Uusi rakas

Anteeksi raflaava ostikko, en ole vaihtanut miestä vaan kameraa (tosin varmaan moni jo sen tiesi/arvasikin). Ostin siis Sotckmannin Hullujen Päivien tarjouksesta Canon EOS 60D + EF 40mm f/2.8 STM kitin korvaamaan 2006 ostettua Canon EOS 350D runkoani.

Olen vuoden verran haaveillut uudesta kamerasta ja pyöritellyt vaihtoehtoja päässä. 650D tai ihka uusi 700D olisi ehkä ollut loogisin valinta 350D:n jälkeen, olisihan vastassa ollut valikoiltaan ja nappuloiltaan varsin tuttu vehje, ”vähän” uudempi vain. Halusin kuitenkin vähän jämäkämmän ja ainakin aavistuksen verran ammattimaisemman kameran kuin 100-sarjalaiset, joten jätin 650D:n ja 700D:n pois laskuista. Mielessä pyöri myös käytetyn Canon EOS 5D Mark II:n ostaminen, mutta se olisi tarkoittanut vähintään yhden objektiivin uusimista ja siihen pankkitilini ei olisi juuri nyt venynyt millään. Hylkäsin ajatuksen käytetystä kennosta myös siksi, että tunnustan suhtautuvani hieman epäluuloisesti käytettyyn elektroniikkaan (huonoja kokemuksia) ja toisaalta olen sen verran turhamainen, että halusin seitsemän vuoden jälkeen taas pidellä kädessäni uutuuttaan kiiltävää runkoa.

Vaihtoehdoilksi jäi 60D ja 7D. 60D:stä olen lukenut varsin ristiriitaisiakin arvosteluja kun taas 7D ei ole kauheasti moitteita saanut. 60D:ssä minua veti puoleensa kääntyvä LCD näyttö josta olisi suuri apu omakuvia ottaessa ja videoita kuvatessa ja 7D taas houkutteli aavistuksen ammattimaisemmalla fiiliksellään. Lopulta tulin siihen tulokseen, että kääntyvä LCD näyttö on se must juttu, joka uudessa kamerassa pitää olla. 7D siis putosi pelistä pois.

Suurin osa 60D arvostelijoista valittaa lähinnä poistuneesta joystickista ja nappuloiden sijoittelusta ja siitä, että 60D ei ehkä ole enää ihan yhtä paljon puoliammattilaissuutaan kallellaan kuin aikaisempi malli 50D oli. Minua poistuneet tai puuttuvat ominaisuudet eivät haittaa ja kameran käteen saatuani täytyy sanoa, että se istuu tassuihini kuin valettu. Parin päivän nopealla räpläilyllä en ainakaan vielä ole löytänyt kamerasta mitään moitittavaa. Ehkäpä seuraava runkoni on yhden numeron kroppi tai jopa täysikennoinen, who know’s, mutta tällä hetkellä minä ja 60D vietämme autuasta kuherruskuukautta ja nautimme toisistamme täysin rinnoin.

p.s. Mustaa Kajalia ei ole muuttunut valokuvaus blogiksi, vaikka viimeisimpien kirjoitusten perusteella siltä saattaa vaikuttaa 😉 Seuraava juttu ilmestyy maanantaina ja liittyy ihan oikeasti kosmetiikkaan.