyn saksittamassa hiuksiani vähintään 1,5 kk välein. Viimeksi olin pyörtyä kun yksistään leikkaus maksoi 43 €!!!
Tuttu kampaaja totesi että arvonlisävero nousi suoraan hintaan. Juu, maksoin lähinnä järkyttyneenä pyydetyn hinnan ja mietin mitä hittoa teen seuraavaksi. Tykkäisin pitää hiuksiani lyhyenä, mutta tällä menolla mulla ei ole kohta varaa siihen.
Koska hiuslaatuni on karhea ja helposti pörröttyvä joten en anna leikkaussaksia ihan kelle tahansa parturoijalle. Sopivan kampaajan löytyminen on ollut lottovoitto, mutta nyt tuntuu että tarvisin ylimääräiset 7 numeroa että voin siellä käydä.
Jos siirryn hiusten kasvatukseen (joka suorastaan kauhistuttaa kun lyhimmät hiukset ovat sentin pituisia) voin olla varma että vaivun epätoivoon viimeistään 2 kk jälkeen kun ylipaksulle hiusmassalle ei voi tehdä yhtään mitään…
Jep, hinnat pomppas vuodenvaihteen jälkeen ihan humauksella ylös 🙁 Mä olen käynyt normaalisti 1-3 kertaa vuodessa saksimassa tukkaani, useimmiten malli on ollut sellainen, että se kestää aika hyvin kasvamista. Nyt kun on tämä kasvatus prosessi menen seuraavaksi vasta sitten kun latvat alkaa näyttää pahalta.
Tsemppiä sinne siis. Toivottavasti löytyy joku ratkaisu hiusongelmiin!
Mä värjäsin viime vuonna blondista mustan kautta punaisiksi hiukset. Eli ne on aika kärsineet, edelleen. Musta tuntuu ettei nämä kasva ollenkaan! Haluaisin pidemmät hiukset, punaisen värin ehkä pidän nyt pidempään etten ainakaan ala blondaamaan.
Mä luovuin platina blondista koska tukka alkoi olla aikamoista purkkaa ja haperoa. Vähän samaa ongelmaa oli punaisenkin kanssa koska shokkivärit ei tartu juureen ilman blondaamista. Punainen on kyllä upea väri, mutta mun punapääajat taitaa olla kokonaan takana. Sulle punainen taas sopii tosi hyvin, mun mielestä paremmin kuin se musta 😉
Ootko kokeillut sitä ns. värinpoistajaa (Color b4 tai joku?) minkä pitäisi poistaa ”pilalle mennyt väri” pienentämällä värimolekyylit jotka voi sitten suihkussa huuhtoa pois ja tsädääm, värin pitäisi olla pois kunhan vaan tarpeeksi jaksaa huuhtoa. Se ei siis blondaa eikä mitään. Sokkarilla ja Anttilassa olen kyseistä tököttiä nähnyt.
Itsekin punapäävaiheeseen jumiutuneena blondina olen ihan mielenkiinnosta miettinyt miten se homma nyt ihan oikeasti toimii.
En ole kokeillut, enkä edes tiennyt, että noita saa jo Suomestakin. Joskus muutama vuosi sitten luin noista ulkomaisista blogeista ja kattelin Youtubesta. Pitää käydä tutkailemassa tarjontaa.
Mulla on bad hair day every day. Mutta kummasti siihen tottuu ja antaa letin hapsottaa miten sattuu. Värin kanssa mulla ei oo nyt ollut ongelmia ku menin mustanruskeesta blondiks tossa puol vuotta sitten. Kun mun hiukset on täynnä raitaa, ja aurinkokin vaalentaa niitä sopivasti, ni ei se juurikasvukaan kiusaa. Toisin kuin tummanruskeen kaverina, jollon tuli se ihana ’pälvikalju’. Ihan vaan huomautuksena, että parturi-kampaajalinjan ammattiopistoissa se värjäys vois tulla hippasen halvemmaksi. 🙂
Varmasti tulisi, mutta riskikin on isompi 😉 Mulla ei myöskään ihan kätevästi lähellä ole sellaista paikkaa.
Mie syskysllä sain vihdoin jotain uutta tähän pehkoon, kun uskalsin pitkän ajan harkinnan jälkeen leikata sivun lyhyeksi. Samalla kerralla leikkasin etutukan takaisin. Värjäsin oman sävyiseksi ja pinkillä etutukan, sivutukan ja hiusten alta. Nyt on n. 3kk mennyt ja oon ollut eniiten tyytyväinen miun hiuksiin ikinä. Nyt seuraavana projektina olis saada vaalennettua näitä hippusen, jotta tarttuis vaaleanpunainen koko päähän!(:
Mua kyllä tuo lyhyt toinen sivu mikä oli vuosi sitten hiukan himottaa taas, mutta tällä hetkellä pitkä tukka vielä mielessä voiton. Ehkä sitten joskus taas.. Mulla ei varsinaisesti pinkkiä ole ollut, mutta todella tummaa fuksiaa ja viininpunaista oli kyllä jokunen vuosi sitten.
Tummanruskeat voisi sopia sulle hyvin! 🙂 Toisaalta tykkään noista sun blondeista hiuksista ja noi punasetkin on aika cool!
Mulla on tässä vielä nelisen viikkoa seuraavaan kampaaja-aikaan, ajattelin et teen radikaalimman muutoksen hiusten väriin, onhan mulla tätä mustaa ollutkin jo muutama vuosi.. : D En tiiä miten kestän, kun nyt jo meinaa parku päästä aamusin peilin ääressä kun tukka näyttää juurikasvun kera _ihan kauheelta_ :D! Onneks hattuasiat on muutenki aika hyviä kavereita näin talvisin 🙂
Tummasruskeana tässä aika pitkälti ollaan mentykin elokuusta asti ja olen tykännyt siitä kyllä, mutta kun halusin kokeilla jotain muuta. Ei olis pitänyt 🙁
Oi kun on ollut herkullinen tuo punainen sävy 🙂 Olisin nyt suht tyytyväinen jos latvat eivät hapertuisi käsiin, tämän hetkinen budjetti ei vielä anna periksi kampaajalle leikkausoperaatioon. Tyydyn toistaiseksi napsuttelemaan kaksi(ja kolme!)haaraisia yksitellen 😀
Kiitos 🙂
Mä haaveilen toisinaan lyhyestä todella rokiksi rikotusta tukasta, mutta… sitten muistan sen tuskaisen pitkän kasvatusoperaation, joka venyi raskausaikani takia vielä pidemmäksi. Tukka on joo kasvava luonnonvara, mutta kyllä se aikaa vie, että kasvaa. 🙁 Oli taas se pakko saada muutosta -vaihe, joten leikkautin otsarn. 😀 Mulle sopii tämä musta kaikista parhaiten. Koko pää ei ole ollut blondi sitten lapsuusajan, mutta kaikea muuta on ollu. 😀 Mä haaveilen, että ottaisin teippipidennyksillä jotain sähäköitä raitoja, esim. valkoiset tai sähkönsiniset. 🙂
Tuosta sinun ”tätitukasta” sen verran, että vähänkö saat makeita ja rokkaavia kampauksia siihen! 🙂 Tähän mun pitkään kun ei sellaisia saa… 🙁 Mulla oli 4 vuotta sitten lyhyempi fleda kun sinun. 😀 Niskasta oli vähän pidempi kun sun, mutta päälliosa oli lyhyimmillään 5 cm ja sivut peitti niipin naapin korvat… itseeasiassa ei peittänyt edes kokonaan. Kynitty Paula Koivuniemi look. 😀
Pidemmässä tukassa on tosiaan se hyvä juttu, että sillä saa tehtyä paljon enemmän kuin lyhyellä, se onkin yksi suurimmista syistä miksi lähdin kasvattamaan tukkaa. (Saattaa olla, että parin vuoden sisällä on ”tilaisuus” johon tahdon vähän näyttävämmän kampauksen..)
Joko se tilaisuuden päivämäärä on päätetty? 😛
Ei ole päätetty vielä, on edelleen sillä samalla suunnitteluasteella kun oli pari vuotta sitten 😉 Ei kai tässä mikään kiire ole, vastahan tässä ollaan yhdessä tallusteltu 10 vuotta 😀
Mä jo aattelin, että kun tässä on reipas vuosi menny, niin olisiko Mustassa Kajalissa kohta häähumua. 🙂
Kaveri meni naimisiin kesällä 2011 ja sen jälkeen ilmassa oli kyllä todellista häähulluutta, mutta se taas jossain välissä laantui 😉 Ehkä me vaan kipastaan maistraattiin ja that’s it 😉
No mutta voi maistraatin päätteeksi bilettää hienon kampauksen kanssa. Tai mennä sinne maistraattiin tälläytyneenä. 😉
Ei voi muuta sanoa, kuin että kärsivällisyyttä tukan kasvattamiseen! Itselläni on aina ollut todella huonokuntoiset hiukset jatkuvasta värjäämisestä ja muutenkin hiusten kunnossapitämättömyydestä johtuen. Vuonna 2009 leikkasin polkkatukan, joka juuri ja juuri yletti korvan alapuolelle. Se oli hyvä idea ehkä noin kaksi viikkoa. Nykyään tukkani on pisimmillään (kerroksia tukassa) rinnan puoleenväliin. Se on siis tuossa ajassa kasvanut lähes 30cm! Olkapäämittaan asti KAMMOSIN hiuksiani, pistin rastoja päähän ja suoristin sitä epätoivoisesti, jotta se näyttäisi pidemmältä. Jossain vaiheessa jo mietin, että onko turhaa edes yrittää kasvattaa. Kuvista päätellen se oli ollut sen mittainen kesäkuussa 2010 jo hyvän aikaa. Kasvatin vielä muutamia senttejä ja leikkasin itse hiuksiini kerrokset, joiden avulla se näytti parempikuntoiselta ja pidemmältä. Siitä asti olen leikannut tukkaani n. kuukauden välein, ja se on tuntunut kiihdyttäneen hiustenkasvuani. Lisäksi kerroksien avulla saa tukan näyttämään paksummalta ja eloisammalta kun juuriin laittaa jotakin kohottavia muotoilutuotteita.
Kirjoitit tuossa noista kuitupidennöksistä. Laitoitko ne itse? Jos laitoit, niin mistä niitä saa ja onko vinkkejä laittamiseen. Lisää pituutta kaivataan, taidan olla kyltymätön tuon hiusteni mitan kanssa!
Kuituraidat olen laittanut itse, mutta nuo kaksi kokopään pidennystä laittoi eräs tuttu. Osa kampaamoista tekee kuitupidennyksiä, Helsingissä ainakin Purple.
Hei oikeasti, toi punainen tukka on aivan sairaan makee, tahtoo, tahtoo!
Olen itse kangistunut tähän pitkään mustaan tukkaan, mutta radikaali muodonmuutos olisi edessä. En vain ole ihan päättänyt mitä tehdä. oon aina halunnut kokeilla myös vaaleaa, mutta ei luonnonkiharat varmaan oikein tykkää 🙁 Meinasin punaista pitkää tukkaa, mutta en tiedä sopisiko mulle?
Naamani on tuolla –> alexandrasflow.blogspot.com
Kiitos, kiitos 🙂
En ole mikään asiantuntija hiusjutuissa tai etenkään väreissä, joten en uskalla sanoa juuta enkä jaata siihen mikä sävy sopii kellekin, hyvä kun oma tukkakaan oikein on kuosissa 😉 Kannattaa kääntyä ammattitaitoisen kampaajan puoleen.
Vau, sulla on rohkeutta ollut (taitaa olla edelleen?) laittaa hiuksiin mitä vaan – nuo räikeän punaiset on ihan sikaihanat!
Ittellä hiuskriiseily on aika pitkälti ohi, kun ennen joulua leikkasin blondatun ja huonokuntoisen, hiukan yli olkapäiden ulottuvan tukkani lyhyeksi. Ah tätä vapautta, ei hiuksia silmillä ja tukka tuntuu aina olevan hyvin – helppo malli. Mutta nyt kun vielä on näitä vaaleanruskean blondailun jämiä, haluan ne pois (kasvatan ja leikkaan lyhyeksi niin kauan kuin sitä vanhaa on vielä jäljellä), toisaalta taas haluaisin noihin etuhiuksiin pari hopeaa tai tuhkan väristä raitaa mutta samalla tiedän, että niistä ei tule sen värisiä kuin haluan. Tuskaa :DD
Joka tapauksessa, sulle näyttää sopivan kaikki hiustyylit – mikä sitten itteä miellyttää, se on toinen asia 🙂
– Hannavee
http://likoorikahvi.blogspot.com
Kyllähän mun ”tyyli” on paljon rauhoittunut ja tavistunut sitten noiden ”goottivuosien”, mutta kyllä mä edelleenkin aina välillä repäisen ja etenkin pippaloimaan lähtiessä New Rockit tai platformit löytää välillä jalkaan 😉 Mulle on aina ollut tärkeintä tyylissä että itsellä on mukava olo omassa nahassa. Se mukaan on vaatteet, kengät ja hiukset valikoituneet mun ylle. Ennen se tyyli missä oli mukava olo oli paljon (paremman sanan puutteessa) gootimpi ja metallimpi nyt se on enemmän rokimpi ja taviksempi 😉 Ei mulla edelleenkään ole mitään ongelmaa laittaa päähän neonkeltaisia rastoja ja vetää korsettia päälle, mutta se ei vaan tunnu enää omalta jutulta. Pillifarkut, prätkäsaappaat ja nahkatakki on just nyt mun juttu. Se mitä tyyli on viiden vuoden päästä ei voi tietää 😉
En ole käynyt kampaajalla varmaan puoleentoista vuoteen… 😀 Sitä ennen tein hiusmallikeikkoja, joten tukka oli aina mitä oli: raidoitettu, polkka ja mitänäitänyton. Nykyään tämä on aika omanvärinen ja leikkaus on täysin muodoton, joten kampaaja-aika pitäisi todellakin varata. Argh, en vaan tiedä mitä tekisin. Varmaan tän oman värin pidän, koska en jaksa värjätä eikä oo rahaakaan. Leikkauksessa päädyn varmaan johonkin yksinkertaiseen, kun haluaisin taas vähän pidemmät hiukset. Tosin nämä on niin paksut, että pidempänä tätä kuontaloa on aika mahdotonta saada mihinkään kuosiin. Well enigeis, saahan tätä sit lyhyemmäksi jos tahtoo 🙂
Hiusmallina olo on varmaan ollut jännää ja antoisaa 🙂
Hiukset, tuo ainainen päänvaiva! No sää tiiätki et mul on ollu kans vaik mitä värejä ja pituuksia. Oon kyl ylpee itestäni ku en oo värjänny näitä yli vuoteen! 😀 Jouduin tosin pätkäsemään niitä tos viime vuoden lopulla aika paljon, nii tää pehko on kans tällänen epämääränen polkka. Huonokuntosta karvaa löytyy vieläkin ihan liikaa. Välillä kans himottas ihan kauheesti taas värjätä, mutta ootan et ainaki tää huono hius kasvaa pois ja sitten värjään enää kevytväreillä tms. En taho jäädä värjäyskierteeseen.
Mun mielestä toi punaseen taittava väri on kiva. Ja pakkohan se on blondin päälle laittaa punaseen taittava, kun muuten se voi alkaa vihertää (kokeiltu on.. on tullu vihertävää ja harmahtavaa.. ei kovinkaan hehkeetä). Tosta sitä vaan kannattaa alkaa sävyttämään jollain kylmemmällä sävyllä. Mut älä vaan vedä kestovärillä! :O Se kun on sitten aikas hankalaa enää vaihtaa jos menee pieleen.
Nii ja onnee ja kärsivällisyyttä hiusten kasvatukseen, se on yhtä tuskaa.. 😉
Mjoo, me ollaan kyllä ehkä vähän murheenkryynejä tukan värin vaihtamisen suhteen 😀
Mulla oli tuon värin alla tumma ruskea joka ei taittanut punaiseen ja vaikka laitoin sen tummanvaalean päälle ei se silti mennyt vihreäksi. Paltinan päälle kun oon laittanut tumman vaaleaa se on kyllä vetänyt vihertäväksi pari kertaa, mutta aika nopeasti sekin vihertävyys hävisi. Niin ja vahinko on jo tehty, tuon alla on ruskeaa kestoväriä 😀 Mut kai tää tästä hiljalleen johonkin suuntaan menee..
Täällä on lähes kaikki mahdollinen koettu pienen elämän aikana – kuiturastaa eri väreissä, irokeesiä, pitkät hiukset (omat, aitohiuspidennykset sekä kuitupidennyksetkin olleet), erilaisia polkka-, A-linja- ja poikatukkia, sekä lopulta omasta tukasta tehdyt rastat. On ollut sinistä, vihreää, turkoosia, punaista, pinkkiä, mustaa blondia ruskeaa yms.
Tässä viimeiset kaksi-kolme vuotta olen taistellut rastojen kanssa: ensin teen ne ja olen tyytyväinen ehkä puoli vuotta, sitten alan taas aukoa hiuksia ja kiroillen kampailen järjettömiä takkuja irti samalla repien puolet hiuksista irti päästä. Not good. Nyt viimein olen pääsemässä pötkylöistä eroon ja kampaajakin on ensi viikolle varattuna, joten lähes samassa tilanteessa olen sun kanssa: hikinen kasvatus vaiko ne ah niin helpot pidennykset?
Olen myös huomannut, että eiköhän punainen väri ole mun juttu. Vanhoja hiusseikkailuja muistellessa olen vaihtanut tasaisissa sykleissä aina takaisin punaiseen, nytkin viihtynyt (jopa!) yli puoli vuotta punapäänä. Onhan se värin ylläpito ja color maskien hankkiminen aika suolaista joskus, mutta on tää vaan niin jees.
Onnea tukkapuuhiin! 🙂
Mun on monet kerrat tehnyt mieli tehdä rastat omasta tukasta, mutta olen aina lopulta tyytynyt kuiturastoihin, ehkä parempi niin..
Punainen on upea väri ja mullekin se oli todella pitkään omin väri. Värjäsin hiukset ensimmäisen kerran punaiseksi yläasteen kasilla. Lukion ekalla mulla oli vajaan vuoden musta tukka, mutta sitten palasin takaisin punaiseen. Tällä kertaa punatukkaisuutta kesti vuodesta 2003 vuoteen 2007 jolloin vaihdoin blondiin. Sitten taas 2009 helmikuussa takaisin punaiseen.. Viimeisen kerran luovuin punaisesta elokuussa 2009 ja sen jälkeen en ole siihen tarkoituksellisesti palannut. Eli vaikka mulla oli pitkään ”punapääidentiteetti” ei se vaan enää tunnu omalta. Tyydyn ihailemaan upeita punaisia kutreja muilla 🙂 Blondi ja tummanruskea tuntuu tällä hetkellä enemmän omalta.
Onpa oudosti käyttäytynyt tuo Black Cherry. Itse olen värjännyt sillä pari kertaa (2009 ja viime syksynä) keskiruskealle pohjalle + tuhti juurikasvu, ja lopputulos on ollut tasaisen tumma ”mustan punainen”, joka on sitten haalistunut ajan kanssa luonnollisempaan tummaan punaiseen.
Aiemmissa kommenteissa mainittua colorB4-tököttiä voin suositella hajuaistittomalle, joka tahtoo jonkin verran väriä pois päästään. Kaikki väri ei lähtenyt, mutta tukka haisi yli kuukauden viemärille aina vähänkin kastuessaan, vaikka käytin tuotetta täysin ohjeiden mukaisesti ja huuhdoin lopuksi vielä ekstrapitkään löyhkästä päästäkseni. En tosin värjännyt hiuksiani aineen käyttämisen jälkeen, joten en osaa sanoa olisiko värjääminen peittänyt tai hävittänyt hajua.
Kai se on vaan mun pohjaväri joka vetää sen tuollaiseksi 🙁
Kuullostaa varsin mielenkiintoiselta color stripper kokemukselta, pitää tutkailla ja miettiä kahdesti kokeilenko vain en.
Hiuksien kanssa ei sinänsä ole ongelmaa, sillä mustana pysyvät ja mallikin on hyvä, kasvutahti on hullun nopea… Tosin itse nyrhitty otsatukka+yksi pyörre otsalla aiheuttaa välillä lähes raivoa, kun ei vaan otsatukka asetu MITENKÄÄN.
Mutta enemmän kiusaa tuottaa kuiva hiuspohja. Tämä kuiva talvi-ilma saa hiuspohjan kutisemaan, ja koko aikaa ei viitsisi olla laittamassa kookosöljyä siihen. En tiedä, mitä tässä oikein tekisi. Ehkä pitää vähän ruokavaliota rukata, koska se vaikuttaa niin paljon hiusten kuntoon. Eli YHYY, ITKUVINKU, kuiva hiuspohja, YHYY. 😀
Oli kyllä aika tuskaa leikata otsis kun 20 vuotta oli ollut keskijakaus 😛 Onneksi mulla ei ole just siinä pyörteitä, takana on yksi pieni joka ei pahemmin haittaa. Mutta uskon kyllä, että aiheuttaa harmaita hiuksia 😉
Aiheutan pyörteilläni myös harmaita hiuksia kampaajalleni. 😀 Mulla on yksi edessä ja kaksi takana. No, eipä ole elämä tylsää noin hiusten osalta… Mä leikkautin otsatukan aikoinaan, kun en enää muuta keksinyt ja enää en vaihtaisi takaisin otsatukattomuuteen. Aina sanotaan, ettei pyöreäkasvoisille kävisi otsatukka. Aion todistaa väitteen vääräksi! Tai sitten näytän vain ihan urpolta, mutta ei se mitään. 😀
Mä luovuin ostiksesta kun tajusin, että mulla on kakskymppisenä sama tukka kun oli viisi vuotiaana, eli otsis ja suora pitkä tukka 😛 Otsis oli kyllä kiva, mutta nykyisin tykkään itsellä enemmän pitkästä sivuotsiksesta, saa kasvot näyttämään kapeammilta 😉
Mulla oli teini-iässä pitkään oman väriset vaaleilla raidoilla maustetut puolipitkät hiukset. Vuoden verran värjäsin niitä punertaviksi, mutta kyllästyin, kun väri ei pysynyt hiuksissa. Seuraavana kokeilin mustaa ja sen väriset hiukset olivatkin monta vuotta. Samalla leikkautin lyhyemmän hiustyylin. Malli sopi hyvin mulle ja oli pitkään käytössä. Viime kesänä tein kaksi viikon etelänmatkaa enkä värjännyt hiuksia mustaks ja pian huomasin niiden vaalentuneen auringossa huomattavasti. Mustasta ei oo enää jälkeäkään ja kokeilen nyt miltä pidemmät hiukset vaikuttaa. Olen todella iloinen, että pääsin puolivahingossa tuosta värikierteestä. En ole oikein innostunut enää kokeilemaan kuinka kauan menisi, että saisin jonkin pahemman allergisen kohtauksen.
Punaisessa tukassa on kyllä aikamoine ylläpitäminen, punainen haalistuu ehdottomasti nopeiten mistään kokeilemastani hiusväristä.
Oi nuo blondit hiukset ovat aivan ihanat ja sopivat kyllä sinulle todella hyvin! Itsekkin olen ajatellut hiustenpidennyksiä.. Pari vuotta sitten hiukseni olivat melko pitkät, mutta meninpähän leikkaamaan ne sitten polkaksi. Vuosi sitten päätin vielä tehdä radikaalimpaa muutosta ja leikkasin toisen korvan päältä ihan ”siiliksi”. Parin kuukauden päästä jo ärsytti ja haikailin pitkien hiuksien perään. Nyt olen yrittänyt kasvattaa näitä hiuksia, ja ovat ne kasvaneetkin, mutta silti tuntuu että tämä kasvu jämähtää tietyssä kohdassa paikoilleen.. Täytyy vaan olla kärsivällinen ja malttaa olla leikkaamatta 🙂