
![]() |
varovaista tunnustelua |
![]() |
ulkoa kuuluu kummia |
Molemmat kisut ovat ihania, vaikkakin luonteeltaan hyvin erilaisia. Anis on vielä ihan pentu ja innokkaana kaikessa mukana. Anis jaksaa juosta monta tuntia sulkahärpätinlelun perässä ja tulee aina ovelle vastaan (ja on melkein tunkemassa mukaan kun lähdet ovesta ulos).
Sisu on kissa isolla K:lla. Sellainen kunnon maatiaiskatti, jonka voisi kuvitella latoon jahtaamaan hiiriä. Sisun sydäntä ei ihan noin vaan voiteta, mutta kun herra päättää, että uusi tulokas on sittenkin ihan OK tyyppi (siltä kun saa ruokaakin) puskemisia kyllä riittää.
Olen elänyt ilman kissaa vuodesta 2005 lähtien, eli siitä asti kun muutin pois kotoa. Vaikka olen kissasta haaveillut jo pitkään joku jarru ihan oman kissan hankkimiselle on ollut. Aika ei vain ole tuntunut oikealta kissalle. Nyt olemme kuitenkin erittäin vakavasti harkitsemassa kissan ottamista ja käymme eri rotuja läpi.
Ongelma on vain se, että emme ole miehan kanssa ihan samalla viivalla karvanmitan kanssa. Minä haluaisin lyhytkarvaisen kissan ja mieheni on enemmän pitkä- ja puolipitkäkarvaisten kattien perään. Venäjänsininen olisi ykkösvalintani ja mieheni taas kallistuisi Siperiankissan tai Pyhän Birman puoleen. Toki kaikki maailmankissat ovat ihania, mutta rotukissa on kuitenkin aina sen verran iso sijoitus, että sen haluaa harkita tarkkaan.
Oletteko te kissa- vai koiraihmisiä?
*Kissat lainassa blogin kautta.
Voi kun ihania! Mä olen itse kasvanut kahden kissan kanssa, ja olisi vaikea kuvitella tulevaisuutta ilman ainakin yhtä kissaa. En malta oottaa, kun olen siinä elämäntilanteessa, että kissan hankkiminen olisi mahdollista 🙂
P.S Pienet repeilyt disclaimerille 😉
Enemmän koiraihminen, mutta olen myös kasvanut kissojen keskellä. Jos olisi tilaa, niin minulla olisi koirien lisäksi myös kissoja tässä huushollissa. Äidilläni on pari kissaa ja meillä on ollut myös persialaisia. Itse ehkä kallistuisin lyhyemmän turkin puoleen nykyään.
Kyllä mä olen aina ollut ja tulen olemaan enemmän kissaihminen. Tykkään kyllä molemmissa, mutta ehkä kissoissa on sitä tiettyä itsepäisyyttä ja itsenäisyyttä kuin itsessäkin ja ne viehättävät. Itse olen ollut ilman kissoja kokonaan vuodesta 2007 lähtien, kun yhteiset viisi kissaa päätettiin erossa pitää yhdessä ja ne jäivät ex-miehelleni. Nyt näistä 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun kissoista on vielä kolmekin tänä päivänä elossa ja ex-miehen hoivissa. Vielä välillä kaipaan niitä hirveästi. Jos ottaisin nyt kissan ottaisin varmaan abessinialaisen, enkä ikinä väsynyt ihailemaan meidän Ulmusta, kuinka fiksu ja ihmisrakas kissa se on. Jokaisessa asiassa pitää olla mukana. Rotu on lisäksi tosi terve, herra täytti juuri 16 vuotta. 🙂
Kissaihminen! Mutta pidän kyllä koiristakin. 🙂 Tähän asti elämässäni ei ole ollut mahdollista ottaa kissaa, mutta tiedän 100% varmasti, että jossain vaiheessa elämääni kissa – tai kaksi, kolme kissaa – kuuluun elämääni. 🙂 Mulla on välillä niin paha kissakuume, että itkettää katsoa kissojen kuvia. Jep, tervettä! 😀
<3 Ikävä tuli nyt meidän katteja, jotka asuu porukoiden luona. Vanhempi on jo 20-vuotias <3 Kuulo lähteny mut ulkona käy ja myyriä nappailee. Muistaa aina tuoda ne kuistilleki ja huutaa, et joku tulee sisält kehumaan tätä suoritusta. : )
Minun vavvat valtaa netin <3 Lollasin disclaimerille myös. 😀
Mulla tulee ikävä omia kissoja. Ne on olleet jo kaksi viikkoa hoidossa vanhemmilla.
Kissaihminen, ehdottomasti. Mies mokoma vain hankaa vastaan, vaikka me ollaan typykän kanssa pehmitetty jo vuosia. Ehkä sitten, kun Typykkä muuttaa pois kotoa opiskelemaan, ja isäntä saa kamppeensa vapautuvaan huoneeseen eikä katti pääse pureksimaan kitaranpiuhoja. Tosin odottamisessa menee tovi, neiti aloittaa elokuussa ekan luokan…
Kissaihminen ilmoittautuu, vaikka tykkään kyllä koiristakin (minulla on kumpikin). Koira on vaan niin helppo saada tottelemaan/ tykkäämään ihmisestä. Kissaa ei miellyttäminen kiinnosta. kissa on kuningas/ kuningatar, jonka palvelija on ihminen 🙂
Ihania kisuja ja mie oon kissaihminen hengeen ja vereen vaik tällä hetkellä ei kissaa olekkaan =)
Hihi disclaimer 😀 Mä olen vinttikoiraihminen. Eli varmaan siis enemmän kissaihminen.