Kellekään blogiani seuraavalle ei varmaankaan tule yllätyksenä, että musiikkimakuni on enimmäkseen kallellaan raskaampaan suuntaan. Kaikki alkoi pölyisestä levysoittimesta, Dingon Autiotalosta ja Europen Final Countdownista.
Musiikki on minulle vahvasti fiilisasia. Musiikkiin assioituu muistoja, tunnelmia ja vuodenaikona. Erityisesti kesään liitän usein tiettyjä levyjä. Viime kesän kesälevy oli suomalaisen The Man Eating Treen Harvest ja tämän kesän kesälevyksi näyttää nousevan Moonspellin uusin, Extinct. Ymmärrykseni Portugalin jätin musiikista oli jämähtänyt jonnekin Wolfheartin Alma Materin ja Irreligiousin ja Opiumin aikaan, joten en oikein tiennyt mitä Extinctiltä olisi pitänyt odottaa. En varmasti olisi edes löytänyt tätä levyä, ellei Henna olisi kehunut sitä. Ensikuuntelulla levy ei oikein auennut, mutta kesäkuun lopussa planeetat asettuivat oikeaan asentoon ja levy kolahti ja kovaa.
Levyllä on, tuttujen raskaiden soundien lisäksi, havaittavissa selkeitä synth- ja futurepop vaikutteita, muutamasta biisistä minulle tulee mieleen etenkin VNV Nation. Suosikkini biiseistä on hyvin borknagarmainen Domina, jota olen kuunnellut usein ja toistuvasti bussimatkoilla, ruokatunneilla ja illan viimeisenä hitaana. Funeral Bloom tulee hyvänä kakkosena, eikä Maligniakaan huono ole. Valitettavasti hutejakin on, sillä levyn nimibiisi Extinct, on ehkä pahinta huttua mitä olen vähään aikaan kuullut. Biisi yhdistää Dark Thronen rokkaa black metallia Dimmu Borginmaisiin sinfoniaosuuksiin ja sitoo sopan yhteen synapoppisoundeilla. Kokonaisuutena levy on kuitenkin hyvä joten annettakoon pari heikompaa vetoa anteeksi.
Syy siihen, että olen Extinctistä näinkin innoissani johtunee paljolti siitä, että en ole pitkään, pitkään aikaan löytänyt musiikkirintamalta mitään uutta ja tuoretta. Edellinen uusi löytöni oli ICS Vortexin Storm Seeker, joka tuli ulos elokuussa 2011, minä löysin levyn vasta kesällä 2012. En ole elänyt musiikillisessä tyhjiössä, vaan olen uusien levyjen sijaan kuunnellut vanhoja tuttuja ja hyväksihavaittuja albumeja. Aiemmin mainittujen bändien lisäksi etenkin Black Sabbath, Solitude Aeturnus, Candlemass ja Type o Negative ovat olleet kovassa kulutuksess. Nyt saan lisätä niiden listaan Moonspellin ainakin tämän levyn osalta.
Millaista on teidän kesämusiikkiinne?
Harvemmin nykyään uutta musiikkia tulee hankittua, ikuinen ”kesälevy” varmaan on Amorphiksen Tales from The Thousand Lakes, Black winter dayn kun pääsi kuulemaan Lepakon keikalla aikanaan, niin vieläkin muistaa sen jyskeen rintalastassa 🙂 Dimmu Borgir, Sepultura (Max Cavalera), Six Feet Under ym. suht raskasta ja kevyempään menoon Type O Negative ja Moonspell. Moonspellin koko tuotanto löytyy Daemonarch -sivuprojektilla höystettynä, on melkoisen kokeilevaa / vaihtelevaa pitkän ”kuuntelusuhteen” aikana ollut.
Type on <3 Amorphikset, Dimmut ja Sepulturat tuli nuorempana kuunneltua niin puhki, että niihin en jaksa nykyisin enää kamalasti palata. Musiikkimaku mennyt niistä ohi, vaikka joskus toki nostalgiahuuruissa tulee kaiveltua noitakin esiin 😉
Tuo on kyllä hyvä levy! Muuta tän vuoden kesämusaa on ollut Tuskassakin käynyt Ne Obliviscaris, Mar de Grises sekä vähän eri genren Hozier.