Archives for joulukuu 2015

Ensimmäisen kerran kuulin sanan astma lääkärin vastaanotolla keväällä 2011. Lääkäri epäili edellisen vuoden kesästä asti jatkuneen flunssakierteeni syyksi mahdollista astmaa ja laittoi minut puhaltamaan uloshengityksen huippuvirtausmittariin (PEF-mittariin). Puhallusarvoni olivat hiukan alakanttiin, mutta eivät kokoiselleni naiselle diagnostisesti alentuneet tai huolestuttavat Lähdin lääkäristä vailla vastauksia erittäin turhautuneena ja viitaten astamalle kintaalla. Lääkärin lohdutti minua sillä, että pahin infektiokausi on jo lopuillaan.

Tuon kevään jälkeen asetuin neljä hengitystieinfektiota ja 1-2 antibioottukuuria vuodessa rutiiniin. Syksyllä 2014 tilanne jälleen paheni räjähtäen lopulta käsiin joulupäivänä puhjenneen influenssan myötä. Siitä alkoi koko vuoden kestänyt taistelu ja lääkärissä ravaaminen. Olen kuluvan vuoden aikana sairastanut kahdeksan hengitystieinfektiota ja syönyt kaksi antibioottikuuria. Molemmissa silmissäni on ollut silmätulehdus (elämäni toinen), oikeassa silmässäni on ollut vesikellomainen kupla viisi kertaa, kaasvojani vaivasi perioraalidermatiitti ja ranteeseeni on ilmestynyt kahdesti ihottumaa. (Tässä vain osa oireista, muutakin kremppaa on ollut..)

Marraskuun alussa sairastaessani infektiota numero seitsemän hakeuduin taas lääkäriin hakemaan sairaslomatodistusta. Olin räkäinen ja väsynyt. Selostin lääkärille oireeni ja mainitsin kuin ohimennen kuinka monta flunssaa olin sairastanut. Olin tuudittautunut siihen uskoon, että saisin käteeni Duact-reseptin, sairaslomatodistuksen ja kehoituksen pestä käsiä useammin, mutta puolihuolimattomien letkautusten sijaan lääkäri alkoikin tentata minua infektioille mahdollisesti altistavista ulkoisista tekijöistä. Kun mitään ulkoista selittävää tekijää flunssille ei löytynyt (en tupakoi, meillä ei ole lemmikkieläimiä tai päivähoidossa olevia lapsia enkä työskentele infektioille altistavassa ympäristössä) toi hän esille astman mahdollisuuden ja suositteli hakeutumaan jatkotutkimuksiin.

Olen todella kiitollinen tuolle lääkärille, sillä hän sai minut vakuuttuneeksi siitä, että astma kannattaa tutkia. En edelleenkään oikein uskonut, että minulla ihan oikeasti voisi olla astma, mutta aloin olla jo sen verran epätoivoinen, että tartuin silti tähän minulle ojennettuun oljenkorteen. Varasin ajan nimetylle työterveyslääkärilleni ja kerroin vuoden kestäneestä flunssakierteestäni, oireistani ja siitä, että tähän mennessä kolme eri lääkäriä oli puhunut minulle astmasta mahdollisena selittävänä tekijänä kuitenkaan ohjaamatta minua tarkempiin tutkimuksiin, sillä löydökset vastaanotolla eivät olleet olleet astmalle diagnostisia.

Lääkäri määräsi minulle joukon astmatestejä ja kasan laboratoriokokeita (mm. allergiatestit, jotka paljastivat pujoallergian). Minulle tehtiin uloshengityksen typpioksidin mittaus, virtaustilavuus-spirometria ja bronkodilaatiokoe, spiroergometria ja histamiinialtistuskoe sekä sain ohjeeksi tehdä kahden viikon PEF-vuorokausiseurannan kotona. Muut testit sain suoritettua kunnialla, mutta PEF-seurannan jouduin jättämään kesken puolivälin jälkeen, sillä riesakseni iski hengitystieinfektio numero kahdeksan. (Jokainen voi ihan itsekseen miettiä miltä tuntuisi sairastaa kymmenessä kuukaudessa kahdeksan hengitystieinfektiota.)

Marraskuun viimeisenä päivänä tapasin lääkärini uudestaan ja oireeni ja tutkimuslöydökset vaikuuttivat hänet niin, että lähdin vastaanotolta diagnoosin, hoitosuunnitelman ja kahden astmareseptin kanssa. Minulla oli astma ja olin onnellinen. Hullultahan se kuullostaa sanoa, että olen onnellinen sairaudesta, jonka vuoksi tulen tarvitsemaan koko lopun elämäni hoitoa ja lääkitystä, mutta hyvän ystäväni sanoja lainatakseni ”Sairastaminen ilman diagnoosa on saatanasta!”. Valehtilisin jos väittäisin, että diagnoosi ei ollut helpotus. Oloni on toiveikas ja jaksan uskoa siihen, että sairastamiselleni on viimein löytynyt syy. Mieluummin olen allerginen astmaatikko kuin muuten vaan huonon vastustuskyvyn kanssa taisteleva.

Välillä oireista ja sairastelukierteestä julkisesti kertominen on turhauttavaa. En edes tiedä kuinka monta kertaa olen täällä blogissa, FB:ssä ja kasvotusten saanut hyvää tarkoittavilta kanssaihmisiltä diagnoosiksi sisäilmaoireilun. Sisäilmaoireet ovat todellisia ja yllättävän yleisiä, sitä ei käy kieltäminen. Olen jopa lapsena itsekin asunut kosteusvaurioisessa asunnossa, mutta tällä kertaa minä, eikä kukaan minua hoitaneista lääkäreistä, ole pitänyt oireiden todennäköisenä syynä sisäilmaongelmia kotona, työpaikalla tai koulussa.

Olen itse sitä mieltä, että ongelmavyyhtini on paljon ”yksinkertaista” sisäilmaongelmaa monimutkaisempi kokonaisuus, siinä on mukana aimoannos lapsuuden sairaushistoriaa ja perimää. Veljeni on allerginen ja lapsuuden kitarisaleikkaukseen johtaneen sairastelukierteeni aikana sairastin toistuvia keuhkoputkentulehduksia. Sukurasite on yleisesti tunnistettu astman taustatekijä ja Oulun Yliopiston tänä syksynä julkaiseman tutkimuksen mukaan juuri lapsuudessa sairastetut ylähengitystieinfektiot ennustavat astman puhkeamista aina aikuisikään saakka. Näiden lisäksi historiastani löytyy muitakin astmalle altistavia sisäilmaan täysin liittymättömiä tekijöitä.

Diagnoosista ja toiveikkuudesta huolimatta astma tuntuu kuitenkin olevan vasta alkua.. Sairaskertomukseni alkaa muistuttaa tv-shopin mainoksia joissa yli-innokas kuuluttaja toitottaa ”Eikä tässä vielä kaikki!”. Astmadiagnoosin lisäksi sain lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärille, sillä nenäni väliseinä on vino ja vasen sieraimeni tästä syystä ahtautunut. Mahdollista nenäleikkausta siis odotellessa.. Lääkärini myös epäili, että minulla saattaisi olla lapsuuden kitarisanpoistosta huolimatta kitarisakudosta. Tulevaisuus näyttää mitä tästä kropasta vielä löytyy.

Tämä on kirjoitettu enemmänkin itselleni osana henkilökohtaista pohdintaani, mutta päätin julkaista osan raapustuksistani täälläkin, sillä olen vuoden mittaan avautunut sairastelukierteestäni jo muutenkin. Tiedän, että te lukijat olette uteliaita (sillä niin olen minäkin) ja ehkäpä tästä on apua tai lohtua jollekulle samojen oireiden kanssa painivalle. Tarinan moraalinen opetus voisi olla, että jos lääkäri sanoo sanan astma pyytäkää lähete astmatesteihin. Luottakaa itseenne, olkaa rehellisiä itsellenne ja älkää antako periksi!