Löysin Audiblen viimen vuoden alussa ja sen jälkeen olen ollut äänikirjakoukussa. Äänikirjakoukku on mielestäni ihan positiivinen asia, mutta on sillä ollut mielenkiintoisiakin seurauksia. On nimittäin osittain Audiblen syytä, että olen parin viime vuoden aikana lukenut hyvin vähän kaunokirjallisuutta. Nykyisin ahmin tarinani korvillani silmieni sijaan.
Halusin korjata lukemattomuuteni ja päätin vuoden alussa, että luen yhden kirjan kuukaudessa. (Siis yhden sellaisen kirjan, jonka luen täysin omasta halustani, en opiskelujen takia.) Hyvistä aikaiesta huolimatta en kuitenkaan ole onnistunut suunnitelmassani. Tähän mennessä olen lukenut vain neljä kirjaa. Kolme Pratchettiä ja yhen tietokirjan. Kirjahyllyssämme on monta kirjaa, jotka odottavat lukemista, joten parasta olisi viimein pistää töpinäksi!
Päätinkin nyt joulukuun ajan vähintään parina päivänä viikossa tarkoituksellisesti varata itselleni noin puolisen tuntia aikaa jolloin linnoittaudun makuuhuoneeseen peiton alla kirjan kanssa. Ilokseni voin sanoa, että ole onnistunut tässä oikein hyvin. Yleensä heti lukemiselle löytyy iltapesun jälkeen ennen nukkumaanmenoa. Juuri nyt työn alla on P.D. Jamesin Jane Austenin jalanjäljissä kirjoittama murhamysteeri Syystanssiaiset, joka jatkuu siitä mihin Ylpeys ja ennakkoluulo loppui.
Pidän lukemisesta ja kirjoista. Voin helposti viettää tunteja kirjakaupassa tai kirjastossa kirjoja hypistellen ja selaillen. Pidän kirjoita esineinä, niin paljon, että kävin lukiossa kirjansidontakurssinkin. Äänikirjojen kuunteleminen on mukavaa ja rentouttavaa, mutta siinä ei ole samaa fiilistä kuin fyysisen kirjan lukemisessa. Lukiessa asioita prosessoi aivan eri tavalla kuin kunnellessa.
En ole erityisen nopea lukija, mutta ehkäpä juuri siitä johtuen sisäistän lukemani jo yhdellä kerralla varsin hyvin. En ole koskaan ollut se, joka lukee tenttikirjan moneen kertaan, tekee hirmuisen kasan muistiinpanoja ja kertaa monia tunteja. Yleensä luen kirjan kerran läpi ajatuksella ja se riittää. Välillä sillä saa vitosen ja toisinaan kakkosen. Jäsennän ja prosessoin lukemaani hyvin paljon jo lukiessani, teen muistiinpanoja ikään kuin suoraan muistiini. Saatan hetkeksi pysähtyä pohtimaan lukemaani tai selostaa mielenkiintoista (tai raivostuttavaa) tekstinpätkää miehelleni. Tentistä tai esseestä tullut numero ei ole koskaan heijastellut opiskeluun käyttämääni aikaa, vaan enemmänkin sitä kuinka mielenkiintoinen ja mielekäs aihe on minusta ollut.
En halua tällä projektilla pakottaa itseäni lukemaan, vaan tahdon tehdä lukemisesta itselleni jälleen tavan hiljentyä ja rentoutua. Yksi kirja kuukaudessa ei ole paljon. Syystanssiaisten kohdalla reilu kymmenen sivua päivässä riittäisi, jotta kirja olisi luettu kuukaudessa. Aina löytyy sen verran aikaa, että ehtii lukea kymmenen sivua päivässä!
Millaisia lukijoita te olette?
Minä olen ollut pienestä lähtien innokas lukija, nuorempana luin tosi paljon. Nyt viime vuosina lukeminen on vähentynyt, mukamas ei ole aikaa. Hassua, että minäkin päätin juuri viime vuoden alussa, että otan tavoitteeksi lukea yhden kirjan kuukaudessa eli 12 kirjaa vuoden aikana. Päätös kannatti, sillä tänä vuonna tosiaan olen lukenut enemmän kuin muutamana aiempana vuonna ja se on ollut ihanan rentouttavaa. Tällä hetkellä on vuoden 11. kirja meneillään, joten tavoite on pian saavutettu.
Luin muuten juuri viimeksi Jo Bakerin Longbournin talossa-kirjan. Se kertoi palvelusväen elämästä Bennettin talossa (Ylpeys ja ennakkoluulo). Eihän tuo nyt Jane Austeneille vertoja vetänyt, mutta hyvä kirja silti, Austenien kirjojen henki oli tässäkin aistittavissa. Suosittelen 🙂
Pitääkin pistää tuo Bakerin kirja muistiin!
Luin aiemmin todella paljon, mutta lukio ja yliopisto ovat vähentäneet tahtia huomattavasti. Pitäisi ehdottomasti alkaa taas lukea enemmän ihan vain huvin vuoksi. Taidan aloittaa jo tänään!
Luin vielä lukiossa tosi paljon myös ihan vapaaehtoisesti, mutta yliopistoon siirtyminen kyllä selkeästi on vaikuttanut muuhun lukemiseen. Välillä tuntuu siltä, että pakollisten kirjojen lisäksi ei oikein enää viitsisi muuta lukea, mikä on ihan hullua koska rakastan tarinoita. Ehkäpä juuri siksi ihastuin äänikirjoihin niin paljon. Nyt on vain käynyt niin, että äänikirjat on vähentäneet jo sitä vähääkin lukemista..
Itse löysin kirjat vasta aikuisiällä. Koulussa lukeminen oli niin pakotettua, ettei tehnyt mieli enää kotona lukea oma-aloitteisesti. Nykyisin rakastan kirjoja ja oikein odotan, että pääsen käpertymään illalla kirjan kanssa sänkyyn. Luen ainoastaan illalla sängyssä, koska muulloin nukahdan armotta kirja kädessä jo yhden sivun jälkeen :). Olen myös hidas lukija mutta eihän tämä mikään nopeustesti olekaan. Mies lukee viisi kirjaa siinä ajassa missä itse saan yhden luettua mutta matkahan tässä on tärkeintä, eikä perillepääsy :D. Viimeksi luin FBI:n historiikin, joka oli kyllä aika puuduttavaa tietokirjallisuutta. Nyt on pakko lukea väliin kevyttä hömppää ennen kuin tarttuu CIA:n historiaan!
Mä en jaksa enkä halua vapaa-ajalla lukea mitään kamalan raskasta, sen vuoksi kaikki tietokirjallisuus, elämäkerrat yms. on jäänyt tosi vähälle. Luen niitä sen verran paljon opiskelujen vuoksi, että muuten tykkään lukea enimmäkseen kohtalaisen kevyttä kaunokirjallisuutta.
Mieltä lämmittävä projekti sinulla 🙂 Lukeminen on minun the harrastus kosmetiikan lisäksi, joten ilahduttaa aina kun joku bloggaa kirjoista.
Minä en ole äänikirjaihminen ollenkaan, silloin tällöin tietysti ihanaa, kun poikaystävä lukee ääneen, mutta enimmäkseen haluan lukea itse. Tällöin on helppo edetä omien ajatusten tahdissa ja tarvittaessa palata muutama sivu taaksepäin, jos jotain unohtuu.
P.D. Jamesia en olekaan lukenut ennen.. 🙂 Tällä hetkellä minulla on kesken yksi Christien neiti Marple-dekkari ja siihen sivuun ajattelin aloitella himoshoppaajien kolmatta osaa.
Mä olen tykännyt sekä lukemisesta että äänikirjoista ihan pienestä asti. Audiblen löytäminen tuntuikin siis ihan lottovoitolta. Kuuntelen vähintään yhden kirjan kuukaudessa, joskus enemmänkin 😉
Ala-asteikäisenä raahasin kirjastosta kasoittain kirjoja kotiin. Lukeminen on tällä hetkellä itselläni melko kausittaista. Nyt olen innostunut tietokirjoista. Mikään ei ole ihanampaa kuin mukaansatempaava kirja, joka on pakko ahmia nopeasti läpi!
Ihan totta! Sellaiset kirjat joita ei malta laskea käsistään on kyllä parhaita 🙂
Haa, sulla on samanlainen kirjanmerkki kuin minulla. Ei mulla muuta…
Taisin saada tuon anopilta 🙂
Olen tai olin innokas lukija. Harmittaa että nykyään luen niin vähän. Aikaa on, mutta esim. kaikki blogien selailu ja tabletilla ja puhelimella häsääminen vie mun ajan sekä keskittymisen. Ei muka malta rauhottua lukemaan….
Se on kyllä totta, että blogit vie aikaa lukemiselta, pitäisi löytää joku balanssi.
Tämähän oli todella kiva postaus. Rakastan myös kirjoja, joskus vähän liikaakin jopa mutta ei sille voi mitään ja onhan lukeminen rentouttavaa ajanvietettä. Haaveilen ja mielessäni on kuvitelma/kuva tilanjakajasta joka on täynnä erilaisia kirjoja. Ruoka/romaani/tieto ja matkailu kirjoja. Mukava sohvatuoli tilanjakajan edessä, ei muuta kuin nappaa kirjan, ottaa mukavan asennon ja alkaa nauttimaan hyvästä kirjasta. 🙂 Minäkin rakastan kirjakaupassa ja kirjastossa käymistä. ♥ Minun suosikki kirjailija on Nina Banerjee-Louhija. Hänellä on aivan älyttömän ihania kirjoja.
Pitääkin tutustua tuohon kirjailijaan 🙂