Istuin eräs ilta koneellani ja selasin parin viime vuoden aikana ottamiani valokuvia. Kuvia katsellessani iski minuun kummallinen kaipuu, jota en heti osannut yhdistää mihinkään tiettyyn asiaan. Hetken ajatuksiani selvitettyä tajusin, että en niinkään kaivannut mitään tiettyä hetkeä kuvissa vaan enemmänkin itse valokuvaamista.
Olen tämän vuoden aikana kuvannut toki paljon, mutta oikeastaan kaikki kuvaaminen on liittynyt täysin blogiin ja 90% otetuista kuvista on ollut kosmetiikkaa; purkkeja, purnukoita, meikkejä ja hiuksia. Kesällä Tallinnassa käydessäni jätin kameran kotiin, sillä tahdoin nauttia reissusta ilman linssin takaa tuijotellua. Jälkikäteen olen katunut päätöstäni ja minua suorastaan harmittaa, että Tallinnasta on vain kännykkäkuvia.
Innostuin valokuvaamisesta lukiossa ja alun parikymppiseksi asti valokuvaaminen oli ykkösharrastukseni. Blogin viedessä minut mennessää valokuvaaminen jäi pitkäksi aikaa vain blogikuvien ottamiseen, kunnes jokunen vuosi sitten aloin uudestaan kuvata muitakin aiheita. Tämän vuoden aikana blogi on taas vienyt minua mukavaan niin lujaa, että kaiken muun elämän velloessa ympäriinsä ”muuten vaan” kuvaamiselle ei ole jäänyt aikaa. En oikeastaan edes aikaisemmin tajunnut, että minulla on ikävä kameraa maailman tutkiskelun välinennä.
Tuona iltana tein itselleni etukäteisuudenvuodenlupauksen. Ensi vuonna aion kuvata enemmän ja nimenomaan kuvata enemmän muutakin kuin kosmetiikkaa ja kauneuteen liittyviä aiheita. Ehkäpä siis tulevaisuudessa tulette näkemään täällä enemmänkin myös muita kuvia kuin huulipunia, silmämeikkejä ja kosteusvoiteita 😉
Tunnistan itseäni myös tästä! Olen luvannut ottaa kameran jouluksi mukaan minne ikinä vr mua sysääkään ja koittanut käynnistää mentaliteetin, että nappaan kuvan kaikesta vähänkin itseäni inspiroivasta eli palaan niinsanotusti siihen teinimarin kuvasmoodiin 😀 josko inspis ja polte valokuvaukseen palaisi, kun oon sen jonnekin kadottanut.
Kuullostaa hyvältä suunnitelmalta!
Mulle tuli aivan samanlainen fiilis viimeksi kun oli metsässä ja valo oli niin kaunista! Löydän kauneutta ja kuvattavaa yllättävistäkin paikoista. Harmi kun oma pokkari on jo vanha ja jos kuvaan niin lainassa on iskän kamera. Onneksi kännykällä saa kohtuullisia kuvia, mutta ei niin hyviä kun järkkärillä 🙂
Nykyiset kännykkäkamerat on kyllä oikeasti tosi hyviä. Sen takia en itse ole tullut pokkaria ihan sen vuoksi hankkineeksi.
Mun pitäisi myös kuvata enemmän, se on tosi kivaa! Jotenkin en vaan saa löydettyä sille aikaa, en tiiä miksi 🙁
Mä ajattelin suunnitella ihan viikonlopun/vaapaapäivän ajanvietteeksi kuvausreissuja 🙂 Kyllä sitä aikaa löytyy jos sitä vaan tekee.