Vuoden 2012 parhaiden tapahtumien tittelistä kisaavat Metallica @Kalasatama kesäkuussa ja Lontoon matka elo-syyskuussa. En oikein osaa sanoa kummasta olisin ollut enemmän innoissani. Lontooseen olen halunnut käymään noin kymmen vuotiaasta asti ja Metallica on se bändi, jonka kautta tutustuin raskaampaan musiikkiin jossain seiska- ja kasiluokkien välissä.
Vaikka en ole enää suuren suuri Metallica fani yläasteen jälkeen ollut, Hetfieldiä ja kumppaneita kuunnellessa ja äänensä käheäksi huutaessa, tuli hetkellisesti sellainen olo, että nuorruin vähintään 10 vuotta. Keikan aikana soitettiin Black Album kokonaisuudessaan ja muutamia muitakin biisejä. Vaikka soundeja sun muuta on keikan jälkeen haukuttu, oli keikka mun mielestä ihan täydellinen. Nyt voin kuolla onnellisena 😉 Lontoo taas oli juuri niin upea kuin olin ajatellut ja mieli tekee sinne uudestaan mahdollisimman pian (ehkä jo tänä kesänä).
Kuva by robfuncken.nl
@Diana memorial fountain
Muita musiikkipuolen kybällä iskeneitä juttuja olivat Borknagarin keväällä ilmestynyt Urd ja jo syksyllä 2011 ilmestynyt ICS Vortexin soololevy Stormseeker, jonka sain näppeihini viime kesällä. Molemmat levyt ovat olleen tiukassa soitossa kesästä asti. Stormseeker oli positiivinen yllätys ja Urd ei iskenyt ihan heti, mutta jokaisella soitolla se tuntuu vain paranevan.
Vuoden 2012 parhaita televisiosarja olivat Sons of Anarchy ja Farscape. Molempia olen satunnaisesti katsonut TV:stä, mutta esitysajat ovat aina olleet sellaisia, että jokaista jaksoa on ollut mahdotonta katsoa (ja tallennusmahdollisuutta ei ole ollut). Sons of Anarchyn rosoisuus, raakuus ja bikerestetiikka on kietonutminut totaalisesti hyppysiinsä ja Farscapen omalaatuinen sci-fi ja visuaalinen ilme on mukavaa vaihtelua akateemisiin aktiviteetteihin.
Farscapea esitettiin Subilla ainakin vuosina 2002-2003, mutta en muista näytettiinkö sarja kokonaisuudessaan. Miehelle sarja oli kokonaan uusi tuttavuus, hän kun eli tuolloin kaapelittomatta taloudessa. Itse olen hankkinut Farscape boxit ja sitä seuranneen minisarjan eBaystä, Lontoosta ja Amazonista. Harmillisesti Farscape on kohtalaisen vaikeasti saatavissa, etenkin Peacekeeper wars mini-sarjaa on lähes mahdotonta löytää mistään uutena, etenkään ilman neljää muuta kautta.
Yksi vuoden parhaista leffateatterissa nähdyistä leffoista oli The Dark Knight Rises. Vaikka Tim Burtonin Batmaneilla tulee aina olemaan tärkeä paikka sydämessäni, eivät nämä uudet synkemmät ja jollain tasolla realistisemmat Lepakkomiehet huonojakaan ole. Kuka nyt ei tykkäisi katsella lihaksikkaita kumipuvuissa heiluvia miehiä? (Vuoden leffafloppi taas oli Prometheus.)
Vaatetuksen saralla vuoden ehdottomasti parhaat ostokset olivat Jeffrey Campbellin ex 99:t ja Sorelin Joan of Arcticit. Molemmat popot ovat sellaisia joita ilman en enää osaisi olla. Toiset palvelevat erittäin mukavina biletyskenkinä ja toisilla taas kelpaa lampsia pääkaupunkiseudun vaihtelevassa talvi-ilmastossa. Huopavuori pitää varpaat lämpiminä ja kumipohja jalat kuivina.
Kirjojen ja etenkin kaunokirjallisuuden saralla vuosi 2012 oli huima parannus aikaisempiin vuosiin. Yhteensä vuoden aikana luin 26 kirjaa, joista 10 oli kaunokirjallisuutta ja loput 16 opiskeluja varten luettuja akateemisia opuksia. Kaunokirjallisuuden joukosta ehdottomiksi helmiksi nousivat Nälkäpeli-trilogia ja Stieg Larssonin Miehet, jotka vihaavat naisia -kulttiromaani (jonka jatko-osan olen aloittanut, mutta jättänyt kesken).
Viimeisenä vielä vuoden blogilöytö, leivontablogi Sprinkle Bakes, jonka taidokkaat baakkelsit nostavat aina veden kielelle. En ole vielä yhtäkään Sprinklen reseptiä uskaltanut kokeilla, mutta kuvia olen monet kerrat katsellut vesi kielellä. Kakut ja piparitkin voivat olla taidetta 😉
Millaisia olivat teidän vuoden 2012 kohokohdat?
Vastaa