Vuoden 2013 kosmetiikkavapaat parhaat

Olisikohan sitä taas aika palata myös ykkösblogin ääreen? Kuten lenkkipolun puolella kerroin lokakuu ja marraskuu olivat todella rankkoja kuukausia. Mistään dramaattisista elämänmuutoksista tai myllerryksistä ei ole kyse vaan pahin opiskelu- ja työtaakka kasautui sattumien kautta samaan hetkeen ja aiheutti pakon edessä ylikierroksilla käyntiä ja stressiä. Samaa hetkeen osui myös enemmän ja vähemmän pakollista menoa josta ei voinut jäädä pois, tai ei halunnut jäädä pois.

Olen tiettyyn pisteeseen asti varsin sosiaalinen ja tykkään viettää aikaa mukavien ihmisten kanssa, mutta vaadin vastapainoksi omaa aikaa ja mahdollisuutta vain olla ja ladata akkuja. Joulukuun 12. päivä oli viimeinen luento ja sen jälkeen olen ottanut rennosti. Olen käynyt salilla pumppaamassa rautaa ja pari pakollista kertaa duunissa. Muun ajan olen lähinnä röhnöttänyt sohvalla katsoen Netflixistä Hercule Poirotia tai Star Trekiä tai lukenut.

Nyt kun joulunpyhät ovat virallisesti ohi ja akut on ladattu on virtaa taas blogiakin varten. Aloitetaan näin välipäivien ratoksi kevyellä ja kosmetiikkaan liittymättömällä muistelolla vuodesta 2013.

Vuoden 2013 parhaat ostokset olivat pesukone ja kamera. Pesukoneemme hajosi joulukuun alussa ja sain uuden koneen vasta tammikuussa. (Voi sitä pyykin määrää!) En ole koskaan ollut ahkera pyykinpesijä, ennemminkin olen inhonnut koko hommaa, mutta joku tuossa uudessa koneessa saa pyykinpesemisenkin maistumaan ihan pikkuisen mukavammalta. Koneeseen mahtuu enemmän tavaraa ja siinä on näppärä tunnin ohjelma, jolla pesee vaikka treenivaatteet tai seuraavana päivänä tarvittavan vaatekerran. Kelpo kaveri kaikin puolin!

Vuodesta 2006 asti uskollisesti palvellut Canon EOS 350D sain keväällä siirtyä eläkkeelle kun ostin Hulluilta Päiviltä varsin edulliseen hintaan Canon EOS 60D:n ja 40mm pannari-objektiivin. 60D on jo väistynyt malli, mutta siltikin huima päivytys vanhaan runkooni. Kamera on aivan ihana ja sillä kelpaakin kuvata taas seuraavat kuusi vuotta 😉

Kuten varmasti blogiani ahkerasti seuraavat tietävät minulla on kymmenen vuotta vanhempi isoveli, jolla on kaksi tyttöä. Toinen heistä on täytti tänä vuonna 11 ja toinen, kummityttöni on kahdeksan vuotta. Molemmat tytöt harrastavat luistelua, päälajina heillä on muodostelmaluistelu. Olen vuoden 2013 aikana käynyt katsomassa veljeni 11 vuotiaan tytön muodostelmaluistelukisoja kolme kertaa ja kerran olen nähnyt molempien luistelevan yksinluistelunäytöksessa. Itse en ole luistimia jalkaan laittanut lukion jälkeen, tuskin pysyisin enää niillä jäällä pystyssä. On samalla kertaa hämmentävää ja mahtavaa seurata miten säheltävistä ja keskenkasvuisista flikoista tulee jäällä piinkovia ja rautaisia esiintyjiä. Ihaninta on kuitenkin huomata miten molemmat nauttivat luistelusta ja oikeasti pitävät esiintymisestä ja kilpailuista.

Yksi kesän isoimmista kohokohdista oli vanhimman ystäväni polttarit ja häät. Olemme tunteneet Sannan kanssa ekaluokan ensimmäisestä päivästä asti ja yläasteella olimme kuin paita ja peppu. Nykyisin näemme aivan liian harvoin, mutta silloin kun tapaamme tuntuu kuin olisimme vasta eilen istuneet vastatusten keittiönpöydän ääressä. Minulla oli kunnia toimia Sannan toisena kaasona, meikkaajana ja häiden virallisena kuvaajana. Sain huomata, että tapahtuma kuvaajana toimiminen on rankkaa, mutta antoisaa puuhaa 🙂

Vuoden 2013 ulkomaan reissu tehtiin Lontooseen. Kävimme Lontossa ensimmäisen kerran viime vuonna ja tänä vuonna kun matkakohdetta mietittiin ei mikään muun paikka vetänyt yhtä paljon puoleensa. Lontoo nyt vain yksinkertaisesti on ihana paikka. Hotellimme (lue= kaamea mörskä) sijaitsi tällä kertaa Bayswaterissa, joka oli alueena varsin rauhallinen ja idyllinen ja lähellä monia nähtävyyksiä ja shoppailumahdollisuuksia. Jos matkaatte Lontooseen voin suositella Bayswateria alueena, mutta kiertälää Umi Hotel London kaukaa, samalla hinnalla saa huomattavasti paremman tasoista majoitusta.

Häiden ja Lontoon lisäksi vuoden 2013 parhaita valokuvia otettiin Kruunuvuoressa ja Wanhassa Raumassa.

Vuoden musiikillinen kohokohta oli Depeche Moden konsertti Hartwall-areenalla 15.12. Keikkakaverina minulla oli isoveljeni, jonka ehdoton suosikkiyhtye DM on. Minä olenkin siis tutustunut Depeche Modeen jo ala-asteikäisenä veljen luukuttaessa bändiä stereoiden täydellä voimalla ja yhtye kuuluu edelleenkin yksiin suosikeistani. Oli ihan mahtavaa päästä viimein näkemään menoa livenä ja vieläpä isoveljen kanssa!

Ja sitten se viimeinen. Tänään 11 vuotta sitten 27.12.2002 tapasin avomieheni livenä ensimmäistä kertaa. Olimme tunteneet tuota ennen reilun vuoden ja olleet yhteydessä kaveripohjalta sähköpostein, tekstiviesten, puheluin ja kirjein. Joulun ensimmäisenä välipäivänä sitten viimein tapasimme ja jostain sanattomasta yhteisestä sopimuksesta olemme olleet siitä asti yhdessä.

Siirappiin on aina hyvä lopettaa 😉 Rattoisia välipäiviä kaikille!