Tänään Mustaa Kajalia täyttää kuusi vuotta 🙂 Synttärin kunniaksi järjestän pienen yllätysarvonnan! Jos haluat osallistua arvontaan kerro minulle tämän postauksen kommenttikentässä paras muistosi kuudennelta ikävuodeltasi, eli siltä vuodelta kun itse oli kuusivuotias. Liitä kommenttiin nimimerkkisi ja sähköpostiosoitteesi.
Arvon vastaajien kesken kosmetiikkapaketin, joka sisältää ACOa, Dr. Hauschkaa, Simpleä, Yves Rocheria ja The Body Shopia. Paketin arvo on yli 100€. Arvontaan voi osallistua tämän päivän ajan.
Oikein paljon onnea, kuusi vuotta on huikean pitkä aika! (mieheni ja minä tapasimme lähes kuusi vuotta sitten, heh).
Vuosien varrella olen saanut sinulta ihan loistavia tuotevinkkejä ja paljon inspiraatiota silmämeikkeihin. Dependin vihreä päätyi vakkarituotteekseni juurikin sinun kehujesi myötä.
Kiitos ihanasta blogista! <3
rokkikaisuli(a)gmail.com
Oho, kuus vee! Onnea, se on kova saavutus! 🙂
Parasta kuusivuotiaana oli ehdottomasti se, kun tapasin parhaan ystäväni. Ollaan pidetty yhtä siis jo toistakymmentä vuotta. (Oho!)
Kiitän myös ihanasta blogista!
mennenjatullen at gmail.com
Onnea paljon, mukavaa, että olet jaksanut pitää blogia kaikki nämä vuodet. Miltei sieltä alusta asti olenkin tainnut olla lukijana 🙂
Paras muistoni (oikeastaan ainoa jolloin muistan varmasti olleeni kuusivuotias) on lukemaan oppiminen. Muistan sen hetken edelleen; olimme mummoni kanssa tapaamassa serkkujani Ranskassa ja siellä kierrellessämme kysäisin mummoltani, että eikö tuossa seinässä lue museum. Sen jälkeen luin kuin vettä vaan, mutta tuo ensimmäinen oivallus ja luettu sana jäi pysyvästi mieleen. ^_^
meikkileikkeja(at)hotmail.com
Onneva!!
Kuudes ikävuosi… Siitä on kauan 😀 Palataanpas vuoteen 1987… Parasta oli se, kun sain uudet talvihaalarit. Ei mitkä tahansa, vaan äiti oli tehnyt tosi hienot. Vihreät, missä oli mustat ”koristehelmat” hihan- ja lahkeensuissa. Kävin esikoulua pienessä kylässä ja kuljin sinne koulutaksilla. Taksikuski sanoi minua ”Prinsessa Kaalimadoksi” niiden haalareiden vuoksi ja sain istua etupenkillä 😀
Terkuin
Morre
morre@laiskiainen.org
Onnea blogillesi! 🙂
Jaa-a, en nyt tiedä mikä oli paras silloin kun olin kuusi, mutta mieleen painuvin oli se koulun aloittaminen. Ja se kuinka jo ensimmäisen koulupäivän jälkeen lauloin innoissani aapisessa olevaa lammaslaulua. En varmaan muuten muistaisi sitä, jos se ei olisi videoitu…
karmiinisuu ät gmail piste com
Paljon onnea!
Minun paras muistoni oli ehkä retki kotieläinpihaan. Olin siellä jonkinlaisen tarha- tai eskariryhmän kanssa ja vanhemmat olivat kotona. Olin saanut vähän rahaa, että voisin ostaa virvokkeita, mutta ostinkin kaksi gerbiiliä ja marsun! En ymmärrä, miksi aikuiset eivät puuttuneet asiaan, mutta olin valtavan tyytyväinen kun pääsin kotiin ja esittelin uudet lemmikit vanhemmilleni. He eivät olleet ihan niin tyytyväisiä… 😉
Seurailen sua Bloglovinissa nimimerkillä Norttis8ans ja minut saa kiinni säpolla tiinajsipola ät gmail.com
Eli mitä tein kun olin kuusivuotias? 😀 Aaa, onpas hankala kysymys näin just heränneelle. No luin ainakin tosi paljon. Kaikki mahdolliset lastenkirjat kahlasin läpi kotoa, ja sitten jatkoin kirjaston kirjoihin. Luin aina ruokapöydässä, automatkalla, pihalla ja tietysti ennen nukkumaanmenoa. Ja kotiin tuli Aku Ankka ja Karvinen <3
Noita aikoja muistellessa tulee aina mieleen, että pitäisi jatkaa lukuharrastusta edelleen… Se on vähän jäänyt. Toki blogeja luen päivittäin? 😉
Kiitos inspiroivasta blogista, mukana ollaan oltu jo hetkisen! <3
inthispartoftown(ät)gmail.com
Kuudennelta ikävuodeltani en muista mitään muuta kuin yhden turkoosin vyön, jonka sain syntymäpäivälahjaksi! Se on siis pakko olla paras muistoni 😀
Olen niin kiitollinen blogistasi, ilman tätä ja paria muuta blogia ei mua olisi kauneus ja meikit alkanut kiinnostamaan niin paljon kuin ne nyt tekevät 🙂
hanna
http://www.hannamariav.com
hannamariav(at)hotmail.fi
Oikein paljon onnea ♡ minä en muista kuusivuotista minää. Lapsuudesta on kuitenkin parhaiten mielessä leikit sisarusten kanssa ja lapsuudenkoti ♡
charmingnails@suomi24.fi
Paljon onnea! Täytyy minun myös kiittää kaikesta inspiraatiosta, mitä blogisi on antanut! 🙂
Kuusivuotiaana muistan tavanneeni ihanan lapsuudenystäväni, erityisesti muistan sen kun menin ensimmäistä kertaa hänen kotiin leikkimään. Hirveän tarkkoja muistoja ei ole, siitä on aikaa… 😉
blushoverdone@gmail.com
Meikäläisellä esikoulu alkoi ja olin kovin innostunut siitä. 🙂
metaphnora, metaphnora@gmail.com
Hirmuisesti onnea! 🙂
Kuusivuotiaana olosta eniten mieleeni on jäänyt muisto eskarista kun käytiin salaa kaverin kanssa nappaamassa itketetyn munakoison päältä ne nesteet. Voin kertoa että ei ollut hyvän makuista, mutta meillä oli silti hauskaa 😀
kynsipollo@gmail.com
Onnea kuusivuotiaalle 🙂
Olin kuusi kun vanhempani päättivät muuttaa ”maalle”. Sinä kesänä tutustuttiin erilaiseen ympäristöön, ajeltiin uudella pyörällä uimaan ja tutustuttiin kivoihin uusiin kavereihin. Vanhoja tietty ikävöin siinä samalla, mutta paljon uutta ja kivaa muutosta oli 🙂
kuorotipu (at) hotmail .com
Suuret onnittelut, kuusi vuotta on mahtava saavutus. <3¨
Aloitin 6-vuotiaana koulun ja muistan ensimmäisen koulupäivän tarkasti. Muistan penaalin, muistan miltä hedelmälle tuoksuvat pyyhekumit tuoksui, muistan jännityksen ja odotuksen. Ja muistan kuinka kivalta opettaja tuntui heti ja luokkakaverit.
tiia68@gmail.com
Onnea!
Menin kouluun kun olin kuusi ja sain tietysti hurjasti kavereita samalla. Varmasti leikit rinteeseen tehdyssä jäämäessä (joka nykyään näyttää mitättömän pieneltä nypyltä) ovat parhaita muistoja. Ja kotona kuumaa kaakaota!
patentti ät hellokitty.com
Hurjasti onnea! 🙂 🙂
Mä en oikeasti osaa sanoa oikein mitään varmaa muistoa kuusivuotiaana.. :’D Sen tiedän että olin eskarissa, ja sieltä on kyllä ihan mukavat muistot. Ainakin eskarin omalla pihalla oli ihan parhaat keinut, oli iso juttu päästä niihin sieltä pienten puolen leikkipihalta. 🙂
juillenblogi (at) gmail.com
Olen aina ollut varsin poikamainen tyttö (ja nykyään nainen), muista miten tästä johtuen sain vanhemmiltani polkuauton. Taisi olla nimeltään Kettcar. Kaikki kulmakunnan lapset olivat kateellisia ja jatkuvasti sitä lainaamassa. Olin ihan älyttömän ylpeä siitä autosta! 🙂 Mieheni sanookin, että autohulluuteni on peruja jo lapsuudesta.
Onnea 6 vuoden täyttymisestä blogille!
Niin ja ossu speedxx (@) luukku. com
Hurjasti onnea kuusivuotiaalle 🙂
Oo, parasta kuusi vuotiaana oli koulun aloittaminen. Muistan vieläkin sen jännityksen, kun mummin kanssa käveltiin kouluun. En meinannut uskaltaa jäädä, mutta kavereita löytyi heti 🙂 Voi kun vieläkin voisi olla kuusi 😀
myfantazya @ gmail . com
Ööööh. 😀 En muista tosta ikävuodesta mitään. 😀 No ainakin halusin jo kovasti oppia lukemaan! Ärsytti, kun isoveikka osasi lukea Akkaria ja mä en!
kissaamma@gmail.com
Vau, kuusivuotias blogi on jo ehtinyt oikein kunnioitettavaan ikään! 🙂
Muistan tosi elävästi, kun olin 6-vuotiaana äitini ja hänen miesystävänsä mukana katsomassa uutta asuntoa. Aikuiset tutustuivat kämppään, ja minut tuupattiin leikkipihalle hengailemaan. Ei siinä muuten mitään, mutta mulla oli päälläni ehkä maailman rumimmat kuravaatteet (takin vasen puoli oli tummansininen ja oikea valkoinen, housuissa samat värit toisin päin + takin hupussa pikkuiset korvat…), joten pyöriskelin ihan kiusallani loskalammikoissa enkä leikkinyt ollenkaan 😀
Katariina / Stay Spooky
itsallgoingnineteen@gmail.com
Onnittelut kuusivuotiaalle blogillesi 🙂 mukana on hengailtu jo kolmisen vuotta, eli melkein puolet blogin olemassaoloajasta.
Paras muistoni kuusivuotiaana oli vihreät ABC-tossut, jotka sain synttärilahjaksi. Ne oli todella tärkeät ja pitkään jaksoin aamuisin ne vetää jalkaan.
ftseagull@outlook.com
-Sade
Onnea blogillesi :).
Mulla kuusi vuotiaana oli päiväkerhon tähtihetki, kun sain olla kevätjuhlassa Prinsessa Ruusunen. Paraskaverini Henri oli prinssi, jonka oli tarkoitus minut pelastaa. Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun prinssini kärsi valtavasta ramppikuumeesta ja kieltäytyi pelastamasta sovittuna aikana ja piilotteli penkin alla sen sijaan. Prinssiksi otettiin pikapikaa ventovieras poika toisesta koulusta, mutta ainakin pinkki prinsessamekko ja kruunu jotka kuuluivat asuuni olivat ihania! Lisäksi taisin niiailla näytöksen lopuksi enemmän kuin kukaan muu 😀
kahvimaitoa [a] gmail. com
Onnea vain!
Muistot ovat aika vähissä, mutta varmasti odottelin koulun alkua jännittyneenä 🙂
marvu954(at)hotmail.com
Onnea!
Kun olin kuuden vanha, äitini odotti pikkuveljeäni. Muistan aina miten silittelin äidin vatsaa, juttelin ja lauloin vauvamasulle :’)
nails1820@gmail.com
Onnittelut kuusivuotiaalle! Kuusi vuotta on pitkä aika blogata kosmetiikasta, hatunnosto, wau!
Kuusivuotiaana aloitin eskarin mikä oli tietysti jännää ja tutustuin toisen lapseni kummitätiin, jonka kanssa meillä oli aivan huikeita seikkailuja ja mahtavia leikkejä!
pakolliset ät gmail.com
Onnittelut kuusivuotialle blogille 🙂 Paras muistoni kuusivuotiaana oli se, kun rakensin veljeni ja naapurin poijan kanssa puumajan mäntyyn. Se oli tosi makee ja on vieläkin, sillä siellä puussa se on edelleen 🙂
iinaysikasi@hotmail.com
Ihan hirvästi muistoja ei tuolta ajalta suoraan sanottuna ole, mutta muistan kyllä kun aloitin koulun kuusivuotiaana uuden ankkareppuni kanssa ja tukka sivuponnarilla 🙂
onnea kuusivuotiaalle!
emmaliinanen
malkki.emma(ät)gmail.com
Itse muistan kuusivuotiaana olleeni ensimmäisellä ulkomaanreissullani Tanskassa Legolandissa. Muistan kuinka hienoa siellä olikaan ja ihailin niitä kaikkia legoista rakennettuja rakennuksia 🙂
anna-emilia93@hotmail.com
Oooh! Isot onnittelu! Kuusivuotiaasta ei ole kyllä hirveästi muistoja ja nekin jotka on niin kauhean negatiivisia, kun silloin jouduttiin isoon bussionnetomuuteen ulkomailla. Aikalailla koko vuosi sitten sen siivittämänä. Mutta ehkä silloin hienointa oli kun pääsi palaamaan takaisin tarhaan ja leikkimään kavereiden kanssa! (Oliko tää ny vähän fail : D) annalie.blogi(at)gmail.com
Onnea kuusivuotiaalle! 🙂 Kuudennetta ikävuotta miettiessä ensimmäisenä tulee mieleen kyläkoulun eskari ja paras ystäväni. Ystävyytemme on kestänyt nyt jo 20 vuotta!
-Neea eli aikaideoida@gmail.com
Onnea blogivanhukselle!
Muistan, että ollessani tarhassa 6-vuotiaana siellä oli varastohuone ja siinä huoneessa ehkä maailman valtavin lelulinnoitus. Sellainen muovinen ja harmaa jossa oli ritareita, hevosia ja kaikkia tykötarpeita, joita keskiaikainen linna tarvitsee. Tunnelma oli niin intensiivinen, kun pieni joukko lapsia uppoutui tuntikausiksi siihen hämärään huoneeseen leikkimään, että muistan sen vieläkin.
nnn3is.nej@gmail.com
Kovin paljoa en muista tuolta ajalta, mutta parasta varmasti oli veljeni syntyminen, muistan vieläkin kun heräsin yöllä ja kysyin isältä, että missä äiti on ja isä sanoi hänen lähteneen ambulanssilla sairaalaan. Muuta en sitten muistakaan siitä tapahtumasta, enkä veljeni ensimmäisistä viikoista, mutta tuo jäi mieleen. 🙂
Onnea kuusivuotiaalle!
meikinloppu@gmail.com
Onnea kuusivuotiaalle, uhmaikä suoritettu ja kohti esiteiniaikaa 😉
Mun ollessa kuus parasta elämässä oli pienen pienelle kylällemme pyörähtävä kirjastoauto. Joka toinen tiistai se kiipes meidän mäen päälle, ja kuus vuotiaana mä sain ikioman kirjastokortin. Osasin lukea jo neljän vanhana, ja kuuteen ikävuoteen mennessä olin ehtinyt koluta kaikki lastenopukset kyseistä autosta, muistelisin lukeneeni Tuntemattoman Sotilaan ensimmäisen kerran tuona samana vuonna… 🙂
salla.vaisanen@outlook.com
Onnea kuusivuotiaalle! 🙂
En myöskään ihan hirveästi muista tuolta ajalta, mutta ehkä paras muisto on lapsuuden parhaan ystävän kanssa vietetty kesä saaristossa kokonaisuutena. Jotenkin ne lapsuuden kesät oli aina niin pitkiä ja aurinkoisia. 🙂
polishthis@gmail.com
Paljon onnea! 🙂
Mukavin muistoni tuolta iältä on varmaan se, kun olin itse eskarissa ja samaan päiväkotiin tuli maailman ihanin ja söpöin tummaihoinen pieni tyttö. Mä odotin aina, että päästään pihalle leikkimään, että pääsin kantamaan tyttöä repparissa ja leikkimään hänen kanssaan. Ja silittämään niitä hiuksia <3 🙂
misspiggyspearls(at)gmail.com
Paljon onnea! 🙂
Parasta oli varmaankin kun kutsuin koko päiväkodin porukan synttäreilleni kysymättä lupaa vanhemmiltani. Juhlat pidettiin ja hauskaa oli! 🙂
johanna.hovi@gmail.com
Jos edellinen kommenttini tuli läpi niin jätä toinen julkaisematta, iPad sekoili. Jos ei niin sanotaan edelleenkin muistoksi leikit lähimetsässä ja ekan luokan aloittaminen ja sen jännittäminen 🙂
Taika.sariola (at) gmail.com
Onnea ponnea 6 vuotiaalle blogille! 🙂
Miun paras muisto liittyy siihen, kun naapuriin muutti perhe, jossa oli 5 ja 6 vuotiaat tytöt. Olin aivan riemuna, koska lähinaapurustossa ei ollut aikasemmin ollut muita tyttöjä kun minä. Kyllä autoleikitkin ja jalkapallon peluu oli hauskaa, mutta voi sitä riemua kun pääsin leikkimään tyttöjen kanssa barbeilla. Parhainta!
inkeri.niemela@luukku.com
Onnittelut 6-vuotiaalle blogille!
Ei mitään mielikuvaaa omasta itsestä 6-vuotiaana, mutta olisiko eskarin aloitus ollut aika jännä paikka. 🙂
(minnanmail@gmail.com)
Onnea kuusivuotiaalle! 🙂
Omasta elämästäni kuusivuotiaana muistan pari mahtavaa juttua: esikoulun alkaminen (jännitti, mutta oli samalla myös älyttömän kivaa, olinhan jo ”iso tyttö” :D) ja koiran saaminen. Koiraa olimme kinunneet isoveljen kanssa jo pitkään, ja voi sitä riemua kun lupa lopulta heltisi. Pentua kävimme katsomassa jo kasvattajalla, ja sitten piti vielä odotella loputtoman pitkältä tuntuva aika, että tuon pörröisen cairnin sai kotiin 🙂 Koira vei heti kaikkien sydämet ja siitä tuli todella tärkeä kaveri 9 vuoden ajaksi 🙂
-Viipu
virve.ruusunen(at)gmail.com
Onnea! <3 kuusvuotiaana oli ihan parasta tietysti se, että tää pikkunipo pääsi pätemään esikouluun 😀 wastinglifestyle AT gmail piste com
No apua, en mä kyllä kauheasti muista mitä kuusivuotiaana tapahtui 😀 Mutta sain silloin silmälasit, joten sanotaan sitten vaikka se!
ine_91@msn.com
Onnittelut!
Aikaa on jo kulunu reilut parikymmentä vuotta, joten muisti meinaa vähän pätkiä 🙂
Muistaakseni kuitenkin niihin aikoihin pääsin ensimmäistä kertaa laivalle, ja voi pojat se olikin mahtavaa!
pussikarhu(at)luukku.com
Ei nyt muistu mieleen mitään yksittäistä erityistä muistoa, mutta haluan ehdottomasti mukaan arvontaan 🙂 kuusivuotiaana elämä oli muistaakseni hyvin huoletonta lapsen elämää, kun en ollut vielä koulussakaan. Välillä kun elämä oikeen pyörittelee ja ressiä pukkaa, niin toivon voivani palata takaisin sen huolettoman lapsen kenkiin.
aino.kalminen(at)gmail.com
Onnea kuusivuotiaalle!
Siinä iässä muistan inttäneeni äidin kanssa keittiön pöydän ääressä siitä miksen saanut ensin mennä kouluun ja sitten vasta eskariin. Minusta kun olisi ollut mukava hoitaa mälsä koulu ensin pois tieltä ja sitten vasta mennä eskariin missä olisi rennompaa. 😀 Äitiä taisi vähän naurattaa.
– Sara
ameochi (ät) gmail.com
Onnea
Tämä ei ole kyl mikään kiva muisto mutta muuta ei nyt tule mieleen ku että olin sairaalassa vakavan tapaturman vuoksi ja täytin sen 6v kun pääsin seuraavana päivänä sairaalasta.Muistan sen ihanan nallekortin jonka sain vanhemmilta (tallella vieläkin)
eekku80@netti.fi
Kuusi vuotiaana menin esikoulun ja opin lukemaan, se oli hyvin jännittävää! 🙂
greencorbie at gmail.com
Ensimmäinen asia joka tuli mieleen on kun eskarissa leikin päikkärihuoneessa kahden kaveripojan kanssa meritähtiä maassa makaamalla, äiti tuli pian hakemaan ja harmitti kun näinkin mielenkiintoinen leikki jäi kesken ): 😀
Ainiiin sähköposti jäi! upperdaisy@gmail.com
Esikoulun alkaminen oli todella jännittävää, mutta lopulta kävi niin, että kyllästyin siellä ja vielä ekallakin kuoliaaksi :DD. Opin lukemaan jo ennen eskaria, enkä ujona tyttönä oikein sulautunut joukkoon. 1996 jouluna sain joululahjaksi Pocahontas Barbien, joka on yhä menossa mukana.
hentuttu@gmail.com
Samis! Mulla on myös Pocahontas Barbie, siltä tosin lähti pää irti 😀
Mullakin oli! Sen hiuksissa olevat tehosteraidat vaihto värii kylmässä/kuumassa vedessä 😀
Oooo! Sehän on ollut hieno 🙂 Mulla mitään raitoja ollut..
Mulla tais sitten olla vähän High-Techimpi versio 😀
Kuusivuotiaana saatiin siskojen kans meidän ensimmäinen lemmikki, joka oli hamsteri nimeltä Papu 😀
jenni-annunen@hotmail.com
Mentiin katsomaan Shrekiä, itse en ehtinyt hammaslääkärin tms takia. Eräs poika eskari-ryhmästäni ei myöskään ehtinyt, joten käytiin yhden tädeistä kanssa ostamaan possumunkit ja syötiin niitä tyhjässä esikoulussa kolmisin. Myös se, kun ihastukseni löi multa ötökkäkirjalla hampaan irti ja ohjaajien huoneesta Marianne-kuulien näpistäminen olivat hauskoja juttuja!
mariam.benemla@luukku.com
Pikkuveljeni syntyi kun olin kuusi. Heti alkuunsa en tosin pitänyt tätä tapahtumaa niin kovin hyvänä 😀
ingnie@utu.fi
Menin jo kuusivuotiaana ekaluokalle ja ilostuin kovasti, kun samalla luokalla oli kaksi kaveriani päiväkodista 🙂
kivipuuteri@gmail.com
Hyvää synttäriä!
Kääk en kyllä muista niin kauas…. kai se oli vaan lähinnä sitä perus huoletonta lapsen elämää ilman sen kummempia vuoren huippuja tai pohjalla käymisiä 😀
maya87(a)netti.fi
No siis. Näin erään tanssiesityksen ja ihastuin välittömästi ko. lajiin! Ilmoitin äidilleni, että tuolle kurssille on päästävä, ja sehän tehtiin. Olin NNIIIN onnellinen. Sitäpä tulikin tanssittua 7 vuotta. Yksi parhaimmista päätöksistäni evö.
anni_884@hotmail.com
Hmmm…. Asuin siis viisi vuotiaana vuoden Hongkongissa isovanhempieni kanssa. Kuusivuotiaana palasin takaisin vanhempieni luokse Suomeen ja aloitin esikoulun. En nyt tiedä onko tämä paras muistoni, mutta jälkikäteen melko hauska. Olin Hongkongissa leikkauttanut hiukseni erittäin lyhyiksi. Kun aloitin eskarin, minulla oli mekko päällä ja uusi tarhakaverini kysyi minulta olenko tyttö vai poika 😀
Smcheung53(at)gmail.com
Olen varmaan tosi negatiivinen, mutta mä en valitettavasti muista yhtään hyvää asiaa siltä vuodelta, kun olin kuusi. (yritin kovasti!) Ainoastaan negatiivisia asioita, oma elämä ei ollut tuolloin järin helppoa. 🙁 Joten harppaankin pari vuotta eteenpäin kun olin kahdeksan, jolloin tapasin ystävän, joka on paras ystäväni vielä tänäkin päivänä.
ONNEA 6-VUOTIAALLE! <3
hakusanarakkaus(at)gmail.com
Onnea 6-vuotiaalle blogille! 🙂 Ollessani 6-vuotias samaan pihaan muutti uusi tyttö, joka on yhä edelleen yksi parhaista ystävistäni. Tämä täytyy ehdottomasti listata parhaaksi asiaksi siltä vuodelta.Toinen muisto 6-vuotiaana oli päiväkodissa järjestettävät naamiaiset. Yhden naapurin vanhempi oli töissä teatterissa ja sain sitä kautta I-H-A-N-A-N röyhelörusettimekon lainaan. Kyllä sillä kelpasi! 😀
Sähköposti unohtui eli emmi.tolonen ( at ) netti.fi
Paljon onnea! 🙂 Hmm apua.. Menin 6-vuotiaana kouluun, joten isoin juttu oli varmaan päästä päikystä pois, kun siellä en niin kuulunut (tyttö)jengiin. Koulusta löysin heti ihanan Jenny-nimisen tytön, jonka kanssa kaveerattiin koko vuosi.
pieninutturapaa gmail.com
Onnea kuusivuotiaalle!!
Mulla parhaiten eskarivuodelta kuusivuotiaana on jäänyt muisto siitä, kun pari päivää ennen tarhan joulujuhlaa mursin ranteen pulkkamäessä.. Kuusivuotiaan suurin murhe oli, että miten nyt käy kun minun oli tarkoitus esittää Mariaa joulujuhlassa. Tärkeä kohokohta, jota oli odotettu kauan! Loppujen lopuksi tilanne ratkesi ihan mahtavalla tavalla, koska käsi oli kipsattu kyynärvarren yläpuolelta ”koukkuun” eli ns. samanlaiseen asentoon missä sitä Jeesus-vauvaakin täytyi pitää sylissä. Eipä ollut sillä hetkellä särkyjä eikä kipuja kun sai siellä koko tarhan edessä käsi kipsattuna nukkevauvaa pidellä. Edelleen saa hymyn huulille kun katsoo valokuvia tästä 20-vuoden takaisesta tapahtumasta ja ylpeästä pikkutytöstä 🙂
Kiitos ihan mahtavasta blogista! Inspiroit kyllä kovasti kokeilemaan uusia juttuja ja värejä jne. 🙂 Jatka samaan malliin!
T. LottaE
(P.s. En tiedä onko sinun mahdollista muokata tai edioita näitä kommentteja, mutta jos mahdollista niin sähköpostinosoitteen saisi mielellään piilottaa tai ottaa pois ennen julkaisua.. Pitäisi varmaan hankkia joku s-posti jossa ei koko nimeä näy… Kiitos! lottaerkkila@hotmail.com)
Joulu ja uudet vaaleanpunaiset sukset jotka pukki toi <3 olin niin onnessani 🙂
Onnea synttärinä!
– Ziinah
ziinahk@gmail.com
Onnea 6-vuotiaalle blogille! Paras muisto on varmasti kesä saaressa rakkaiden isovanhempien kanssa! Tuli aivan ikävä takas huolettomaan lapsuuteen,melkeen voi tuntea,meren, kahvin ja savustetun ahvenen tuoksun nenässä kun oikein uppoutuu muistoihin:)
-Isla
isla123(a)luukku.com
Onnea! Parhaiten on mieleen jäänyt koulun alkaminen ja ihana uusi koululaukku.
t. Marianne00
Onnea 6-vuotiaalle blogille!
Mun paras muisto on varmaan muutto uuteen paikkaan ja tämän hetkisen parhaan ystävään tutustuminen.
seawinddog@gmail.com
Voihan nyt…
Pitäis varmaan lopettaa tuo puhelimella kirjoitus-.-
Onnea!! Varmaan ainut mitä muistan ollessani 6-vuotias oli se kun äiti ompeli minulle itse uudet haalarit. Ne on puna-keltaiset. Äiti sanoi kun laitoin ne päälle että ne on vettä kestävät. No minähän ylpeänä esittelin vedenkestäviä haalareita kavereilleni. Halusin myös todistaa sen joten etsin syvän ojan ja pulahdin sinne!!! Eipä ollu vettä kestävät xD
n.kelomaki@gmail.com
Paljon onnea vielä kerran <3
Mun eka ajatus oli, että apua mitä kuusivuotiaana tehtiin 😀 Missä oon ollut silloin? Se oli varmaan se vuosi, kun muutettiin maalle omakotitaloon ja sain oman ison huoneen 🙂
Onnea!:)
Hmm…no ainakin mitä muistan niin taisi kuusivuotiaana olla se, kun pelattiin eskassa pusuhippaa:D
netskuli123@gmail.com
Paljon onnea 6-vuotiaalle blogille! Se on pitkä aika se. 🙂 Mun paras muisto (minkä nyt muistan…) 6-vuotiaana oli se, kun äiti osti mulle eskariin barbipenaalin, josta olin todella ylpeä, ja kaveritkin sitä kadehtivat 😉
Nimimerkkini on Sonja R ja s-posti sssonnnjjja@hotmail.com 🙂
P.S. Sun blogin ansiosta tutustutin itteni esimerkiksi Macin meikkien maailmaan, ja se on menoa nyt…. 😀
Onnea �� muistan sen kun siskoni kastetilaisuudessa kirkossa äiti antoi mulle sokeripaloja mukaan evääksi. Miten hyviltä ne siellä tylsässä kirkossa maistuivatkaan. Vuosi oli 1982 ja mä olin neljän.
Paljon onnea ! Olin perhepäivähoidossa, mutta pääsin päiväkotiin vuodeksi ennen kuin koulu alkoi. Siihen aikaan ei puhuttu eskareista tms. .Äitini halusi, että oppisin tuntemaan kouluun tulevia kavereita jo vähän etukäteen 🙂 Tuntui jännältä päästä oikeaan päiväkotiin perhepäivähoidon jälkeen. Tunsi itsensä isoksi tytöksi.
Nina ja meili on nsandbe1(at)Welho.com
Paras muistoni 6-vuotiaana lienee varmaankin pikkusiskoni syntymä, ja se kun sain pidellä tätä sairaalassa sylissäni vain muutaman tunnin ikäisenä. Olin hartaasti toivonut pikkusiskoa ja toiveeni toteutui! Olin innokas auttamaan äitiäni vauvan hoidossa, mm. vaipanvaihto sujui muistikuvieni mukaan melko näppärästi.
krista.eerika@gmail.com
Onnea kuusi vuotiaalle. Tämän blogin nimikin on niin hauska. Eka meikkikynäni oli yves rocherin musta kajalkynä. Muistoja, muistoja.
6 vuotiaana yksi parhaimpia muistojani on kirjastoautolla käynnit. Olin oppinut jo lukemaan aiemmin. Kirjastoauton kirja valikoima avasi ihan uuden maailman lukemiseen. Koko maailma tuntui olevan siinä autossa.
honkanenpa@gmail.com
Muistan ainakin eskarin ja siellä kaikki ystävät. Yksi mieleenpainuvin juttu oli kun lapsuudenystäväni luki minulle kirjaa jossa oli koira niemltä Mökötöö. Silloin epäilin, että kaverini vain keksi koiran nimen, koska itse en osannut lukea. Ajattelin että hän käytti sitä nimeä vain koska se oli minusta hauska. Myöhemmin minulle selvisi, että kyllä siinä kirjassa ihan oikeasti on koira nimeltä Mökötöö. 😀
MariaGlow / dazzlingglowblog at gmail.com
Isosti onnea 6-vuotiaalle! 🙂
Paras muusto mikä tulee mieleen on naapuriin muuttanut tyttö, josta sittemmin tuli paras ystäväni.
syrrahh@gmail.com
Piti ihan todella miettiä… Koulun alkaessa oon ollu 6 vee vielä ja opella oli hassu oranssi tekoturkis-talja tuolinsa päällä (hauska why? ei mtn käsitystä :D)
Sitten meillä on ollut mökki ekaa vuotta 92.. Voisin kuvitella, että noina aikoina oltiin erään mökkinaapuri rouva M.P.:n ja koiransa Rinan kanssa mettässä ja kuinka ollakkaan siellä ollaan eksytty totaalisesti, Noh frouvalla oli taskussa jostain syystä irtokarkkipussi (ei mitään nykystä säkkiä, vaan 10 pennillä vitosia-pussi) ja siellä oli niitä punasia mato-hedelmäkarkkeja.. Niitä sitten ollaan syöty ja maattu ojanpohjassa(!), kun Rouva on ihmetelly että miten tän mukulan saa ehjänä kotiin..:D Mulle tosin selitettiin vaan jotain jostain ihmepilleireistä, mitä ne karkit oli olevinaan, että jaksaa taas kävellä (mahdollisesti) tooooosi pitkän matkan 😀
sannama.elo(a)gmail.com
Miten mä en muista mitään oranssia taljaa?
paljon onnea! paras muistoni on varmaan esikoulun aloittaminen ja uusien ystävien saaminen 🙂
piipa_94@netti.fi
Paras muistoni 6-vuotiaana on se hetki, kun opin lukemaan. Olin opetellut aakkoset ja keskityin lempikirjani sivuun ankarasti, ja yhtäkkiä, se aukeni: kirjaimet solahtivat kohdilleen ja tajusin ymmärtäväni, pystyväni lukemaan. Joka sanan. Siitä hetkestä eteenpäin luin kaiken mikä oli luettavissa: Kirjat, mainokset, lehdet, kauppojen nimet, katukyltit, tuoteselosteet… Pääsin osaksi merkitysten ja tiedon maailmaa. Tulipa mukava mieli, kun muistin tuon taas 🙂 Onnea kuusivuotiaalle! puolet ajasta on oltu mukana. annika.koo@gmail.com
Onnea onnea kuudennesta blogivuodesta! 🙂 Oma muistoni kuudennelta ikävuodeltani on se kun aloitin koulun, asuin nimittäin silloin Turkissa, Istanbulissa ja siellä ensimmäinen luokka aloitetaan jo 6 -vuotiaana. Muistan aina kuinka itkua vääntäen väsäsin monen tunnin kotitehtäviä iltaisin, tämä taitaa olla jos ei paras niin kaikista eniten muistiin syöpynyt muisto siltä ajalta. 🙂
mervefin (at) hotmail piste com
6-vuotiaana muutimme uuteen kaupunginosaan ja sain heti ystäviä naapurin lapsista. Aina oli seuraa, kun vaan meni soittamaan ovikelloa 🙂 Onnea hyvälle blogille! t. PeeVee
Parasta 6-vuotiaana oli pikkusiskoni syntymä. Sitä oli odotettu pitkään ja hartaasti. Sittemmin huomasin,ettei pikkusisko ollutkaan aina niin hauska juttu, vaan tyyppi oli välillä hyvin rasittava, tunki meidän isojen tyttöjen seuraan ja omi lelujani… mm. 😀 Rasittava sisko osaa olla paikoin vieläkin, mutta sisaruus on ihan parhautta <3 plussaa(a)outlook.com
Lämpimät onnittelut tomeralle kuusivuotiaalle! <3 Skippaan arvonnan, mutta pakkohan nyt konkaria on onnitella <3
Onnea <3 parhaita omia muistoja ovat maaseudulla asuneena luonnossa naapurin lasten kanssa leikkiminen, oma perhe ja sisarusten kanssa touhuaminen. Kaikki Se mielikuvitus, innostuneisuus, itsevarmuus, iloisuus, onnellisuus, hauskuus.. Onneksi oma sisäinen lapsi kulkee aina mukanani 🙂
Onnea hienolle blogillesi! Omia parhaita muistoja siitä kun olin 6-vuotias on kun oma pikkusiskoni syntyi! susssuh@gmail.com