Blogiani ahkerasti seuraavat varmasti tietävät, että aloitin opiskelun Helsingin Yliopistossa syksyllä 2008 pääaineena folkloristiikka ja, että vaihdoin pääaineeni keväällä 2013 kansatieteeseen. Folkin ja kansatieteen lisäksi opintopalettiini kuuluu uskontotiedettä, sosiaali- ja kulttuuriantropologiaa, kulttuuriperintöä ja uusimpana museologiaa. Folkista ja uskontotieteestä olen suorittanut perusopinnot ja sama on työn alla antropologiasta ja kulttuuriperinnöstä, mutta pääsivuaineeni on museologia. Suoritun museologian perusopinnot, jotka antavat pätevyyden museoalan töihin, tänä syksynä ja keväällä aloitan aineopintojen parissa.
Olen aina viihtynyt hyvin museoissa, ihan muksusta asti ja toivon hartaasti, että valmistuttuani työskentelisin museossa. Käyn varmasti museoissa enemmän kuin keskivertokansalainen ja vietän yhdellä museovisiitillä ehdottomasti enemmän aikaa kuin peruskävijä. Tänä vuonna olen (jos oikein muistan) vieraillut yhdeksässä eri museossa tai tiedekeskuksessa, kaksi niistä oli Lontossa ja muut Suomessa, kolme visiittiä on ollut opintoihin liittyvää. Onnekseni olen löytänyt itselleni miehen, joka myös pitää museoista ja yhteisten kiinnostuksen kohteiden vuoksi vuosipäivätreffipaikaksemme valikoitui Helsingin Luonnonhistoriallinen museo. Halusimme erityisesti käydä katsomassa leppakkonäyttelyn Vampyyrin varjostamat, joka on muistaakseni 29.12 viimeistä päivää auki.
Luonnontieteellisessä museossa on vaihtuvien näyttelyiden lisäksi paljon katsottavaa myös perusnäyttelyissä. Itse pidän ehdottomasti eniten Elämän historia ja Luut kertovat -näyttelyistä, mutta kyllä ihan jokaisesta huoneesta löytyy jotain kiinnostavaa katseltavaa.
Tykkäättekö te käydä museoissa? Vetääkö teitä puoleensa Ateneumin kultakauden helmet vai Sinebrychoffin kotimuseon interiöörit?
Mä rakastan museoita – en niinkään taidemuseoita, vaan sellaisia, jotka kertoo tarinoita. Turun Aboa Vetus on kuin karkkikauppa maan päällä, multa muistaakseni meni siellä kaksi ja puoli tuntia. Luonnontieteellisetkin museot on kiinnostavia, mutta kaikista eniten pidän niistä jossa voi upota historiaan ja menneiden aikojen ihmisten elämäntarinoihin.
Aboa Vetus on kyllä ihan mieleton! Olen käynyt siellä kerran monta vuotta sitten ja pitäisi kyllä mennä uudestaan. Kulttuurihistorialliset museot on myös munkin ihan ehdottomia suosikkeja ja luonnontieteelliset ja tiedekeskukset tulee hyvinä kakkosina.
Ai, se lepakkonäyttely on vielä… ehtisiköhän huomenna sitten sinne. Täytän vuosia ja mielellään viettäisin synttäreitä lepakoiden parissa. 🙂 Saako museossa muuten kuvata?
Normaalisti käyn eniten taidemuseoissa, milloin vaihtuvat näyttelyt osuvat omaan kiinnostuspiiriin.
Mulla on sellainen mielikuva, että ei olisi enää huomenna auki. Voin toki olla väärässä. Luonnonhistoriallisessa museossa saa kuvata 🙂
Tykkään käydä, mutta olen vähän kapea alainen ja tykkään käydä katsomassa taidetta. Muutaman kerran vuodessa tulee käytyä ja mies tykkää myös! Unelma olisi päästä joskus koluamaan New Yorkin ja Amsterdamin museoita.
Mä käydän taidenäyttelyissä noin kerran pari vuodessa, yleensä vanhempien kanssa, tuo mies kun ei taidenäyttelyistä oikein perusta. Kulttuurihistorialliset museot on onneki myös se johon itse kallistun enemmän.
Mä en tykkää taidemuseoista – ikinä en ole käynyt Kiasmassa tai Ateneumissa, mutta luonnontieteelliset museot kiinnostaa. Lontoon Luonnontieteelliseen mennään taas ensi kesänä – lapsen kanssa tosin, joten tuskin mitään kovin kattavaa kierrosta keritään tekemään dinosaurusten jälkeen.
Kiasmassa olen käynyt kerran ja Ateneumissa useammankin, mutta ei taidemuseot yleensä ole se mun ensimmäinen vaihtoehto.
Lontoon Natural History Museum on kyllä ihan huippu, mutta British Museum on mun ehdoton lemppari. Voisin viettää siellä päiviä..
Museot on ihania paikkoja. Tykkään. 🙂
Mä olen puhunut varmaan viimeset 5 vuotta miehelle, että pitäis tuolla käydä. Tänään sitten tämän postauksen innoittamana sinne selvittiin. Että kiitos vaan 🙂 Lepakkonäyttely oli tosiaan tänään viimeistä päivää.