En ole mestarikutoja, mutta tykkään kutoa sukkia ja vanttuita ja satunnaisesti myös muita yksinkertaisia asusteita. Lankaa on hyvä olla aina hiukan jemmassa, koska koskaan ei tiedä milloin neuloosi iskee, mutta kun viime aikoina tilanne on ollut se, että se iskee enemmänkin vuosien kuin kuukausien jälkeen lankaa on vain liikaa. Osa langoista lähtee eteenpäin, osa jää edelleen jemmaan ja osasta tulee niitä sukkia ja vanttuita.
Lankalaatikkoa inventoidessani löysin sieltä lankakerin lisäksi kaksi yksinäistä villasukkaa ja yhden palmikkokynsikkään jonka pari oli jäänyt puoli tiehen. Lauantain ja sunnuntain aikana vastapainona kandidaatintutkielman kirjoittamiselle kudoin molemmille sukille parit, tein kynsikkään loppuun ja aloitin vajaista lankakeristä sukkaa.
Maanantai aamuun tultaessa oli valmiina kolme sukkaa, yksi kynsikäs ja neljäs sukka tekeillä. Todistettavasi sininen ja raitalangasta tehty sukka ovat olleet ilman paria jo syksyllä 2010..
Näiden lisäksi mulla on ikuisuusprojektina virkata langanjämistä isoäidinneliöitä ja tehdä torkkupeitto. Ehkä se valmituu joskus vuonna 2035.. Onko teillä paha tapa jättää projekteja kesken vai teettekö kaiken aina tunnollisesti loppuun asti?
Aloitettuja tekeleitä on nyt vaan kaksi odottamassa seuraava ispiraatio puuskaa, ennen joulua tein lahjaksi hörhelöisiä huiveja vaikka kuinka monta, yksi on vielä kesken, kun se inspiraatio vaan lopahti kutomiseen kokonaan, mutta kai nuo joskus valmistuu 🙂
Mä en ole muuten kertaakaan saanut yhtään huivia loppuun. Aina aloitan, mutta lopulta päädyn purkamaan..
Voi vitsi sä oot nopea kutoja!! Ei inspiraation tarvitsekaan iskeä kuin harvoin, jos kerralla saa noin paljon aikaiseksi! 😀
Kun sille päälle sattuu tulosta syntyy varsin nopsaan 😉 Joku sukka tai vannus tulee melkein automaattisesti, voi hyvin katso leffaa tms samaan aikaan.
Joo, ja nimenomaan käsitöissä on mullakin projektiongelmaa! Innostun ja innostuessani virkkaan tai neulon intensiivisesti, mutta hetken kuluttua arjen kiireet vievät taas mukanaan ja keskeneräiset työt unohtuvat. Mua kyllä auttaa huimasti, jos päätän tehdä sukkaparin jollekin tietylle henkilölle (lahjaksi tai muuten vaan yllätykseksi), silloin projektilla tuntuu olevan jokin tarkoitus ja työ valmistuu nopeammin 🙂
Lahjaksa tekeminen kyllä motivoi, ne kun on ihan pakko saada valmiiksi ajallaan 🙂
Jää, jos kyse on kaapinsiivouksesta. Aloitan uudestaan, kun kaappiin ei mahdu enää lisää tavaraa. 😀
Pakko ihailla teitä neulojia. Munhan pinna ei riitä tuohon touhuun yhtään. Koulussa aikoinaan kolmannella luokalla piti neuloa patalappu, mummo teki sen loppuun. 😀 Muistan aina, miten mummo yrittä saada mut neulomaan sukkia (siis pitäähän naisen nyt osata sukat neuloa… ;)) alle puolessa tunnissa kutimet oli nurkassa, ei mun juttu ollenkaan.
Mulla ei myöskään neulominen ja virkkaaminen lähteny mitenkään helposti käyntiin. Ihan kuin lukemisenkin kanssa kesti hetki ennen kuin sain jutun juuresta kiinni, mutta lopulta kun palaset loksahti paikoilleen siitä tuli ihan helppoa 🙂
Kesken jää. 😀 Olen hyvä ja innokas aloittamaan projekteja, mutta nähtävästi aika huono viemään niitä loppuun. Olen opetellut noin pari vuotta sitten kutomaan, kun täytin 30, ja tykkään hommasta suunnattomasti. En vain kertakaikkiaan ole riittävän pitkäjännitteinen tyyppi. :/ Lisäksi hommaa vaikeuttaa sormien nivelten kipeytyminen kun asento on niin staattinen. Mutta jatkan kutomista pikkupätkissä, muutaman kerran vuodessa. Ehkä ne projektit näinkin tulee joskus valmiiksi. 😀
-Pastilli
Mulla menee hartiat jumiin kutomisesta 🙁
Minulta jäävät yleensä kesken vain tylsemmät projektit, en pystyisi esim. neulomaan kotisukkia. Myös päättely on tylsää ja käytän onnellisena muutamaa myssyä, joiden sisällä on edelleen päättelemättömät langat, sitaistuna solmulle. 🙂 Varmimmin saan jotain valmiiksi, jos haluan sen heti päälle tai jos se on lahjaksi.
Mulle taas tuollainen tosi yksinkertainen ja simppli kutominen on ihan sitä parasta rentoutumista. Ei tarvitse ajatella oikeastaan mitään voi vaan tehdä. Hyvää vastapainoa duunille ja opiskeluille.
Viime aikoina oon aloittanut kutomaan paljon ja saanut ne loppuunkin. Toisaalta lankalaatikostanikin löytyi yksi kynsikäs ilman paria. Se oli kyllä vähän epäonnistunut, joten jätin sen tekemättä ja tein samasta langasta uudet ja paremmat, koska purkamaan en halunnut alkaa. Nyt on tekeillä torkkupeitto, jota teen muutaman rivin illassa. Pitää keksiä jotain muuta nopeasti valmistuvaa tähän väliin etten ihan kyllästy. Noin viikossa oon saanut 45 cm virkattua, joten ihan hyvin oon edistynyt kun ei ole alkanut kyllästyttää vielä! Oon hurahtanut Ravelry.com-sivustoon ja sinne päivittelen kaikkea mitä teen ja mitä oon tehnyt ennen.
Mutta jos puhutaan muista asioista kuin neulomisesta/virkkaamisesta niin se riippuu todella paljon siitä mitä teen, että saanko valmiiksi vai jääkö kesken. Mulla on ollut jo pari vuotta tekeillä yksi postaus kosmetiikkaan liittyen, mutta en vaan saa aikaan tutkittua sitä aihetta tarkemmin, koska koko blogin kirjoittamisinnostus on lopahtanut.