 |
| 2006, kuva Riikka Jäntti |
Parasta laihtumisessa on ehdottomasti ollut kropan muuttuminen, itsetunnon kohoaminen ja kehollisen varmuuden lisääntyminen. Tänä kesänä olin ensimmäistä kertaa julkisella paikalla shortsit jalassa ilman, että koin hirvittävää epävarmuutta reisistäni. (Sitten lapsuusaikojen jälkeen siis.) Minulla ei ole koskaan ollut ahterikompleksia, vaan olen aina pitänyt takamuksestani, mutta reidet, niistä en ole oikein koskaan välittänyt. En voi sanota vihanneeni reisiäni, mutta ne eivät ole koskaan olleet se lempparijuttu ja olen aina toivonut että reiteni olisivat hiukan pienemmät. Silloinkin kun painoin 55kg. Nykyisin reiteni eivät häiritse minua pätkääkään!
Kyse ei oikeastaan ole siitä, että olisin saavuttanut timmin unelmavartalon vaan enemmänkin siitä, että ole sinut kroppani kanssa. Minulla on yksinkertaisesta hyvä olla omassa nahassani. Toki peppu voisi olla vähän kiinteämpi, reisissä voisi olla vähemmän selluliittia, käsivarret voisivat olla timmimmät ja olisin ihan tajuttoman tyytyväinen jos selkäläskini häviäisivät jonnekin, mutta pakko minun on myöntää, että kokonaisuutena olen ihan tyytyväinen vartalooni. Olen innoissani siitä, että pohjelihakseni erottuvat, siitä, että nykyinen ruokavalioni estää raskausmahaturvotukset ja siitä, että poskipääni erottuvat ihan toisella tapaa kuin koskaan aikaisemmin.
 |
| 2012, kuva Pekka Aho |
Toki on tässä kropan muutoksessa ollut jotain ”huonoakin”. Ärsyttävin asia laihtumisessa nimittäin on vaatteiden jääminen isoksi. Toki shoppailu on kivaa, mutta on raivostuttavaa kun täysin käyttökelpoiset vaatteet joista vielä pitää roikkuvat päällä. Eniten on harmittanut ihanien ja mukavien Marlies Dekkers rintaliivien isoksi jääminen. Liian isoille housuille voi aina saada hiukan lisäaikaa vyöllä, mutta liian isoja rintaliivejä ei kyllä pelasta oikein mikään. Luojan kiitos kengänkoko ei ole muuttunut. Uusien kenkien hankkiminen vasta kalliiksi tulisikin..
Pukeutumiseni on kilojen karisemin myötä hieman myös muuttunut. Käytän nykyään mekkoja arkivaatteina. Aikaisemmin olin sitä mieltä, että mekot saavat minut näyttämään isolta ja lihavalta, mutta nyt olen rakastunut niiden helppouteen ja yksinkertaisuuteen. Vaatekapistani löytyykin pikkumusta jokaiseen tilaisuuteen.
 |
| 2014, kuva Pekka Aho |
Entäs se paino sitten? Paino on nyt noin 63,5-63kg. Seuraavaan tavoitteeseen on matkaa reilu kolme kiloa. Tavoitteeseen tuskin päästään enää tämän vuoden aikana, mutta se ei haittaa, minulla ei ole edelleenkään kiire yhtään minnekään. Tämän vuoden alussa painoni oli 66,4kg eli kymmenessä kuukaudessa painoa on tippunut ”huimat ”3,4kg. Laihtumiseni on ollut hidasta, mutta varmaa.
Tammikuussa 2013 painoin 72kg, eli vuoden ja kymmenen kuukauden aikana painoa on pudonnut yhteensä noin yhdeksän kiloa. Ero neljän vuoden takaiseen huippulukemaan on 13 kiloa. Muutos on suurempi miltä se kuullostaa. Kaksi vuotta sitten farkkukokoni oli 31″ ja nyt se on 28″. Ylimääräinen turvotus kasvoista ja sormista on hävinnyt. Poskipäät ovat tulleet esiin ja sormukset pyörii sormissa. Ja ennen kaikkea minulla on hyvä olo.
Tsemppaava postaus, kiitos tästä! 🙂 En koe itseäni mitenkään lihavaksi, mutta tuntuu että extraa löytyy, ja siitä olisi kiva hankkiutua eroon. Pitäisi vaan saada itsensä ylös, ulos ja lenkille!
Omien syömistensä ja ruokavalion (pysyvä) muuttaminen on ehdottomasti se helpoin ja tehokkain tapa saada kropassa muutoksia aikaan. Toki liikuntakin auttaa, mutta painon pudottaminen liikkumalla on hidasta ja raskasta. Toki liikkumalla paikkojaan saa mukavasti kiinteytettyä 🙂
Näytät tosi hyvältä, onnea saavutuksesta 🙂
Liisaa kompaten, vielä olisi vähän ylimääräistä josta haluaisi pois. Toisaalta on hyvä olla enkä ala enää kitudieetille. Terveellinen normaali syöminen ja liikunta pitävät painon aisoissa eikä se ainakaan ala nousta. Haluaisin pois sen 3-4 kg joka olisi periaatteessa helppo mutta silti niin vaikeaa. Ehkä tammikuu motivoi, nyt ennen joulua en ainakaan aloita !! Joulutortut, kinkut ja muut pöperöt + suklaa. Nams 🙂
Kiitos, kiitos 🙂
Juhlapyhät on kyllä aina painonhallinnan kannalta ongelmallisia. Mä olen onneksi onnistunut parina viime jouluna välttämään sen joululihomisen ja siitä olen tosi ylpeä. En tavallaan enää aktiivisesti laihduta, en oikein tiedä olenko tämän kahden vuoden aikana oikein missään vaiheessa aktiivisesti laihduttanutkaan. Enemmän kyse kun tosiaan on ollut syömisten ja elämäntapojen muuttamisesta. Kuuriajattelu ei vaan mun kohdalla toimi.
Näytät kyllä nykyään ihan törkeen hyvältä! Aina oot näyttänyt, mutta noh, oot kuullu tän jo useasti aiemminkin. 😉
Kyllähän se laihtuminen ja nesteiden lähteminen näkyy. Kun mä palasin Intiasta pari vuotta sitten jossa laihduin 5 kg, mullakin jäi kaikki farkut liian isoiksi. En oo koskaan ollut ylipainoinen tai edes lievästi mitään sinnepäinkään, mutta toi laihtuminen (paljon siinäkin siis nesteitä, mutta myös rasvaa!) herätti mut ja tajusin tykkääväni omasta vartalosta enemmän ilman niitä jenkkiksiä. No, takashan ne kaikki kilot tuli, mutta ei niin paljon läskin muodossa. Opin kuitenkin syömään terveellisemmin, ennen söin päivittäin jotain herkkuja ja muutenkin ihan, noh, p*skaa. Jotenkin sitä tulee tosi helposti tosi sokeeks omalle peilikuvalleen ja ruokavaliolleenkin. Eli tämmönen ns. herätys on kyllä usein se, mikä sit vaikuttaa.
Mutta mukavaa se silti on aina kuulla! Kiitos siis taas 🙂
Olin todellakin tosi pitkään jotenkin sokea sille omalle ulkomuodolle, ei sitä ajatellut, että asiat olisi niin huonosti kuin ne ovat. Monta vuotta ilman vakaa eläminen ei siis täällä toiminut yhtään 😉
Näytät hyvinvoivalta ja tasapainoiselta, sekä kuvissa että luonnossa. Jännä juttu muuten tuo mekkoasia, mulle mekot ovat niitä huonojen päivien kaapuja joihin piiloutua ja housut kiskon jalkaan vain niinä päivinä, kun tunnen olevani poikkeuksellisen edustava. 🙂
Kiitos 🙂
Joo, en osaa sanoa mikä tää mekko-ongelma oikein on ollut. Mulle ”läskipäivän” vaate on farkut ja joku löysä/ilmava yläosa.
Isot onnittelut! Tuli tosi hyvä fiilis tästä postauksesta, niin hienon työn oot tehnyt. Ja vaikuttaa siltä, että nimenomaan järkevästi ja terveyttä ajatellen.
Kiitos, kiitos!
Hyvä teksti, kiitos! 🙂 Ja näytät tosi hyvältä, nyt ja aikaisemmin. 🙂
Mä olen nykyään aika sinut oman ulkomuotoni suhteen, tai jotenkin hyvin lempeä itseäni kohtaan. Hassua kyllä, olen tyytyväisempi itseeni nykyään kuin kymmenen vuotta sitten 15kg hoikempana. Kertoo varmaan siitä, että loppujen lopuksi kyse on siitä mitä on korvien välissä. Ei siis sillä etteikö itsestään pitäisi pitää huolta, mutta itsestään pitäisi aina tykätä oli miten oli. 🙂 Kovin on kyllä ajatusmallit jossain syvällä alitajunnassa, just tänään yllätin itseni peilin edestä miettimästä miten vatsa näyttää niin lihavalta. Joo, ei sen nyt litteä tarvitse ollakaan 5vk synnytyksestä, eikä siitä litteä enää tulekaan kun ei se ollut sitä ennen tätä tokaa raskauttakaan. Mutta ei se haittaa, ja kaikkein vähiten haluan näyttää omalle tyttärelleni sellaista mallia jossa eteisen peilin edessä kauhistellaan omaa ulkomuotoa!
Lempeä pitää olla, se on totta! Sillä pääsee jo pitkälle 🙂 Tärkeintä tosiaan on se, että tuntee olonsa hyväksi oli minkä kokoinen tahansa.
Ihan mahtavaa, onnittelut!
Omasta kokemuksesta tiedän, laihduttaminen on kallista vaatteiden osalta. Itsellä myös kenkä pysyi samana, mutta kaikki muu meni vaihtoon. 🙁
On muuten superraivostuttavaa kun kalsaritkin pitkää laittaa kiertoon 😉
Hiljaa hyvä tulee, niin olen minäkin täällä todennut! Itse en ole tällä hetkellä sinut itseni kanssa, mutta silloin kun jaksan kunnolla panostaa jotakin tilaisuutta varten saan painon menemään alaspäin. En ole tällä hetkellä jaksamiseni kanssa kovinkaan kiinnostunut suuremmasta painonpudottamisesta, se putoaa tässä samalla arjen lomassa. Näytät hyvältä niin nyt kuin aikaisemminkin – ja olen täsmälleen samaa mieltä niistä vaatteista! Rakkaatkin vaatteet jäävät isoiksi eivätkä ne kuitenkaan ole niin kalliita että kannattaisi lähteä pienentämään. Phah, antakaa joku rahaa shoppailuun 😀
hanna
http://www.hannamariav.com
Turha sitä on hötkyillä kun vähemmälläkin vaivalla saa tulosta. Mä en oikein edes aina osaa ajatella tätä laihduttamisena, enemmänkin olen muuttanut ruokailutottumuksiani ja -tapojani pysyvästi ja siinä samalla painokin on sitten lähtenyt laskuun.
Sä näytät kyllä tosi hyvältä, niin kuin sulle silloin siellä brunssillakin sanoin 🙂 Pakko oli sanoa, kun ekana tuli mieleen sellainen ”Daaaaaamn girrrl!” 😀 😉
Kiitos okein paljon!!