Mari postasi tiistaina vanhoja kuvia ja niitä selatessa innostuin itsekin kaivelemaan ulkoista kovoa ja vanhoja otoksia. Vanhat kuvat ovat ihanan kamalia ja kamalan ihania 🙂 Tekisi samalla kertaa itkeä ja nauraa niitä katsellessa..
Toivottavastu piditte tästä pienestä kurkistuksesta vuosiin ennen blogia. Kolme ensimmäistä kuvaa ovat vuodelta 2005 ja kolme viimeistä 2006. Minun lisäkseni kuvissa vilahtaa mieheni ja suloinen kummityttöni.
Ihan loistavia! 🙂 Se on jännä, miten omia vanhoja kuvia katsellessa iskee vääjäämättä sellainen pieni myötähäpeä omaa itseään kohtaan, mutta se kuittaantuu nopeasti sillä, että noh, mitäpä sitä tuolloin tiesi… 😀
Näinhän se on 😉 Näitä kuvia katsoessa ei ainakaan ala tehdä otista mieli enää..
Aavemaista, miten paljon näen itseäni tuossa viimeisessä kuvassa 😀 Tällaiset vanhat kuvat ovat ihan huippuja. Mulle tulee aina sellainen haikeudensekainen hilpeys niitä katsoessa.
Hui! 😀 Vanhat kuvat on kyllä omall tavalla tosiaan ihaniakin, ehkä nää on seuraavan kymmen vuoden päästä vielä ihanampia 😉