Täytän tänään kolmekymmentä ja ihan rehellisesti sanottuna en tiedä mitä siitä ajattelisin. Ei musta tunnu kolmekymppiseltä. Miltä kolmekymppisyyden edes pitäisi tuntua? Oikeastaan musta ei tunnu miltään, siis positiivisella tavalla ei miltään. Ihan turhaan kaksi vuotta sitten lähestyvä kolmenolla tuntui ihan kamalan kamalalta asialta. Lopulta kolmekymmentä on vain yksi syntymäpäivä muiden joukossa. Tietyllä tapaa huokaisen melkein helpotuksesta parikymppisyyden jäädessä taakse. Minä, tyttö joka varttui katsoen Sinkkuelämää, olen viimein saavuttanut ”sinkkuelämää-iän”.
Eämäni ei ole sellainen kuin ajattelin sen nuorempana olevan kolmekymppisenä, mutta kenenpä olisi. Elämässäni on toki asioita, joiden toivosin olevan toisin, mutta pakko se on myöntää, että vaikka minulla ei vielä(kään) ole tutkintoa, asun vuokralla kerrostalossa, ajokortti puuttuu enkä ole naimisissa, olen onnellinen. Tässä ja juuri nyt on hyvä. Tulevaisuudessa on ehkä parempi tai ehkä ei, yritän olla murehtimatta sitä liikaa. Viime vuosi oli todella rankka, ehkäpä yksi elämäni vaikeimmista tähän mennessä, mutta tällä hetkellä olen toiveikas tulevaisuuden suhteen.
Tänään aion ottaa rennosti. Menenne mieheni kanssa syömään ystävänpäivän brunssia ravintola Aitoon ja vietämme kahden kesken leppoisan sunnuntain. (Ja aion muuten syödä just sitä mitä tekee mieli sen suuremmin rajoituksista välittämättä ;)) Huomenna herään uuteen viikkoon kolmekymppisenä.
Hyvää ystävänpäivää kaikille!
Onnea onnea! Ei kannatakkaan ottaa paineita siitä, mitä pitäisi olla minkäkin ikäisenä 🙂 Itse olen nyt 44 ja ainakaan odottamani elämänviisautta ei ole näkynyt, tuntuu että yhä vähemmän tietää mistään mitään – mutta ei haittaa. Elämä on omasta mielestäni juuri nyt ihan parasta eikä ikä aaiheuta sen kummempia fiboja 😉
Kiitos, kiitos 🙂
Paljon onnea tätäkin kautta! Ihana kuulla, että toisilla menee kolmekymppiä rikki ilman sen kummempia traumoja. Itsellä juuri 30 oli se ikä, kun aloin miettämään, mitä elämältä haluan. 😉 Mutta joo, nyt melkein 39-vuotiaana musta ei tunnu yhtään erilaiselta kuin silloin yhdeksän vuotta sitten. 🙂
Kiitos 🙂
Paljon onnea, Heidi! (:
Kiitos 🙂
Paljon onnea! 🙂 Ikä se tuo varmuutta ja viisautta, en ikimaailmassa haluaisi takaisin 20-vuotiaaksi.
Viisaudesta en oikein tiedä, mutta ainakin jonkinlaista seesteyttä ja tosiaan sitä varmuutta 🙂
Paljon onnea ja ihanaa ystävänpäivää! <3
Kiitos!
Onnea! Itsekin täytin vajaa kuukausi sitten 30 ja ei kyllä oikein vieläkään ymmärrä, että tässä ollaan taas uudella kymmenluvulla. 😀
Onhan tätä jotenkin vaikea sisäistää 😀
Onnea ja tervetuloa kolmekymppisten (ja plus) kerhoon 😀
Kiitos 🙂
Onnea! Mä olen sattumoisin tässä ihan samojen asioiden äärellä, eikä asiat todellakaan ole niinkuin silloin joskus suunnittelin. Tähän kriisiin ei varsinaisesti oo apua siitä että töitä on jäljellä kaksi viikkoa, joten oon maaliskuun alusta alkaen näillä näkymin säälittävä työtön sinkkuluuseri. Oma kämppä mulla sentään on, ja auto, ja takana ihan huikea vuosi josta en voi olla kuin onnellinen. Mutta noin muuten ollaan aika kaukana tavoitteista ja suunnitelmista joiden kuvittelin täyttyvän tähän mennessä kepoisesti.
Onneksi mulla on ihan loistavia ystäviä jotka ainakin tästä päivästä on tehneet mulle ihan mahtavan (kaikki muuten sattumoisin erään V-alkuisen autoharrastusyhdistyksen jäseniä!) – Hämeenlinnalaisessa jäätelökahvilassakin synttärisankari sai ilmaisen jätskiannoksen :’D
Kiitos 🙂
Eipä kai tässä auta muu kuin mennä sillä mitä sattuu tielle eteen tulemaan. Mä yritän olla onnellinen ja tyytyväinen sillä mitä sattuu saamaan.
Hurjan paljon onnea <3
Kiitos <3
Paljon onnea! Näin 28 synttäriä kohta juhlivana on mukava kuulla ettei se iso numero 30, ole niin iso juttu sitten kuitenkaan. Vielä on täälläkin saavuttamatta kainkenlaista, mutta hei, niinhän oli sinkkuelämää naisillakin. 🙂 Mahtavaa synttäriä!
Jos yhtään lohduttaa mulle 28 oli pahempi paikka kun 30. Silloin kriiseilin sitä, että kahden vuoden päästä oon jo kolkyt, mutta nyt kun se oikeasti tuli eteen huomasin, että kriiseilin ihan turhaan 😉
Ja kiitos!
Paljon onnea!
Kiitos 🙂
Onnea! 🙂
Muistan itse viiden vuoden taakse, ensimmäisessä nykyisen ammattini työpaikassa kolmekymppiset työkaverit valittelivat olevansa jo niiiin vanhoja ja jutut oli tasoa ”oota kun ite oot kolkyt”. No, kolme vuotta on kolmeen kybään, eikä tunnu huonolta. Ihan kivalta. Tai, tavalliselta. Eikä kolkyt oo musta ikinä ollut vielä mikään vanha! 😀 Ikä taitaa oikeesti enemmän olla mielentila ja toivon itse säilyttäväni nuoren mielen mahdollisimman pitkään. Toki ilman sitä kaksikymppisen naiviutta. 😉
Kiitos 🙂
Kyllähän ikä omalla tavallaan on mielentila. Sen huomaan oikein hyvin mm. anoppini kanssa jutellessa, joka on joki yli seitsemänkymmentä. Hyvin nuorekas ajatuksiltaan silti!
No eipä nämä numerot mitään merkkaa.. luulin että oot vanhempi. En siks että näyttäisit vanhemmalta, vaan siksi että olet jotenkin kypsän oloinen 😀
Onnea!
T 34vee..
Kiitos 🙂
Ei ole mitään uutta tuo 🙂 Pelkän ulkonäön perusteella mua usein luullaan nuoremmaksi (joudun kaivamaan aina alkoholia ostaessa henkkarit esiin), mutta kun siihen yhdistään olemuksen yms. niin kyllä mua on luultu useinkin muutaman vuoden vanhemmaksi kuin olen.
Myöhäiset onnet!!:):)
Ah, mikä ajattelutapa: Sinkkuelämäikä! Todellakin.<3
Kiitos!