Hiekka- tai sokerilakat, miksi niitä nyt haluaa kutsua, ovat ehdottomasti tämän syksyn isoin hitti. Kaikki taisi alkaa OPIn Mariah Carrey -kokoelman Liquid Sand lakoista ja sen jälkeen ainakin Zoya, IsaDora ja Kicks ovat tuoneet markkinoille omat hiekkalakkansa.
Minä en aluksi innostunut hiekkalakoista ollenkaan, mikä on lopulta aika hämmentävää ottaen huomioon, että Absolutely Alice on yksi lempilakoistani. En vain tajunnut, että OPIn Alice in Wonderland -kokoelman Absolutely Alice ja Mad as a Hatter ovat kaksi ensimmäisiä versioita hiekkalakoista tai vähintäänkin protoversioita. Puolustelen tietämättömyyttäni sillä, että en ole kynsi-ihminen. Joku hiekkalakoissa kuitenkin kutkutti, vaikka en yhteyttä vielä ollut tajunnut (se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta kynsi lakatessa) ja päätin kauneusmessuilla ostaa kaksi Zoyan Pixie Dust sävyä. Ostin sini-turkoosin, tai tarkemmin kai syaanin, Libertyn ja musta-harmaan Dahlian.
Zoyan PixieDust-lakat ovat peittäviä kahdella kerroksella ja kuivuvat todella nopeasti. Poistaminen tosin on yhtä kettumaista kuin muidenkin glitterlakkojen kanssa. Mutta on nämä vaan ihania. Tahdon lisää! Ainakin Tomoko, Godiva, Carter ja London voisivat vaivihkaa majoittua lakkalaatikkooni.
Blogin alkuaikoina Zoya oli ehdottomasti lempparini kynsilakkamerkkien joukosta. Etenkin joulun 2007 Utopia ja syksyn 2008 Downtown kokoelmat iskivät muhun ja ostinkin molemmat kokoelmat kokonaisuudessaan. Sittemmin Zoyan määrä lakkakokoelmassani on kutistunut kuuteen. Zoyan luota minut aikoinaan ajoi pois kyllästyminen ihan liian ohkaiseen ja vähäpigmenttiseen koostumukseen. Esimerkiksi sävyiltään upeat Irene, Kotori ja Akyra vaativat vähintään 3-4 kerrosta ja silti jäivät melkeinpä läpikuultaviksi. En jaksanut enää tapella nättien värien, mutta huonon pigmentin kanssa ja myin suurimman osan lakoistani pois. Samalla kiinnostus koko merkkiin hävisi pitkäksi aikaa.
Toisaalta pitää muistaa, että Zoyalla on aina ollut myös todella hyviä koostumuksia, upea väri ja hyvä koostumus ei vain aina ole löytynyt samasta pullosta. Esimerkiksi Yasmeen ja Raven ovat aikaisemmin mainittuja paljon paksumpia ja tavallinen kaksi kerrosta riittää hyvin. (Toinen, henkilökohtaisempi oneglmani Zoyan kanssa on, että Heidi on oranssi.)
PixieDustit herättivät Zoya rakkauteni uudestaan ja muistin miksi alunperin tykkäsin Zoyan lakoista niin paljon. Parhaimmillaan ne ovat koostumukseltaan laadukkaita ja värisävyt ovat aivan omaa luokkaansa. Zoyalla on monta sellaista erikoista ja jännää lakkaa, jota ei muilta löydy. Kaiken lisäksi pullokin on todella tyylikäs.
Lopuksi vielä PixieDustit päällyslakan ja ylimääräisen glitterkuorrutuksen kanssa, eli Libertyn päällä on kerros Mavalan turkoosia glitterlakkaa ja Sally Hansenin Diamond Flashia on kaikilla kynsillä.
Zoya on salonkimerkki, eli lakkoja löytyy hoitoloista yms. Stockalla tai Sokoksella niitä tuskin koskaan tullaan näkemään (ellei joku jätti sitä osta kuten kävi Essielle ja OPIlle). Tosin kauppakeskus Sellon Evestä, jota voisi luonnehtia kauneuden erikoisliikkeeksi, löytyy Zoyaa. Zoyaa tuo maahan Espoolainen NailCity, jälleenmyyjät löytyvät heidän sivuiltaan.
Tykkäättekö te Zoyasta tai oletteko ihastuneet tekstuurilakkoihin?
Olen kaulaani myöten tekstuurisuossa ja vaikka mä luulin, että nyt on kiintiö täynnä niin silti pari tuli mukaani messuilta. Ja muutama muukin zoyan lakka, hups:) Tykkään kovasti, saatavuus saisi olla parempi.
Se on kyllä harmi, että Zoyan saatavuus on aika heikonlainen.
Zoyalla on kyllä ihania lakkoja! Zoyan Storm ja Ziv ovat varmasti kynsilakkamaailman kauneimpia sävyjä, mitä on koskaan tehty! Itse olen edelleen hieman ronkeli näiden hiekkalakkojen suhteen, mutta joitain kivoja on löytynyt.
Stormia en vielä ole ehtinyt kokeilla kynsille asti, lähtee varmaan seuraavaksi kierrokselle. Ziv on mun makuun ehkä liian kultainen kuitenkin, mutta Zoya kyllä osaa värit!
Mä varmaan pysyn hiekkalakoissa pelkästään tuossa Zoyassa, ehkä pari lisää päätyy mulle, mutta hirmuisia määriä en niitä viitsi hamstrata.