Arkistot: huhtikuu 2014

Huomenna on luvassa taas kosmetiikka-aiheinen postaus, mutta näin tiistain kevennykseksi vinkkaan kakkosblogistani, Lenkkipolusta.

Olen viimeisen puolen vuoden aikana viimein löytänyt sellaisen tavan syödä, jolla kroppani ja vatsani voi hyvin ja olenkin alkanut kerätä jotain reseptejä Lenkkipolulle, jos niistä vaikka olisi muillekin iloa. Reseptit-tagin alta löytyy muunmuassa gluteenittoman myslin ja pannarin ohje 🙂

Ostin viime keväällä itselleni uudet Converse All Starit, ekaa kertaa vieläpä matalalla varrella. Kengät odottivat kaapissa noin kuukauden käyttöönottoa ja kun viimein Converse-ilmat iskivät päälle huomasin ikäväkseni, että olin ostanut epähuomiossa puoli kokoa liian pienet kengät. Mahdollinen palautusaika oli mennyt jo aikaa sitten umpeen joten tennarit saivat kodin iki-ilahtuneen veljentytöni hoteista. Minä jatkoin tallustelua pari vuotta vanhoilla vihreänturkooseilla tossuilla.

Viime kevään jälkeen hempeä mintunvihreä ei enää tuntunut parhaalta mahdolliselta valinnalta vaan kaipasin sittenkin astetta rouheampaa asennetta tossuihini. Katselin kesän ja syksyn kuluessa consseja sillä silmällä Lontoota pitkin, mutta mikään pari ei kuitenkaan herättänyt ”pakko saada” -viboja.

Aloitin Converse-jahdin uudestaan tässä kuussa ja parin viikon kauppojen kiertelyn jälkeen Nilsonilla vastaan tuli conssit, jotka on kuin tehty minulle.

Näiden harmaiden tie dye conssien kaveriksi voisi jossain vaiheessa hankkia viimein ne matalatkin versiot, tällä kertaa oikeassa koossa. Tämän vuoden conssikelit kuitenkin varmasti pärjään niillä kolme vuotta vanhoilla ja reissuissa rähjääntyneillä turkooseilla tassuttimilla ja näillä harmailla ihanuuksilla.

Nämä ovat muuten Conssit numero neljä. Olen saattanut lukioaikoina vannoa, että en koskaan hanki Consseja ja, että ne ovat ehdottomasti rumimmat kengät koskaan, mutta kun näin nuo liituraitaiset ja mustilla pohjilla varustetut yksilöt sydämeni suli. Ekat Conssini ostin kesällä 2006. Kolmen vuoden ahkeran käytön jälkeen ne sanoivat sopimuksensa irti kun oikean kengän kantavahvike irtosi kokonaan pohjasta ja takasauma repesi kumista irti. Säilöin rikkinäisiä kenkiä monta vuotta, ne olivat minulle niin rakkaat, että raaskin heittää ne menemään vasta viime syksynä.

Toiset Conssini ostin kesällä 2009, tällä kertaa kokomustina, sillä en vieläkään voinut sietää valkoisia pohjia. Monochrome tennarini kestivät nelisen vuotta kunnes pohjat viimein kuluivat niin loppuun, että niihin tuli reikä. Kesällä 2011 tapahtui jotain ja ostin ensimmäiset värilliset ja valkoisilla pohjilla varustetut tossut. Niin sitä vaan mieli muuttuu.

no. 1

no. 2

no. 3

Tykkäättekö consseista tai tennareista ylipäätään?

p.s. Kirjoitettuani tämän jutun eksyin Conversen virallisille sivuille, jossa päin naamaa läjähti Black Sabbath Conssit. Yht’äkkiä nämä solmuvärjätyt tennarit ei näytäkään enää niin siisteiltä. Taisin kehittää itselleni uuden pakkomielteen..