Tein keskiviikkona ensimmäisen lenkkini sitten viimeisimmän flunssani. Toipuminen flunssasta venyi ja sen jälkeen työt (ja etenkin ylityöt) ovat vieneet mehut niin lopullisesti, että työmatkapyöräily on pitkään ollut ainut urheilullinen aktiviteettini. Nyt kun sekä terveys että työtilanne ovat viimein tasaantuneet päätin aloittaa lenkkeilynkin uudestaan.
Tarkoitukseni oli juosta kepeä 3km kierros, mutta kauniin ilman viettelemänä päädyin retkelläni Helsingin puolelle Haltialaan asti. Päivän lopulliseksi kilometrisaldoksi tuli noin 10, josta noin 2 juosten. (Voin kertoa, että torstaina reidet ja ahter muistuttivat olemassaolollaan..)
Haltialan kotieläintila on Vantaanjoen mutkassa oleva pala suomalaista maalaismaisemaa. Tilan alueella on kotieläinpuiston lisäksi viisi luonnonsuojelualuetta ja paljon peltoa. Minä tutustuin retkelläni tilan lisäksi Vaantaanjoen Ruutinkoskeen. Haltialassa olen käynyt aikaisemminkin, mutta ihan hävettää myöntää, että en tiennyt mitään tästä suojellusta ja entistetystä koskesta.
Haltialan tilalla toimii myös sympaattinen kesäravinto Wanha Pehtoori, jossa muuten järjestetään koka keskiviikko motoristi-ilta. En yllätysretkelläni päässyt tutustumaan ravintolaan lähemmin, sillä olin liikkeellä minimivarustukesella, eli vara-avaimella ja puhelimella. Kesäravintolan tarjontaan palaan tänä viikonloppuna (jos sää sallii).
Aina välillä sitä miettii, että olisi ihanaa asua Helsingissä, vaikkapa Kruunuhaassa, Punavuoressa tai Eirassa, mutta nämä kauniit kesäpäivät oman kodin läheisyydessä ja luonnonhelmassa saavat miettimään, että olisisinko sittenkään valmis luopumaan siitä kaikesta mitä meillä täällä on.
Lenkin päätteeksi istuin tovin miehen kanssa omalla kesäterassilla grillimakkaraa maistellen ja siideriä hörppien. Ruokaseuraksi saimme suloisen rusakon poikasen, joka tuli jo toistamiseen puputtamaan ruohoa terassimme viereen.
Ihanaa perjantaita!
Vastaa