Tänään kertoilen teille taas miesten tuoksusta. Tämä tuoksu ei kuitenkaan ole mieheni vaan minun.
Mietin pitkään voinko ostaa Egoïstea itselleni, en siksi, että se on miesten tuoksu vaan siksi, että se on veljeni tuoksu. Veljeni on käyttänyt Egoïstea niin pitkään kuin muistan, eli 90-luvun alusta asti. Onhan se tietysti jollain tavalla hiukan kieroa tuoksua samalta kuin veljensä, mutta minkäs sille voi, että veljellä sattuu olemaan varsin hyvä tuoksumaku 😉
Egoïse on mausteinen, voimakas ja lämmin tuoksu. Se on 1980-luvun naisten itämaisten kukkaistuoksujen maskuliinisempi vastine. Alkutuoksussa on mandariinia ja ruusupuutu, sydäntuoksussa on korianteria ja damaskonruusua ja pohjatuoksussa santelipuuta, vaniljaa ja myskimalvan siemeniä.
Egoïste on myös tietyllä tapaa varsin erikoinen valinta tuoksuhyllyyni, edelleenkään syy ei ole miestentuoksuetiketissä vaan yhdessä sydäntuoksun nuotissa. Egoïsten sydäntuoksussa on nimittäin damaskonruusua. Pidän ruusuista ja kukkivien ruusujen tuoksusta, mutta jostain syytä kartan ruusua yleensä ihan kaikessa kosmetiikassa. En yksinkertaisesti yleensä pidä ruusun tuoksusta kosmetiikassa, se on paremminkin inhokki.
Basenotes tiesi kertoa, että Egoïste on alunperin julkaistu USA:ssa 1987 limited edition tuoksuna nimellä Bois Noir. Jatkuvaan tuontankoon tuoksu on tullut 1990. Fragrantica taas kuvailee tuoksua hyvin konservatiiniseksi maskuliiniseksi tuoksuksi. Tiedä häntä sitten, minusta Égoïste on paljon makeampi kuin miesten tuoksut yleensä.
Oletteko te löytäneet miestentuoksuja omaan käyttöönne?
Diorin Eau Sauvage on sellainen, jonka tahtoisin omaan tuoksuhyllyyni. En ole saanut vielä ostettua, mutta ehkä jonain päivänä. 🙂 Egoïstekin on ihana, olen joskus katsellut sitä vähän sillä silmällä.
Mun on pitänyt pitkään tutustua tuohon, mutta vielä en ole muistanut edes katso onko se täällä myynnissä. Tuoksu kuullostaa kyllä hyvältä!
Joo, ”miesten osastolta” löytyy helmiä! Yksi vakkarituoksuistani on Guerlainen Habit Rouge, joka on myös itämainen ja vähän makea. Diorin Eau Sauvage ja Fahrenhheitin Oud-flankkeri ovat myös aika nam. Ja Guerlainin Ideal on myös ihana. Koklattiin sitä molemmat isäni kanssa, ja se sopi molemmille. Vielä ei olla päästy tulokseen siitä, kuka sen saa hankkia..:D Isä ei muutenkaan tykkää kun koklailen hänen tuoksujaan. Marc Jacobsin Bang on yksi niistä, ja jollain tavalla sekin sopii mulle.
Egoistea en ole koklannut, mutta se kuulostaa hyvältä. Olen aina suhtautunut Chanelin miestentuoksuihin vähän nyrpeästi, mikä johtuu ihan vaan Bleu de Chanelista. Pitänee avartaa mieltä. 🙂
Mulla on vasta tämä yksi, mutta olen kyllä muihinkin ihastunut. Hankkiminen on jäänyt kun yritän pitää tuoksuhyllyni järkevän kokoisena 😉
Valentinon Uomo on sellainen, jonka edessä aina huokailen syvään. Olen kokeillut sitä kierosti kerran omallekin iholleni, ja nams! Ehkä siinä on hitusen liiallinen miehisyyden aromi, mutta ei se hirveän pahakaan ollut 🙂
Tuo pitääkin sitten käydä nuuhkimassa!
Kuulostaapa hyvältä! Voisin hyvin käyttää miestuoksua, jos kohdalle osuisi sopiva. 🙂 Dieselin Fuel for life oli jo aika lähellä sellaista, mutta kuitenkin liian tunnistettava.
Unisex tuoksut ei yleensä muhun uppoa, mutta jostain syystä ihan miesten tuoksuista löytyy monta sellaista, joita voisin hyvinkin käyttää. Tuota Dieseliä olen joskus nuuhkinut, mutta mitään tuoksumielikuvaa siitä ei ole jäänyt.
Lacoste Essential <3
Täytyykin käydä nuuhkimassa!
Versacen Eros = puhdasta rakkautta. <3 Myös yllämainittu Uomo osuu ja uppoaa!
Täytyy tuokin siis nuuhkia!
Egoiste on ihana tuoksu! Kun pidät siitä, voisit pitää ehkä myös YSL:n La nuit de l’hommesta. Jos pidät vaniljasta, kannttaa tuoksutella Bvlgarin ”Black”.