Tatuoinnit. Siinäpä vasta tunteita herättävä aihe! Toiset rakastavat tatutointeja, toiset vihaavat niitä, toisilla ei ole mielipidettä laisinkaan. Toiset tykkäävät pienestä ja sirosta, toiset isosta ja ronskista ja kolmannet molemmista. Minun nahastani löytyy sekä pientä että siroa ja jos nyt ei ihan isoa ja ronskia, niin ainakin sellaista keskikokoista.
Otin viime vuoden aikana kolme tatuointi joista kolmas oli se suuritöisin. Kolmannen tatuointini teki Ravi-Lassi, Oululainen kaveri, jota voin suositella lämpimästi. En voisi olla tyytyväisempi kuvaani!
Vaikka tatuoinnin pohjana on käytetty ottamaani (mustavalko!) kuvaa jo aikaa sitten paremmille hiirimaille siirtyneestä kissastani ei tämä sanan varsinaisessa merkityksessä ole muistotatuointi. Enemmänkin tämä on kissatatuointi, jonka mallina nyt satuttiin käyttämään minulle tärkeää kissaa. Nyt olen ”crazy tattooed cat lady without a cat”.
Ihan paras asia tatuoinnissa ovat kisun tassut. Kisun tassun <3 Onko tässä maailmassa muka suloisempaa asiaa kuin kisun tassut? Juuri söpöjen ja suloisempaakin suloisempien tassujen vuoksi tahdoin tatuointiin ihan koko kisun, enkä vain muistotatuoinneille tyypillistä rintakuvaa.
Tämä ei jää missään nimessä viimeiseksi kuvakseni. Ideoita uusista kuvista surrailee päässä ristiin rastiin. Pitäisi vain saada metsästettyä edes yksi ajatus lähempään tarkasteluun ja suunnitteluun.
Millainen suhde teillä on tatuointeihin?
p.s. Käykääpä lukaisemassa myös Nutturapään tänään julkaistu kirjoitus tatuointien parantelusta. (Ja ei, tämä ei muuten ollut suunniteltu juttu, että molemmat julkaisemma tänään tatuointiaiheisen postauksen.)
Ei yhtään kuvaa, mutta ajatus pyörii mielessä toisinaan. 15-vuotiaana olin olevinaan ihan varma eräästä kuvasta ja sen paikastakin, mutta nyt olen enemmän kallellaan yhden arven piilottamiseen. Toistaiseksi en ole vielä kokenut sellaista valaistumisen tunnetta, että olisin uskaltanut varata ajan. 🙂
Sen kyllä tietää sitten kun se kolahtaa. Mulla kesti ensimmäisen tatuoinnin kolahtaminen kymmenisen vuotta ja senkin jälkeen pähkäilin ottamisen kanssa vielä melkein vuoden 😉 Ei kuvien kanssa kannata turhaan hätäillä.
Ooo! Tätä on odotettu! Hieno! Ja tatuoijakin vaikutti hyvältä tyypiltä. 🙂
No mun suhteen tatuointeihin ehkä jo tiedätkin, mutta kaks tatska-aikaa taas varattuna tälle vuodelle. 🙂 Tosin rahatilanteen takia on pieni pelko, että ekan niistä joudun perumaan… 🙁
Mua niin naurattaa, että olen ties kuinka monta kertaa sanonut, että ne tykkää sellaisista verivärimäisistä kuvista ja nyt mulla sitten kuitenkin on ihossa hiukan siihen suuntaan menevä kuva 😉
En itselleni halua tatskoja tai lävistyksiä, mutta muilla on toisinaan mielenkiintoisia tatskoja joista tykkään. Tämä on yksi niistä! Olen kova kissaihminen, joten miten voisin olla tykkäämättä? Aivan upea!
Olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä 😀 Kiitos, vaikka tekijäähän tässä pitäisi kiittää.
OI SE ON KAUNIS!
Lassi teki kyllä hyvää työtä, täytyy myöntää 🙂
Kolme tatuointia itsellä ja naimisissa miehen kanssa kuka on tatuoitu oikein vaan runsaalla kädellä 🙂
Tuo kisu on kyllä ihana <3
Tatuoidut miehet nyt vaan on ihan parhaita 😉
VAU! Itellä ei ole yhtään kuvaa koska pelkään kyllästyväni, muiden tatuointeja ihailen <3
Mä myös pitkään ihailin muiden kuvia, mutta sitten lopulta se ei enää riittänytkään. Haaveissa on, että josko mullakin olisi joskun ainakin half-sleeve 😉
Kissan tassut <3
<3
Hieno kuva! Mulla on yks isohko mutta siro tatska selässä ja lisääkin mielisin, mutta kumppani ei pidä tatskoista yhtään ja siksi olen vielä malttanut mieleni 😛 toki mä saan itse tehdä päätökseni, mutta mitään sellaista PAKKO SAADA -ideaa ei vielä ole tullut mieleen ja toi yksi kuva on riittänyt mulle ihan hyvin. Muistokuvalle olis kyllä aihetta. Ehkä joku päivä 🙂
Mulle tuli heti ekan jälkeen sellainen olo, että pakko saada lisää, mutta nyt se on hiukan rauhoittunut. Lisää on toki tulossa, mutta näin kolmen jälkeen tarve ei ole enää ihan yhtä polttava 😉
Ei yhtään kuvaa omassa ihossa, mutta ihailen taitavasti toteutettuja tatuointeja. Kauneimmat tatuoinnit ovat minun mielestäni taidetta ja tuo sinun kissasi menee kyllä kirkkaasti sinne taidepuolelle, upeasti toteutettu!
Tatuointi on tosiaan omanlaistansa taidetta ja varsin vanhaa sellaista.
Niin kaunis kuva!
Minusta ei kuvia löydy, eikä ole suunnitelmissakaan, mutta jalkoihin tai nilkkoihin voisin joskus haluta jotain :).
Muilla ihailen taidokkaita tatuointeja, mutta näkyyhän sitä välillä vähän muunkinlaisia..
Juu.. Onhan noita kaikenlaisia tullut nähtyä 😉
Itellä ei ole yhtää eikä ole tulossa. Jokseenkin en edes osaisi kuvitellä itellä kuvaa. Ihailen kyllä muiden kuvia jotka on hyvin tehtyjä.
Ja eipä sitä kaikkea aina tarvitse itselleen hankkiakaan 🙂
Valitettavasti rahatilanne ei salli kuvan ottamista ainakaan ihan vielä, mutta haaveissa on. On ollut jo monta vuotta 🙂 Ideat ovat vaihtuneet, mutta yksi on ja pysyy: kuvan on oltava KAUNIS, ei mikään tunnissa tuherrettu harjoitustyö.
Nuo tassut ovat kieltämättä oivallisen söpöt <3
Ja tatuointi on kyllä sellainen jossa ei kannata alkaa nuukailemaan, hyvästä tekijästä kannattaa maksaa.
Aivan upea tatuointi. Mä kyllä tykkään! P-A-W-S! <3
Tassut <3
Oon vähän huono kommentoimaan, mutta sitäkin ahkerampi lukija. Nyt on pakko kommentoida, täällä siis myös crazy cat lady! Ja voihan kissantassut, olen aina kuvaamassa kissojeni tassuja :o). Oon muuten huomannut, että kosmetiikkahörhöt ja kissat useinkin liittyvät yhteen, aika monessa blogissa saa lukea molemmista.
Olen huomannut saman, että kosmetiikkabloggaajat on usein kissaihmisiä 🙂 Meillähän ei tällä hetkellä kissaa ole, mutta kyllä sellainen karvapallo tulee täälläkin jossain vaiheessa tepastelemaan. Onneksi mulla on paljon kissaihmisiä kavereina 🙂
Tatuointitorstai! Kisu <3<3
Pitäiskö lanseerata uus postaussarja?
Todella upea tatuointi, WOW! ^_^ Itse olen niin nynny, etten uskalla ottaa, koska se kipu.
Kyllä se kivun kestää, ei se ole vain kun se hetki kun tehdään. Aloita jollain pienemmällä, ei sitä heti tarvii ottaa hihaa täyteen 🙂 Parantetuprosessi on mulla ollut kaikissa todella helppo, mikään kuva ei ole edes pahemmin kutissut.
Kissan tassut on <3 Tatskoille en niinkään henk koht lämpene mutta muilla ihastelen kyllä taidokkaita töitä iholla:)
Meitä on moneksi, eikä kaikkien tarviikaan itselleen haluta 🙂 Sitä en vaan ymmärrä, että jotkut kokee tatuoidut ihmiset lähes henkilökohtaisena loukkauksena..
Kissan tassut <3 Itku tulee, kun on niin kova ikävä vanhempieni kissoja. Ja sun tatuointi, se on aivan todella ihana.
Mun suhde tatuointeihin on ristiriitainen; toisaalta tekisi kovasti mieli, mutta toisaalta en ole varma, haluanko ihooni mitään niin pysyvää. Tulen piireistä, joissa tatuointi oli todella iso synti, ja tatuoidut ihmiset joutuivat häpeilemään ja peittelemään ihoaan. Onneksi asenneilmapiiri on höllentynyt, tai en enää vietä aikaani noiden ihmisten kanssa. Itse en koe, että tatuointi on synti, hyvänen aika, jos ruumis on temppeli, miksen koristelisi seiniä. Ehkäpä vain rumat "exit only" -henkiset tatuoinnit ovat syntiä? 😀 No niin, anteeksi avautuminen.
Kissan tassut <3
Tosi hyvää jälkeä kuvassa (eipä sillä, että Lasselta olisin huonoa jälkeä koskaan nähnytkään)! Sulla on vissiin tatskoja tullut muutama sitten kandiryhmän opponoinnin, kun veivattiin mun tatska-aihetta. 😀 Omatkin vaan lisääntyy, tosin 7 vasta kasassa ja puolihiha suunnitteilla. Kandi kun jatkuu graduun ja saa lisämaustetta kaikesta muustakin kehonmuokkauksesta, niin saa nähdä mitä kaikkea omaan kroppaan vielä tulee primääriaineistoa hankkiessa. 🙂
Juu, silloin oli vielä vaan tuo yksi 😉 Bodymodification maailma on kyllä mielenkiintoinen, sieltä löytyy vaikka mitä jännää! Mä taidan itse pysyä näissä tatuoinneissa vaan, lävistyksetkään ei ole enää nuoruusvuosien jälkeen jaksanut itsellä innostaa. Korvista otin venytyksetkin pois jokunen vupsi sitten. Haluan kyllä ehdottomasti lukea sun gradun kun se on valmis 🙂
Palautuiko sulla korvavenytykset ihan normaaleiksi? Mulla on venytykset pyörinyt mielessä, joskin vaan niin vähäisissä määrin, että laittaisi vain tunnelit, joiden kanssa voisi käyttää vielä tavallisia roikkuvia korviksia. Naamakiintiö tuli septumilla täyteen, vaan katotaan näinköhän tässä gradun myötä villiintyy esim. arpitatuoinneista. 😀
Lähes normaaleiksi, on ne edelleen vähän venahtaneet, mutta ei mitenkään kamalat. Ihan normaaleja korviksia kyllä pystyy käyttämään. Mulla tosin oli isoimmillaan vain 5mm, eli mistään hurjista rei’istä ei nyt puhuta. Nuo kakkosina maksimissaan olleet reiät on osa mennyt melkein umpeenkin jo. Tältä ne näyttää nykyisin: http://mustaakajalia.fi/2013/03/patinaa-ja-piikkeja/