Arkistot: 2012

Going blond..

20 joulukuun, 2012 Kategoriassa: Hiukset, Meikit

Vaihdoin reilu kuukausi sitten ruskeasta takaisin blondiin. Hetken vaaleaa katseltuani halusin kuitenkin jotain räväkämpää ja kokeilin vaaleanviolettia tukkaa. Värinä oli Special Effectsin Purple Smoke, joka erittäin elovenanvärisessä tukassani haalistui varsin nopeasti pastelliseksi vaaleanpunaiseksi. Reilussa kuukaudessa juurikasvu oli päässyt venähtämään sen verran huomattavaksi, että tyvi kaipasi vaalennusta. Samalla kertaa annoin shokkivärin jämille kyytiä.

Käytin värinpoistona tällä kertaa uutta L’Oréal Paris Préférence Les Blondissimes vaalennusainetta vahvuudessa Extreme Platinum, joka kyllä ihan oikeasti peittoaa kaikki aikaisemmin kokeilemani vaalennusaineet! Annoin värinpoiston vaikuttaa tyvessä noin 25 minuuttia, jonka jälkeen levitin vaalennusaineen latvoihin ja annoin vielä vaikuttaa noin 10 minuuttia. Latvat olisivat kaivanneet pidempää vaikutusaikaa, sillä ihan kaikki shokkiväri ei lähtenyt pois, muutama vaaleanpunainen raita on siis vielä jäljellä. Pidempi vaikutusaika olisi saattanut kuitenkin kärventää latvat vielä pahemmin ja halusin suojella niitä mahdollisimman paljon. Taitoin vielä kuontalosta keltaisuutta pois KC Color Maskilla sävyssä Vanilla sekä Joicon hopeashampoolla ja John Friedan hopeahoitsikalla. Tässä tulos.

Mun tukka on luonnostaan sellainen perinteinen suomalainen maantienruskea, fiinimmin sanottuna tuhkaan taittava vaaleanruskea (?). Vaikka maantienharmaa on muotimaailmassa juuri nyt kovin chic haluan minä jotain muuta. Päätin keväällä yrittää oikeasti kasvattaa oman värin takaisin, mutta lopulta tylsääkin tylsempi sukkahousunvärinen tukka (kiitos vaan äiti!), ei vaan sytyttänyt. Hain kasvatusprosessiin apua kampaajaltakin ja Hiuskulman Akun käsittelyn jälkeen tukka oli tosi nätti, mutta hirmuisen nopeasti se haalistui. Lopulta tukka taas tuntui liian paljon punertavaan taittavalta. Tuhkaa sen olla pitää ja nyt taas ilmeisesti ollaan siinä mielentilassa, että mitä vaaleampi sen parempi.

Näiden neljän vuoden aikana kun olen blogia kirjoittanut on minulla on ollut monenlaista hiusta. Vaalea tukka minulla on nyt neljän vuoden sisällä kolmannen kerran, sen lisäksi on ollut punaista, tummanruskeaa, vaaleanruskeaa, tummanvaaleaa, voimakasta tuhkaa, turkoosia raitaa sekä monenlaista rastaa. Tämä on ehdottomasti pahin huti (kulmakarvaövereista puhumattakaan) ja tämä lemppareitani. Tämä näyttää kuvissa hyvältä, mutta oli luonnossa aika karmea ja tämä toispuoleinen leikkaus näytti luonnossa vielä paremmalta kuin kuvissa. En tule olemaan ikuisesti blondi, mutta ainakin juuri nyt tämä tuntuu omalta väriltä.

Sitten vielä tiistain silmämeikki MACillä.

silmät/kulmat:
Maybelline Color Tattoo Immortal Charcoal pohjustajana
Knight liikkuvalla luomella
Electra luomivaossa
Wedge varjostuksena
Copperplate varjostuksena ja alaluomelle
Mylar kulmaluulla
Yves Rocher Ultra Volume Mascara (saatu blogin kautta)
MUFE qua Eyes Waterproof Eyeliner Pencil Matte Black (saatu blogin kautta)
MAC Eye Brows Fling

kasvot:
Diorskin Forever
MAC Select Moisture Cover
Chanel Mat Lumiere
ArtDeco Dita Von Teese Classics Baked Illuminating Powder (saatu blogin kautta)
MAC Mineralise Skinfinish So Ceylon
Milani Baked Blush Fantastico Mauve

huulet:
Nars Madere

Jaa

Vihreää vihreällä

19 joulukuun, 2012 Kategoriassa: Meikit

Irene on yksi lempisävyjäni Zoyalta, mutta kokonaisuutena en lakasta hirmuisesti tykkää. Irene on todella ohut lakka joka tarvitsee vähintään neljä kerrosta ollakseen peittävä ja silloinkin se tuppaa olemaan vain juuri ja juuri peittävä. En ole käyttäny Ireneä kovinkaan usein juuri sen koostumuksen vuoksi, mutta eräänä sunnuntaina sain päähäni kokeilla Ireneä tummanvihreän lakan kanssa. Mitenköhän tämä ei ole tullut minulle aikaisemmin mieleen?

Laitoin kynsille ensin kerroksen Essien tämän syksyn limited edition lakkaa sävyssä Stylenomics ja päälle yhden kerroksen Ireneä. Stylenomics on sävyltää todella tumma vihreä joka näyttää kynsillä melkeinpä mustalta. Viimeksi tummanvihreitä kynsilakkoja näkyi syksyllä 2009, mm. OPIn Here Today Aragon Tomorrow ja Zoya Envy ovat hyvin samanlaisia sävyjä Stylenomicsin kanssa. Stylenomicsin ja Irenen yhdistelmä tuotti kauniin tummanvihreän ja ennen kaikkea täysin peittävän sävyn kynsille. Kokeilen yhdistelmää myös mattapäällyslakan kanssa ja kyllähän se niinkin toimi.

keinovalossa

keinovalossa mattapäällyslakalla

salamalla

Millaisia kikkoja teillä on huonosti käyttäytyvien kynsilakkojen taltuttamiseen?

*Essien lakka on saatu ilmaiseksi blogin kautta

Jaa

Eyes To Kill

17 joulukuun, 2012 Kategoriassa: Meikit

Olen ripsiväririntamalla vannonut vuodesta 2009 asti MaxFactorin False Lash Effectin nimeen. Olen kokeillut vuosien varrella myös monia muita ripsivärejä, muutamia selektiivisiä ja aika monta markettiripsaria, mutta vasta nyt olen löytänyt sen ripsivärin, joka ihan oikeasti pystyy haastamaan False Lash Effectin. Olen toki monesta muustakin ripsivärisrä pitänyt paljon ja moni kokeilemani ripsiväri on sellainen, jonka voisin hankkia uudestaan, mutta mikään niistä ei ennen tätä ole yltänyt ihan samalle viivalle False Lash Effectin kanssa. Holy Grail ripsivärini haastaja on nimeltään Eyes To Kill.

Kaikista ylisanoista huolimatta joita Giorgio Armanin Eyes To Kill on itselleen kerännyt olin skeptinen olisiko tuosta perinteisein harjan näköisestä harjasta ihan oikeasti antamaan ripsilleni sitä siistiä ja eroteltua, mutta tuuheaa lookia, josta tykkään. Kokemukseni mukaan kumi- ja muoviharjaiset ripsivärit ovat parhaiten erottelevia (MaxFactor False Lash Effect ja Masterpiece), joten nykyisin kallistun aina mieluummin kumiharjojen puoleen. Perinteisillä kuidusta tehdyillä mascaraharjoilla olen useammin saanut epäsiistit ja paakkuiset ripset, vaikka eivät kaikki muovi- ja kumiharjaisetkaan täytä vaatimuksiani. Uskaltauduin kuitenkin kokeilemaan Eyes To Killiä sillä muunmuassa TiffanyD, jonka kanssa mascaramakuni menee usein yksiin, on kehunut sitä erittäin paljon.

Koostumukseltaan Eyes To Killin massa on ennemminkin kuivaa kuin märkää, mutta, vaikka oma tuubini on ollut auki heinäkuusta asti ainakaan vielä se ei näytä kuivumisen merkkejä. Ripsiväri jättää ripset todella pehmoisiksi ja joustaviksi. Kuten False Lash Effect, myös Eyes To Kill tekee yhdellä kerroksella varsin luonnolliset, mutta näyttävällä tavalla luonnolliset ripset ja sitä on mahdollista kerrostaa näyttävämmän ja tuuheamman lopputuloksen aikaansaamiseksi. Eyes To Kill ei kestä kerrostamista ihan yhtä hyvin kuin FLE, jota on mahdollista sutia ripsiin melkein niin monta kerrosta kuin haluaa, vaan se on parhaimmillaan kahdella kerroksella, kolmannenkin voi laittaa, mutta silloin erottelevuus alkaa kärsiä. Eyes To Kill tuuhentaa, erottelee, pidentää sekä taivuttaa ripsiä aavistuksen, eli se tekee ihan kaiken mitä ripsiväriltä haluan!

alastomat ripset
vasemmalla puolella kaksi kerrosta ja oikealla yksi kerros

Olen pitkään ollut markettiripsivärien ystävä, sillä pääsääntöisesti ripsiväreissä marketti- ja selemerkkien erot eivät ole olleet suuren suuria. Viimeisten vuosien aikana olen kuitenkin hiljalleen alkanut kallistua aavistuksen verran enemmän selektiivisten ripsivärien puolelle. Ensimmäinen koskaan kokeilemani selektiivinen ripsiväri oli Guerlain Maxi Lash, josta pidin ja jota ei enää tehdä, siinä muuten oli perinteinen harja. Seuraavaksi kokeilin Diorshowta ja Diorshow Blackoutia ja kumpikaan ei pahemmin vakuuttanut. Olen myös kokeillut Dior Iconicia ja MACin Opulashia, kumpikaan ei ihan hirmuisesti jäänyt ihastuttamaan. Guerlainin Maxi Lashin lisäksi muita vaikutuksen tehneitä selektiivisiä ripsivärejä ovat olleet Helena Rubinstein Lash Queen Feline Blacks, Chanel Sublime De Chanel ja Lancome Hypnôse Star ja nyt sitten Giorgio Armanin Eyes To Kill.

Ripsiväriarvioiden kommenteissa kysytään usein suttaantuiko ripsiväri päivän aikana tai varisiko se? Vaikka yläluomeni ovat helposti ravoittuvat ripsivärit eivät suttaattu silmissäni. Päivän loppupuolella ripsiväriä saattaa olla hiukan kulkeutunut alaluomen ulkonurkkaan, mutta minua tuo pieni suhru ei häiritse. Koska laitan ripsiväriä lähes aina pelkästään yläripsiin alaripsistäkään ei pääse mitään siirtymään iholle. Ripsivärit variset minulla erittäin harvoin. Ainoa kokeilemani ripsiväri, jotka oikeasti on varissut ja ollut siten ongelmaksi asti on ollu Lumene Blueberry Curl, joka varisi niin, että päivän päätteeksi silmissä oli roskan tunne. Aina. Joka päivä. Toinen loppua kohden varisevainen ripsiväri on ollut Maybelline Colossal, mutta siinä variseminen astui kuvaa vasta noin kahdeksan tunnin tienoilla.

Minulla pääsääntöisesti kaikki ripsivärit toimivat moitteettomasti siinä mielessä, että ne eivät pahemmin suttaannu eivätkä varise. Käytän todella harvoin vedenkestävää ripsiväriä ja taivutan ripseni ehkä muutaman kerran vuodessa. Viimeksi ripseni on taivutettu kun kävin Inglotilla meikattavana. Ripsikampaakin käytän aniharvoin. Ripseni ovat luonnostaan taipuisat, mutta eivät superpitkät, supertuuheat tai supertummat. Ripseni ovat varsin helpot siinä mielessä, että ne eivät minusta kaipaa taivuttamista tai muuta ylimääräistä puleeraamista. Pelkkä ripsiväri riittää minulle.

Vannotteko te markettien mascarahyllyihin vai selektiivisiin ripsivärimarkkinoihin?

Suomessa Giorgio Armanin värikosmetiikkaa myyvät Helsingin ja Oulun Stockmannit. Eyes To Kill ripsivärin normaalihinta on 36€.

Jaa