Joku varmaan vielä muistaa muutaman vuoden takaisen kirjoitukseni kulmakarvaövereistä. Itse toivon, että voisin unohtaa sen, tai ainakin, että voisin unohtaa kulmakarvani ennen vuotta 2011..
Olen karvainen nainen, mutta onnekseni, tai kulmakarvojen kohdalla harmikseni, karvani kasvavat aika harvaan ja ovat hentoisia. Minulle ei ole siunaantunut Ilonan tai Mirssiinan luonnostaa upean tuuheuta kulmakarvoja, joten kulmakynä, -puuteri ja -vaha ovat nykyisin kulmieni parhaat kaverit.
Aloin nyppiä kulmakarvojani todella varhain, ensimmäisen kerran taisin tarttua pinsetteihin jo kuudennella luokalla. Se oli virhe. Koska olen ysärin lapsi mahdollisimman ohuet kulmakarvat olivat todella pitkään ”the only way to go”. Tuuheat kulmat olivat suorastaan kauhistus.
Jossain vuoden 2010 tienoilla, sen viimeisimmän kulmakarvakatastrofin jälkeen, onnekseni ymmärsin, että elämä ei voi jatkua näin. Ainut mahdollisuus oli antaa kulmakarvojen kasvaa takaisin. Yhtään liioittelematta (tai no ehkä hiukan) voin sanoa, että se oli yksi parhaimmista päätöksistäni ikinä.
Vielä vuonna 2014 trimmasin kulmakarvojani, eli lyhensin niitä saksilla, mutta sittemmin olen siitäkin luopunut. Hyvä niin, sillä kasvavat pätkityt kulmat aiheuttivat ikäviä sojotusongelmia. Nykyisin nypin muutaman karvan sieltä ja toisen täältä, muuten annan kulmieni olla rauhassa.
Etenkin tämän vuoden puolella olen ollut todella tyytyväinen kulmakarvoihini. Harvathan ne ovat edelleen, mutta ihan liian nuorena aloitettu nyppiminen ei onneksi ole aiheuttanut ihan hirvittävän kamalaa vahinkoa. Muutama kalju kolo kulmissa on, mutta ne olivat olemassa jo silloin kun ensimmäisen kerran tarkastelin kulmiani kriittisesti ja päätin tuhota ne.
Olkoon tämä postaus muistutuksena siitä, että edes me kauneusbloggaajat emme ole täydellisiä ja, että kulmakarvakatastrofista on mahdollista toipua 😉
Tunnustaako kukaan muu kohdelleensa kulmakarvojaan kaltoin?
Mustaa Kajalia muualla: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja Snapchat: mustaakajalia
Ajelin kulmakarvat höylällä pois kymmenen vuoden ajan. Piirsin uudet tilalle pikimustalla kulmakynällä. Muistelen että tein tätä vielä blogin alkuajoillakin 😀 en muista miksi lopetin sen? Opin meikkaamaan paremmin vai sanoiko joku ettei tuo näytä kivalta? Nyt annan vaan kasvaa ja nypin kerran-pari kuussa. Siltikään en voi kehua tuuheilla kulmakarvoilla :/ mutta ne piirretyt oli muotia ja kaikki teki niin.
Mä höyläsin hetken verran ”hännän” pois, mutta onneksi tulin aika nopeasti järkiini 😀
Minulla on nykyisin onneksi tuuheat ja luonnolliset kulmat, en hirveästi tee niille mitään. Tämä on ihme, koska teininä nypin kulmakarvat ihan kamalaksi. Minulla on siipi-malliset kulmat luonnostaan ja päätinkin nyppiä kulmat ylhäältä siten, että se luonnollinen kulma nypittiin pois ja tilalle jäi epämääräinen suora viiva. Muistan vieläkin sen illan, kun kerran piirsin mustalla kajalilla siipimalliset kulmat ja tajusin, että ne ovat kauniit. Näin korjaantui hirveät kulmani…tosin pintä vauriota on siellä täällä.
Onnellinen sinä! Mun karvoista ei saa tuuheita tekemälläkään, ei ne olleet tuuheat ennen pinsettihyökköystäkään 😀 Onneksi mulla on luonnostaan siipimäinen malli ja sentään siinä olen pysynyt enemmän ja vähemmän koko ajan.
Nauratti tuo ”elämä ei voi jatkua näin” -kohta 😀 kulmakarvat aiheuttaa yllättävää draamaa! Mulla oli yläasteella se klassinen hämmästynyt siittiö -malli kulmakarvoissa mutta jossain vaiheessa tajusin antaa niiden kasvaa enemmän linnunsiiven muotoon. Siihen ne on nyt jääneetkin, eivät kasva enää enkä ole nyppinyt kulmiani vuosiin. Jotain pientä vaaleaa haituvaa saattaa kasvaa välillä ja niitä karsin pois tarvittaessa, mutta hyvin harvoin. Onneksi näin, vieläkin kauhistuttaa se skenaario että kulmat oliskin lakanneet kasvamasta siinä siittiövaiheessa….
Todellakin! Mä opin meikkaamaan kulmia vasta ihan blogin alkuaikoina ja oikeastaan vasta nyt olen ihan oikeasti tyytyväinen niihin..
Minä myönnän. Vielä viime kesällä mulla oli aivan järkyttävät kulmakarva, sillä nypin niitä ihan liikaa kulmien sisäosasta ja nyt tuntuu, etteivät ne kasva takaisin. Syksyllä pidin pienen kulmakarvankasvatusprojektin ja nyt olen suhteellisen tyytyväinen, mutta välillä vaan on huonoja kulmapäiviä. Joskus teininä olin muuten nähnyt muotilehdessä kuvan kauniista mallista, jolla oli lähes vitivalkoiset kulmakarvat. Tästä innostuneena vaalensin omat kulmani ja lopputulos oli niin hirveä ja epätasainen, että ajoin kulmakarvat kokonaan pois 😀 Tuo oli onneksi ainoa kerta, kun olen omat kulmani ajanut 🙂
Mulla kesti kulmien kasvattaminen sellaisen parisen vuotta. Vähän koloisat ne edelleen on, mutta sille ei oikeine nää voi mitään. Huonoja päiviä on, mutta onneksi hyviä on enemmän 🙂
Luen itseni sikses onnekkaisiin: en koskaan nyppinyt kulmiani liikaa teininä (jos ei oteta huomioon sitä pientä kautta kun ajelin kulmakarvojen välit vähän turhan kaukaisiksi..:D) Olen aina ihaillut näyttäviä, tuuheita kulmakarvoja. Teininä erityisesti vanhan Hollywoodin siipikulmat olivat mieleeni, joten tein ehkä vähän päinvastoin kuin muut, ja piirsin kulmani todella vahvoiksi ruskealla Anytimen kajalkynällä.
En suinkaan ole mikään kulmakarvakuningatar, mutta kiitän itseäni miltei päivittäin ihmeellisen kylmästä päästä. En nypi kulmakarvojani juurikaan, olen puskaihmisiä.
Olet todellakin onnekas! Mä ”syytän” superohuista kulmista ysäriä ja goottiaikoja 😀
Historiasta viis, kun nykyiset kulmat ovat noin kauniit!
Kiitos!
Titin kanssa samaa mieltä ; nykyiset kulmat on todella kauniit!
Itse nypin myös teininä kulmat ohuiksi ja vaikka muoto niissä ei huono ollutkaan niin kaduttaa ihan hulluna, koska nykyään, vielä reilun 15 vuoden jälkeenkään kulmat ei ole kasvanut takaisin. Tietysti ”onni onnettomuudessa” on se, ettei niiden muotoiluun ja nyppimiseen tarvitse käyttää aikaa nykyään. 😀
Ei mullakaan toki ihan kaikki karva ole takaisin kasvanut, ja hyvä niin. Kulmissa on kuitenkin onneksi pysynyt ihan hyvä malli ja olen onnistunut tuuhentamaan niitä ihan kiitettävästi.
Täähän tuli just sopivaan saumaan omien kulmakarva-postausten kans. 😛
Nypitty on jo 11-vuotiaasta ja liikaa. Mulla oli ihanat kulmat lapsena, nyt harmittaa! Mulle meinaan jäi kyllä kaljua. Ei onneks kovin pahaa, mutta meikkaan ja korjailen kulman muodon aina. Pitäisi päästä vanhoihin kuviin käsiks, niin vois myös omista kulmista tehdä tällasen tb-postauksen. Nää on hauskoja. 🙂
Mä taisin aloittaa kulmien nyppimisen kanssa just joskus 11-12 vuotiaana. Ihan liian aikaisin.. Mulla ei kyllä ollut upeat kulmat edes muksuna. Sellaista harvaa höttöä enimmäkseen 😀
Nuorempana tuli nypittyä kulmia aivan liikaa, mutta nykyään annan niiden kasvaa ehkä liikaakin 😀
Mitäs sitä turhaan välimuotoihin jämähtämään! All or nothing!
Onneks heräsin kulmakarvojen siistimiseen vasta joskus kasilla tai ysillä, etten koskaan nyppinyt niitä aivan viivoiksi. Harmi silti, etten vaan voi antaa niiden kasvaa ihan holtittomasti, koska mulla on luonnostaan niin muodottoman kulmakarvat, että ne täytyy kuitenkin pitää jonkunlaisessa muodossa nyppimällä
Mulla on vähän sama. Yläpuoli on ihan nätti, mutta alapuolella tapahtuu kummia. Enimmäkseen siellä sitä nyppimistä ja trimmausta tarvitaankin yleensä.
En kohtele kaltoin, mutta h************!!! soikoon! Kulmani ovat (vähän) tummemmat kuin hiusteni luonnollinen väri. Sen lisäksi karvoja kasvaa niin kolme metriä kulmien ylä- sekä alapuolella. Yritäppä siinä sitten nyppiä jotenkin järkevän näköiseksi!
Ammattilaiselle vaan ja sen jälkeen on helpompi pitää yllä. (Paraskin puhuja tosin.. Mun kulmiin ei ole koskaan ammattilaine koskenut, eikä se ole välttämättä kovin hyvä juttu). Tai sitten annat vaan rehottaa! Ei luonnollisessa tyylissä olen mitään huonoa!
Yks entinen hänmän höylääjä ilmoittautuu 🙂 oi hurja nuoruus 😀
Omistan tuuheat kulmakarvat alkupäästä mutta toi loppuosa on vaurioitunu liian ohueksi. Onneksi on hyviä tuotteita millä voi muotoa huijata. Omia kulmiani joudun nyppimään aika usein viikoittain. Höylän olen hylännyt, mutta vahaus on käynyt mielessä.
Olen todella tykästyny sun kulmiin . Nykyisin niin chic! 😉
Mulla ei onneksi taida tosta höyläämisestä olla pahemmin kuvamateriaalia olemassa. Onneksi!
Mulla on luonnostaa kulmien alut varsin tuuheat, mutta juuri tuolta hännästä ne on tosi harvat ja hennot. On olleet aina, jopa ennen tuhoamista. Nykyisin nypin aika harvoin, satunnaisesti aina silloin kun jostain ihan ufosta paikasta pukkaa karva esille.
Ja kiitos!
Ei sulla kuitenkaan oo noi ekat ollenkaan sieltä pahimmasta päästä, mitä joillain näkee. Mä en oo ikinä koskenut mun kulmakarvoihin, kun katselen yläasteen kuvia niin ne on samanlaiset kuin nyt, ja tiedän, et ne mulle just oikeat. Kannatti olla nuorempana nyppimättä liikaa. 😀
Saatoin ehkä jättää ne pahimmat hairahdukset tosta kollaasista pois 😀 Selaamalla blogin löytyy kyllä vielä hirveämpiä kulmia..
Minä höyläsin kulmakarvani pois 11-12 -vuotiaana. Kasvatin takaisin ehkä 15-vuotiaana. Kulmakarvani ovat harvat ja hentoiset, yksittäisiä karvoja kasvaa liikkuvalla luomella asti, ja vasemmalla puolella karvat kasvavat suoraan alaspäin kulman loppupäästä. En muista tarkkaan minkälaiset kulmani olivat ennen höyläysvaihetta, varmasti harvat ja hennot niin kuin muukin karvoitukseni, mutta monesti olen miettinyt, että voisivat olla paremmat jos en niihin olisi koskaan koskenut. Höyläysvaiheenkaan jälkeen en koskaan päästänyt kaikkia karvoja kasvamaan, sillä ne tosiaan kasvavat sikin sokin miten sattuu, joten oli pakko pyrkiä pitämään ne jossakin muodossa – joudun edelleen nyppimään kulmani jopa useasti viikossa.
Meitä kaikkia ei vain ole siunattu tuuheilla kulmilla. Mulla karvaa myös karvoja ihan liikkuvalle luomelle asti, mutta ne ovat todella hentoja ja vaaleita, eli aina harvoin jaksan niitä nyppiä. Välillä ja välillä en. Enemmän kiinnitän huomiota niihin tummempiin, joita myöskin aina välillä tupsahtaa esiin ihan kummallisista paikoista. Mutta sillä pitää elää mitä on annettu. Tim Gunin sanoin: ”Make it work!”.
Ihan hyviltä noi vanhatkin kuvat näyttää ajankohdan huomioonottaen. Nykyään vaan kulmakarvojen kanssa ollaan niin fanaattisia että kaikki entisajan mallit aiheuttavat kauhistusta vaikka silloin näyttivät ihan hyviltä. Mä kyllä tykkään tämän hetken kulmamuodista, mitä luonnollisempi sen parempi. Liian laitetut kulmat ei ole mun juttu, siis sellaiset intagram-kulmat. Siellä näyttää hyvältä, luonnossa ei välttämättä ihan joka tilanteessa. Luulen muutenkin että ne alkavat pikkuhiljaa väistymään uusien trendien tieltä. 🙂
Blogin uumenista löytyy kyllä vielä kamalampiakin 😀
Mä olen aivan varmas, että ohuet kulmat tulee vielä taas jossain vaiheessa muotiin. Pakko, kun kaikki muukin vanha kaivetaan uudestaan esiin. Terveisin, kauhulla katsellut pilotti-takki muotia..
Kyllä kyllä kyllä! Alunperin mulla on joskus ollut tuuheat ja tummat, mutta mautonta nyppimistä 15 vuotta ja peli on menetetty… Takasin niitä oon saanut kasvamaan, mutta ei ne tuntuu aika harvoilta. En halua piirretyn näköisiä kulmia, mutta lisäväriä nää kaipaa ja en ehkä vaan osaa… Ja sit mun laittamat kulmat suttaantuu päivän aikana. 🙁 Kaikki laitto- ja tuotevinkit otetaan vastaan.
Mä olen jo tovinkin ihaillut sun kulmia, ne on tosi kauniit ja laitat ne niin luonnollisen näköisiksi.
Mulla kesti tosi pitkään ennen kuin oikeasti opin meikkaamaan kulmiani. Ylilyöntejä on tullut meinaan tehtyä muutenkin kuin pelkän nyppimisen kanssa. Olen ihan oikeasti alkanut olla tyytyväinen kulmakarvoihini vasta kun aloin kasvattaa niitä ja sain vähän ”lihaa luiden ympärille” 😉
Myös hyvien tuotteiden löytäminen auttoi todella paljon. Mun kulmakynälempparit on Sensai, MACin kierrettävä ja Anastasia Brow Wiz. Puutereista tykkään MACin Omega luomivärit ja L’Oréalin Brow Artist Genius Kitistä, jossa on myös kätevä vaha. Kulmakarvageeleistä ehdoton suosikki on L’Oréalin Brow Artist Plumber sävyssä Blonde, mutta myös Lumenen geeli on oikein hyvä. Bonarina vielä mainittakoon Anastaia Dip Brow Pomade jota käytän kun tahdon oikein dramaattiset kulmat.
Minulla oli todella tuuheat, mutta näin jälkikäteen ajatellen hyvän muotoiset kulmakarvat. Tosin hajakarvoja kasvoi runsaasti ylä- ja alapuolella sekä kulmakarvojen välissä. 80-luvun alkupuoliskolla (kyllä, olen vanha 😀 ) aloin nyppiä niitä, ja sen ajan muodin mukaisesti melko ohuiksi. Nyt en ole nyppinyt varmaan 20 vuoteen, sillä ne lakkasivat kasvamasta. Nyt harmittaa 🙁
Onpahan harmi kohtalo kulmillasi, mutta onneksi meille harvahapsille on olemassa jos minkälaista kulmaväriä!
Musta on tosi mukava kuulla, että täällä on muitakin kun vain pari- ja kolmekymppisiä lukijoita! Ja ikä on mitä on, ei sille kukaan mitään voi. Tärkeintä on, että osaa olla tyytyväinen siihen mitä on juuri sinä hetkenä 🙂
Pakko tunnustaa, että en ole koskaan piirtänyt kulmakarvoja 😀 Nuo jäljellä olevat karvat ovat kuitenkin todella tummat, kuten hiuksetkin, niin kyllä ne erottuu. Nyt ”vanhoilla päivillä” olen kuitenkin suunnitellut opettelevani meikkaamaan kunnolla ja piirtämään myös ne kulmakarvat, toisivathan ne kuiten ryhtiä ilmeeseen. Siksi olenkin alkanut lukea näitä meikkiblogeja, että saisin hyviä vinkkejä tekemiseen ja tuotteisiin.
Ei minua ikäni haittaa. Vaikka olenkin lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä, en todellakaan tunne itseäni sen ikäiseksi, ikuinen teini 😀 Tosin kauhulla odotan sitä villitystä, lieneekö tämä meikkaamisen uudelleenopettelu alkuoireita siitä 😀 Kyllähän sitä teininä ja nuorena aikuisena tuli meikattua, mutta pari vuosikymmentä se on ollut sitä, että sen naaman maalaa paikalleen vain kolme-neljä kertaa vuodessa.
Mulle on ihan luonnollista, että erilaiset innostukset menee sykleissä. Vaikka blogin kirjoitankin niin, etenkin meikkaaminen on mulle sellaista aaltoliikettä. Välillä meikkaan jokapäivä ja toisinaan saatan olla jopa pari viikkoa meikkaamatta. Se tuntuu olevan aika ”erikoista” ihmiselle, joka on oikeasti tosi kiinnostunut kosmetiikasta. Ihan samanlaista aaltoilua on muidenkin harrastusten suhteen. Välillä pelaan paljon, kudon koko ajan tai olen nenä kirjassa ja toisinaan nuo jutut ei jaksa kiinnostaa yhtään. Välillä tauot voi olla jopa vuosien mittaisia, mutta sitten taas innostuu uudestaan 🙂
Värikosmetiikkaan keskittyneeksi blogaajaksi, joka tykkää meikata opin tosiaan meikkaamaan kulmiani vasta aika myöhään. Oikeastaan varmaan vasta tossa 2013 tienoilla opin ihan oikeasti miten kulmat kannattaa meikata ja minkälaisesta tyylistä tykkään. Onneksi koslaan ei ole liian myöhäistä aloittaa jotain uutta tai palata vanhaan 🙂
Mä oon ollu yks painajainen omille kulmille nuorempana.. Nyt niiden annetaan täälläki kasvaa vähän vapaammin! 😀
Vapaus kulmakarvoille!!