Ja niinhän siinä sitten kävi, että lauantai-iltapäivästä meillä molemmilla oli yksi tatuointi lisää 🙂 Miehelleni kuva oli kuudes ja minulle toinen. Ensimmäisen tekstini hakkasi helmikuussa Tatuatan Antti ja tällä kertaa olin saman mestan Miilan käsittelyssä. Fiksuna tyttönä olisin ottanut molemmat kuvat samalla kertaa helmikuussa, mutta silloin taisi mennä pupu pöksyyn ja halusin ottaa yhden kuvan kerrallaan.
 |
| viitisen tunti vanha ruvella oleva muste nro 2 |
 |
| muste 1 |
Jostain syystä tällä kertaa tatuoinnin tekeminen sattui enemmän kuin ensimmäisellä kerralla. Tällaisen pienen ääriviivakuvan tekeminen tuntuu siltä kuin joku viiltäisi ihoasi, mutta kipu ei missään nimessä ole sietämätöntä. Monet sanovat, että juurikin ääriviivat ovat se pahin hetki ja värittäminen ja varjostaminen ei tunnu missään. Itse en osaa tähän kommentoida, vielä 😉 Sanon vain, että tatuointia ei missään nimessä kannata jättää ottamatta kivun pelossa. Kipu on ohimenevää ja hetkellistä, mutta tatuointi on ikuinen.
Molemmat kuvani liittyvät jollain tapaa maailmankuvaani, universumiin ja fanittamiini asioihin. Ensimmäinen tatuointini ”nothing but the process is infinite” on suora lainaus Borknagarin biisistä Colossus ja tämä toinen tekstitatuointini jossa lukee ”we are all made of stardust” on inspiroitunut tähtitieteilijä Carl Saganin lausahduksesta ”we’re made of star stuff”.
Vaikka lopullinen päätös tatuoinnin ottamisesta syntyi todella nopeasti olen muhitellut tätäkin asiaa mielessäni melkein vuoden verran. Törmäsin inspiraationa olleeseen Saganin lainaukseen ensimmäisen kerran viime kesänä Lontoon observatoriossa ja päätin siltä istumalta, että haluan sen ehdottomasti jossain muodossa ihooni. Muokkasin lainauksesta hieman pidemmän ja runollisemman, jotta se sopisi paremmin yhteen ensimmäisen tatuointini kanssa. Seuraava kuva tulee ihooni marraskuussa ja se onkin sitten pikkuisen isompi kuin nämä pikkuiset tekstit 😉
Onko teillä tatuointisuunnitelmia joita aiotte toteuttaa lähiaikoina tai mitä mieltä yleensäkin olette tatuoinneista?
Hienot tatskat! Mulla on vieläkin ottamatta oikeen nilkkaan sarvipäisen jumalan symboli, toista kun koristaa jo jumalattaren symboli. Tämäkin siis muistoa teiniajoista ja vaikka eivät ehkä enää ole ajankohtaisia niin olisi se kiva saada alkuperäinen idea valmiiksi. Onhan se odottanut jo 13 vuotta, ehkä sen saan otettua ennen kuin toiset 13 vuotta on vierähtänyt.
Mulla odotti ensimmäinen 10 vuotta. Mun piti ottaa ensimmäinen kuva kun täytin 18, suunnitelmiakin oli vaikka kuinka, mutta lopulta mikään niistä ei tuntunut toteutuskelpoiselta. Vuosien varrella on pitänyt ottaa vaikka mitä, mutta jotenkin nämä yksinkertaiset tekstinpätkät tuntuivat hyvältä tavalta aloittaa. Borknagarin biisin pätkänkin otttamista tosin mietin puolitoista vuotta, eli tää toinen meni nyt aika nopsasti kuitenkin 😉
Joo kyllä ääriviivat tuntuu eka pahimmilta, väritys lopulta puuduttaa ihoa kivasti mutta sit 5 tunnin jälkeen alkaa tuntua paitsi ihossa niin päässä/silmissä ja koko kroppaa jotenkin särkee. 😀 Tosi friikki tunne…
Varmasti on! Omaa pitkää sessiota odotellessa..
Todellakin on tatuointisuunnitelmia 😀 Kun saisi vaan ajan, mun tatuoija-Leena on tosi buukattu 😛
Varasin ajan seuraavan kuvaan huhtikuun lopussa ja marraskuullehan sekin meni, mutta hyvää kannattaa odottaa 😉
Olen kääntänyt kelkkani ihan totaalisesti tatuointien kanssa: ennen ajattelin, että yäk, mutta nykyään mulla on ihan kamala kuume. Nyt kuumottaisi yksi tekstinpätkä käsivarteen, saas toteutanko suunnitelmaani koskaan. Myös ruusuikkunasta olen haaveillut jo yli vuoden.
Tuosta ”We are all made of stardust” -lausahduksesta tulee mieleen Joni Mitchellin Woodstock-biisin kertsi: ”We are stardust, we are golden. And we got to get ourselves back to the garden…” Hieno tatuointi!
Sitä sattuu 😉 Mä olen tosin jo ihan teinistä asti tykännyt tautoinneista, mutta monen muun asian kanssa olen vuosien saatossa joutunut kääntämään takkini.
En voi yhtyä mielipiteeseesi… Mulla nimenomaan se värittäminen sattu ihan helvetisti, varsinkin tossa kaulatatuoinnissa. Ääriviivat tuntu vaan ”pieneltä” raapasulta.