Huulipunarakkautta

Kun kerran vauhtiin päästiin jatketaan huulipunateemalla. Vilautin näitä huulipunia pikaisesti heinäkuussa, mutta en hyvästä aikomuksesta huolimatta saanut aikaiseksi kirjoittaa kokonaista juttua. Nyt tartuin viimein härkää sarvista, vaikka huulet ja suunympäristö eivät olekaan ihan parhaimmassa kunnossa huulipunien kuvaamiseen, mutta kukas siitä nyt välittää 😉

Päätin heinäkuussa Lumene Natural Code Beige Nuden loppumisen innoittamana ostaa uuden huulipunan. Koska pelkäsin kuollakseni huulipunavarastojeni loppuvan ihan kokonaan tämän yhden yksilön kuoppaamisen myötä ostin tietenkin yhden sijasta kaksi huulipunaa, Giorgio Armani Rouge d’Armani huulipunan sävyssä Beige 103 ja Lancômen Rouge in Love punan sävyssä 200B.

Kun ostat kosmetiikkaa et maksa pelkästäähn purkin sisällä olevasta mössöstä vaan maksat myös pakkauksesta (ja kaikesta muusta oheistoiminnasta, joka on johtanut siihen, että tuote ylipäätään on kaupassa asti sinun ostettavissasi). Tunnustan avoimesti, että pakkauksella on ihan oikeasti merkitystä ostopäätöstä tehdessä. Olen muunmuassa jättäny jo monta kertaa Diorin Addict punat ostamatta, vaikka olen löytänyt monta nättiä sävyä, sillä en vain yksinkertaisesti pidä niiden pakkauksesta. Näiden kahden punan pakkauksesta pidän todella paljon. Rouge in Love on pakattu pieneen, suloiseen ja yllättävän painavaan hylsyyn kun taas Rouge d’Armanin hylsy on tyylikkään sulavalinjainen ja kiinni pysyminen hoidetaan magneetilla. Halvoista huulipunista tässä ei ole kyse, hinta pyörii noin 35-37€ tienoilla.

Mutta entäs itse tuote siellä hylsyn sisällä? Kaunis pakkaus ei tietenkään riitä, vaan myös itse tuotteen pitää lunastaa hintalappunsa. Molemmat huulipunat tuntuvat miellyttäviltä ja kosteuttavilta huulilla ja jättävät kiiltävän pinnan. Armani on koostumukseltaan aavistuksen tahmainen ja Lancôme tuntuu huulilla täysin painottomalta. Rouge In Love on pigmenttisempi ja Armani on aavistuksen ohuempi ja hiukan kiiltävämpi. Lancômessa on selkeä marjainen maku ja tuoksu ja Giorgio Armani on mauton ja tuoksuton. Rouge d’Armani lupaa pysyä huulilla 8 tuntia ja vaikka se ei ihan siihen pystykään on pysyvyys hyvä, aavistuksen parempi kuin Lancômessa, joka sekin pysyy mukavat viisi-kuusi tuntia riippuen siitä kuinka paljon sinä aikana syö ja juo.

Lancôme Rouge In Love 200B

Giorgio Armani Rouge d’Armani Beige 103

Lancome & Armani

Molemmat punat ovat nudeja, vaikka nyt ei ole kyse MACin Mythin kaltaisista ”peitevoide” nudeista. Etenkin huulikuvissa sävyt ovat hyvin samanlaisia, mutta luonnonvalossa ja swatchissa erot ovat selkeämmät. Lancome Rouge In Love 200B on persikkaisempi, aavistuksen rusehtava ja lämpimämpi ja Giorgio Armani Rouge d’Armani Beige 103 on pinkimpi ja kylmempi, melkeinpä malvainen sävyltään. Molemmat kuitenkin ovat selkeästi pinkkejä nudeja. Minulle molemmat ovat helppoja ja turvallisia arkipunia joiden kanssa voi unohtaa rajauskynän ja joita voi huoletta levittää suoraan tuubista.

Kumpi puna sitten on parempi? Vai voiko näitä edes laittaa paremmuusjärjestykseen? Kyllä voi. Vaikka tykkään Armanin sävystä enemmän Lancôme vie ehdottomasti pidemmän korren sillä Armanissa on yksi varsin ikävä ominaisuus. Huulipuna on niin pehmeää, että kun sitä levittää huulille, survoutuu se hylsyn reunaa vasten aiheuttaen punaan ikäviä painaumia. Painaumat eivät sinällään minua haittaa, mutta pelkään, että punalle käy kuten MACin Quiet, Pleasille ja Creme D’Nudelle, molemmat punat katkesivat pehmoisen koostumuksen vuoksi. Huulipunasiveltimen käyttäminen ei auta, sillä puna on sen verran ”löysä”, että se hakkautuu jo siveltimen vedoista hylsyn seinään. Googlettelulla huomasin, että muillakin on ollut samanlaisia ongelmia kyseisen sävyn kanssa, muut Rouge d’Armani huulipunat ovat ilmeisesti paremmin käyttäytyviä.

Oletteko te löytäneet suosikkeja Lancômen tai Giorgio Armanin huulipunista?

p.s. Mitä pidätte uudistuneesta ulkoasusta? Yey or nay?