10 tärkeää kirjaa

Bongasin Keyword: Love -blogista tammikuussa kirjahaasteen. Tarkoituksena on listata kymmenen itselle tavalla tai toisella tärkeää kirjaa. Kirjojen ei tarvitse olla suuria tai hienoja, riittää, että ne ovat koskettaneet sinua tavalla tai toisella. Listasin kirjat siinä järjestyksessä kuin olen ne lukenut. Joukossa on yksittäisiä kirjoja sekä sellaisia kirjasarjoja, jotka ovat minulle tärkeitä.

Frances Hodgson Burnettin Pikkuprinsessan olen lukenut useita kertoja, ensimmäisen kerran ala-asteella ja sen jälkeen ainakin kaksi kertaa uudestaan. Elokuvankin olen nähnyt useamman kerran. En oikein osaa sanoa mikä tässä kirjassa silloin aikoinaan ihastutti. Jotenkin se vain iskostui syvästi ala-asteikäisen maailmakuvaani niin tiukasti, että palasin kirjan pariin vielä yläasteella ja lukiossakin. Mieleni tekisi lukea tämä kirja taas uudestaan, vaikkapa englanniksi tällä kertaa.

David Eddingsin Belgarionin & Mallorean Taru sekä Polgara ja Belgarath tiiliskivet luin syksyn 2000 ja kevään 2001 välisenä aikana. Muistan vieläkin sen tyhjän tunteen joka minuun jäi kun viimeisen kirjan viimeinen sana oli luettu. Olin puoli vuotta tiiviisti lukenut melkeinpä yksistään Garionista, Polgarasta ja Belgarathista ja vaikka Eddingsien kirjoittajan lahjoista ja kirjojen laadusta voidaan olla montaa mieltä teini-ikäiselle Heidille ne olivat juuri sillä hetkellä mukaansa tempaavimpia ja tärkeimpiä kirjoja ikinä.

Seuraava suuren vaikutuksen tehnyt fantasia-sarja oli Robin Hobbin nimellä julkaista Näkijän Taru -trilogia jonka luin vuonna 2001. Näkijän Taru oli varsin erilaista fantasiaa kuin aikaisempi suosikkini Eddings, vaikka molempien pohjana on maaginen keskiaikafantasia. Taikuus ei kuitenkaan ole Näkijän Tarussa yhtä länsä kuin Eddingsin maailmassa ja kaikki ei ole täysin mustavalkoista. Hyvä ja paha sekä erilaiset motiivit ja mielenkiintoiset henkilöhistoriat kietoutuvat toisiinsa. Tämän kirjasarjan haluaisin lukea uudestaan-

Aino Kallaksen Sudenmorsiammen luin ensimmäisen kerran yläasteella ja uudestaan lukiossa. Olen kaiken kaikkiaan lukenut varsin vähän kotimaista kirjallisuutta, mutta niiden muutamien teosten joukosta Sudenmorsian on aina ollut se minulle tärkein. Ihastukseni Sudermorsiammeen ehkäpä enteili tulevaisuuden opiskeluvalintojani ja suuntautumista folkloristiikan, uskontotieteen ja kansatieteen maailmaan,vaikka tuolloin en noista aineista pahemmin mitään vielä tiennytkään.

Idän pikajunan arvoitus on ehdoton Agatha Christie ja Hercule Poirot suosikkini. Minulla on sellainen epämääräinen olo, että isäni olisi lukenut tämän minulle kun olin ala-asteella ja sen jälkeen olen lukenut kirjan itse ainakin kaksi kertaa ja toki katsonut ITV:n filmauksen. Mahtava murhamysteeri, jonka ratkaisu oli ainakin minulle totaalinen yllätys. Oikeus voittaa, mutta se ei aina ole kaunista.

Neil Gaimanin Unohdetut Jumalat luin keväällä 2003 ja se oli Sudermorsiammen ohella yksi vaikuttavimmista lukuelämyksistä lukioaikana. Myös tämä kirja nivoutuu yhteen myöhempien opiskeluvalintojeni kanssa. Lukiossa tosin olin vielä kovaa vauhtia menossa opiskelemaan historiaan yliopistoon, enkä oikeastaan tiennyt vielä mitään niistä aineista joita nykyisin opiskelen. Unohdetut Jumalat kertoo USA:ssa elävistä ja olevista vanhojen uskontojen jumalista, jotka yrittävät tavalla ja toisella tulla toimeen nykymaailmassa jossa heidät on unohdettu.

Terry Pratchett Kiekkomaailma-romaanien sisältä erotettavissa oleva Tiffany Aching -sarja on ehdottomasti suosikkikokonaisuuteni Dischworld-kirjoista. Ensimmäisen kirjan luin 2003 keväällä ja viimeisimmän alkuvuodesta 2012. Pikkunoita Tiffany Achingistä kerovat kirjat taidetaan laskea Pratchettin tuotannossa nuorten kirjoihin, mutta jos pitää muista Kiekkomaailmaan sijoittuvista kirjoista todennäköisesti nauttii näidenkin lukemisesta. Olen viime vuosina lukenut kaiken ylopistokirjallisuuden vastpainona varsin paljon nuorten kirjallisuutta ja etenkin dystopiat ovat vetäneet minut mukaansa fantasiaa luen nykyisin todella vähän, mutta Pratchettin paliin jaksan palata aina tasaisin väliajoin. Nokkela kirjoitustyyli ja taitava tarinan rakentaminen on hyvää vaihtelua toisinaan varsin vaihtelevan laatuisella YA dystopialle.

Science-fiction on ehdottomasti lempityyli elokuvissa ja tv-sarjoissa, mutta sci-fi kirjoja olen lukenut varsin vähän. Frank Herbertin Dyyni on alunperin ilmestynyt suomeksi kolmena erillisenä niteenä. Löysin ensimmäisen niteen sattumalta keväällä 2004 Rauman uudesta pääkirjastosta ja ahmin sen samantien. Muistan vieläkin miltä ensimmäisen ja toisen niteen sisältävä hyllyvälikkö näytti ja missä se oli ja muistan miten jouduin laskeutumaan pääkirjaston varastoon kolmannen niteen perässä. Dyyni on edelleen yksi ehdottomia lempikirjojani. Dyyni-saagan toisen kirjan luin kesällä 2010 ja viikonlopun aikana kuuntelin kolmannen kirjan loppuun.

Toinen listalle päässyt suomalainen on Sofi Oksasen Stalinin Lehmät. Luin kirjan jouluna 2005 melkeinpä yhdeltä istumalta ja sen jälkeen olen lukenut kirjan toistamiseen. Sofi Oksanen muu tuotanto ei ole minua sytyttänyt, mutta joku Stalinin Lehmissä, sen omalaatuisessa kerronnassa ja ihmiskohtaloissa kosketti kahdenkympin kynnyksellä olevaa minua.

Kazuo Ishiquron Ole luonani aina on tuoreempi tuttavuus kuin listan aikaisemmat kirjat. Luin kirjan kesällä 2011 jolloin siitä tehty elokuva pyöri Finnkinossa. Kiinnostuin kirjasta nähtyäni elokuvan trailerin. Elokuvaa en ole vieläkään nähnyt, mutta kirja teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että kirjoitin siitä blogiinkin.

Pia Olssonin tutkimus 1900-luvun maalaisnaisista Women in Distress: Self-Understanding Among 20th-Century Finnish Rural Women kuuluu tällä hetkellä Helsingin Yliopiston kansatieteen oppiaineen tutkintovaatimukseen ja minäkin luin kirjan tenttiä vartem Opiskeluihin liittyen monikin kirja on koskettanut ja auttanut minua ymmärtämään mistä asioita itse olen kiinnostunut ja mihin haluan syventyä, mutta mainitsen kuitenkin tässä vain tämän yhden sillä se on päällimmäisenä jäänyt mieleen erittäin mielenkiintoisena ja mukaansa tempaavana. Yhtäkään tenttikirjaa en ole lukenut näin nopeasti kuin tämän. Sodan nähneiden naistenkohtalot koskettivat ja jättivät minuun isomman jäljen kuin yksikään tieteen suurmiehistä tai tieteenhistoriasta kertova opus. Muita tavalla tai toisella tärkeitä akateemisia opuksia minulla ovat mm. Ulla-Maija Peltosen Punakapinan muistot ja Hanna S
nellmannin Sallan Suurin Kylä – Göteborg.

En haasta ketään erikseen, mutta jos päätät tehdä tämän käy huikkaamassa kommenttilaatikossa 🙂 Pidän nykyisin kirjaa lukemistani kirjoista Goodreadsissä, minut saa lisätä kaveriksi sielllä jos haluaa.

Loppuun vielä bonuksena kuva minusta ja viime kesän morsiammesta vasta avatussa Rauman kaupunginkirjastossa vuonna 2004. Pukeuduin tuolloin lähes aina kokomustaan, mutta tällä kertaa päällä oli punainen t-paita, sillä kuvanottamishetkellä lukiossamme oli teemapäivä jona piti pukeutua sen mukaan onko sinkku vai varattu. En muista mitä sinkkujen piti päälleen laittaa (olisiko ollut mustaa), mutta seurustelevien piti pukea päällensä jotain punaista ja koska punainen tukka ei kuulemma riittänyt kaivoin kaapista esiin ainoan omistamani punaisen vaatteen.