Tunnustan jääneeni koukkuun, nimittäin äänikirjakoukkuun. Luin viime vuonna 33 kirjaa, tai oikeastaan vain 15:sta. Loput 18 kirjaa kuuntelin. (Kaikki viime vuonna lukemani ja kuuntelemani kirjat löytyvät muuten Goodreads-sivustolta.)
Etenkin viime vuonna minulla oli vaikeuksia keskittyä kaunokirjallisuuden lukemiseen. Tenttikirjat kahlasin tunnollisesti läpi, olivatpa ne kuinka tylsiä tahansa, mutta stressi ja hektinen elämäntilanne verottivat kaunokirjallisuuteen uppoutumista. Onneksi löysin jo alkuvuodesta Audiblen ja käytin hyväkseni sekä audible.comin että audible.co.uk:n tutustumistarjouksen, eli yhden ilmaisen kirjan. Tämän jälkeen tein tilauksen britti Audibleen ja nyt olenkin saanut noin kympillä yhden äänikirjan kuukaudessa.
Oltuani reilun vuoden Audible-koukussa en vieläkään osaa pitää äänikirjojen kuuntelemista lukemisena, mutta kiltisti olen silti lisännyt kuuntelemani kirjat Goodreadsin luettujen kirjojen joukkoon. Audiblen parhaita puoli on se, että jos teet kirjan valinnassa virheen, etkä pidä kuuntelemastasi kirjasta voi aina palauttaa sen ja valita krediitilläsi toisen kirjan. Tämän vuoden aikana olen palauttanut sekä Philippa Gregoryn The White Queenin ja Terry Partchettin ja Stephen Baxterin The Long Earthin.
Kirjojen kuuntelemiseen käytän Audiblen iPhone-sovellusta, mutta toki kirjoja voi kuunnella vaikkapa omalta tietokoneeltakin. Audible on pelastanut monta tylsää bussimatkaa, jolla en ole halunnut kuunnella musiikkia tai voinut lukea kirjaa matkapahoivoinnin vuoksi. Kesällä kuuntelin kirjoja ottaessani aurinkoa. Siivoaminen, kokkailu tai vaikkapa pyykkien ripustaminenkin sujuu paljon mukavammin kun korvissa soi mielenkiintoinen tarina.
Kaipaan akateemisen kirjallisuuden vastapainoksi yleensä jotain totaalisen viihdyttävää, jopa aivot narikkaan tason kirjallisuutta. Osittain varmasti juuri tästäkin syystä olen ihastunut teinidystopiaan varsin paljon. Se on helppoa ja mukavaa luettavaa, eikä yleensä erityisen raskasta. Parhaimmillaan young adult dystopia on todella hyvää (kuten esimerkiksi Nälkäpeli-trilogia tai Labyrintti) ja pahimmillaan se on todella huonoa (kuten Ally Condien Matched-sarja).
Teinidystopiakin kaipaa vastapoolin joten YA-kirjallisyyden lisäksi kuuntelin viime vuonna myös pikkuisen vakavammin otettavaa sci-fiä ja humorististakin kirjallisuutta. Sain Frank Herbertin kirjoittaman Dyyni-kirjasarjan loppuun ja kuuntelin myös Asimovin Säätiön sekä Linnunradan käsikirja liftareille -huumoripläjäyksen. Herbertin ja Asimovin jälkeen kaipasin taas jotain kevyempää, joten päädyin kesällä vanhan suosikkini Terry Pratchettin pariin ja kuuntelinpa thrilleri myös Gone Girlin (josta tehtyä leffaa en ole vieläkään katsonut).
Mitä mieltä olette äänikirjoista, ovatko ne ihan huijausta vai nerokasta viihdettä?
Jo minä Goodreadsissa mietinkin, että oletpas tosi ahkera lukija! 😉 Itse en ole vielä ihan päässyt sisälle äänikirjoihin, mutta pari olen kyllä kuunnellut. Ovat toimineet hyvin taustalla silloin, kun töissä on ollut jotain puuduttavaa näppäilyä. Ehkäpä jatkossa lisää, kiitos vinkistä!
Hehe, juu en mä sentään mikään superlukija ole. Nuorempana tulikin luettua kirjoja ihan tuohon malliin, mutta ei enää tälleen vanhempana 😉
Kiitos paljon vinkistä! Mulla on kanssa ongelmana matkapahoinvointi ja kun musiikkia en oikein tykkää kuunnella, niin tämä olisi hyvä vaihtoehto. Tosin kyllä mulla ihan lukemallakin niitä kirjoja kuluu, niin paljon etten jaksa aina laittaa edes Goodreadsiin (ja vähän harmittaa, kun aloitin sen niin että laitoin sinne jotain aiemminkin luettuja mutta eihän sitten tuu tarkat tilastot tästä vuodesta jne enkä jaksa säätää). Yleensä tahti on varmaan sellainen kolmisen kirjaa kuukaudessa, plus siihen hutaisten luetut tenttikirjat 😀
Mä kyllä tykkään kuunnella musiikkiakin, mutta välillä ei ole fiilistä sille. Äänikirjat on myös hyvä kaveri kaiken maailman tylsiä askareita, kun vaatekaapin siivousta, tehdessä 😉
En ole oikeastaan kokeillut koskaan äänikirjoja. Kielenopiskelua varten lainasin kerran yhden ranskankielisen, jota olisin kuunnellut samaa tahtia lukemisen kanssa, mutta huomasinkin äänikirjan olevan lyhennetty versio. Niin että se jäi siihen. Voisin kyllä kokeilla uudestaan paremman kirjan kanssa, kun noita bussimatkoja on minullakin. Entä jos kertojanääni alkaa ärsyttää?
Jos kertojaääni ärsyttää, mutta tarina on hyvä niin silloin kyllä kuuntelen kirjan läpi, mutta jos kertoja ärsyttää ja tarinakin on vähän mitä on niin kesken se jää. Onneksi Audiblessa on tuo palautusmahdollisuus.
Mun on varmaan pakko kokeilla tätä äänikirja juttua, varsinkin kun se lukeminen on viime aikoina tuntunut taas niin hankalalta. En todellakaan ajattele huijauksena. 😀
Mua taas vähän harmittaa, että äänikirjat on melkein kokonaan jyrännyt mulla ihan oikeat kirjat. Pitäisi löytää tähän joku balanssi..
Kiitos vinkistä! Tuo audible.com täytyy tsekata. Rakastan äänikirjoja, niihin on joskus jopa helpompi keskittyä kuin kirjan lukemiseen – ellei kertojan tapa lukea ole häiritsevä. En pidä liiallisesta eläytymisestä. Mieluummin saa olla monotoninenkin kuin sellainen että joka virkkeessä on jokin henkeä salpaava kliimaksi. Olen joskus nuorempana ostellut äänikirjoja cd:inä, useimmiten kuitenkin lainannut kirjastosta. Englanninkieliset kirjat harmillisen usein ovat lyhennettyjä versioita. Tykkään lukea klassikoita, ja niiden kohdalla erityisesti harmittaa, jos on menty lyhentelemään eli tekemään niistä jotakin muuta kuin mitä ne ovat. Minusta kuunneltu kirja on ihan yhtä lailla luettu kuin jos lukemiseen olisi käytetty silmiä, mutta jos on kuunnellut vain lyhennelmän, niin alkaahan sitä miettiä, että mitähän minulta mahdettiin sensuroida 🙂
Audiblen kirjojen pitäisi kyllä olla ihan täysmittaisia. En ainakaan itse ole huomannut, että niitä olisi lyhennetty.
Oon kokeillut muutamaa äänikirjaa , mutten pääse niissä eteenpäin koska ne nukuttaa niin tehokkaasti. Ekaa Harry Potteria olen kuunnellut vasta tunnin kun joutuu ottamaan uudelleen melkein alusta.
Jos osaisi tehdä jotain käsitöitä samalla, tuppaa nukuttamaan pelkkä kuuntelu.
Mä aika usein puuhaan samalla jotain kun kuuntelen äänikirjaa, esim. kävelen kauppaan tai siivoan, eli nukahtamisesta ei tarvitse huolehtia. Bussissa pidemmillä matkoilla alkaa välillä toki nukuttaa, mutta sillä taas ei mun tapauksessa ole mitään tekemistä kirjan kanssa.
Pelkkä kuuntelu väsyttää myös mua, joten äänikirjat on jäänyt välistä. Mies on kuitenkin hurahtanut niihin ja kuuntelee työmatkat. Mä olen asiasta erittäin tyytyväinen, koska mies ei ole lukumiehiä, mutta pääsee nyt toisella tapaa nauttimaan hyvistä kirjoista 🙂
Jee! Mukavaa, että miehesikin on löytänyt kirjojen ilon 🙂