Julistin joulukuussa projektin Lue kirja!, jonka tarkoituksena oli lukea yksi kaunokirjallinen teos kuukaudessa. Nyt ajattelin tunnustaa (tavallaan) epäonnistuneeni projektissa. Tammikuussa luin loppuun P.D. Jamesin Syystanssiaiset ja helmikuun kirjan piti olla Mary Higgins Clarkin Katse Menneisyydestä, mutta lopulta sain luettu kirjasta vain vajaa sata sivua. Ei ihan mennyt putkeen..
Minulla on kuitenkin oikein hyvä syy tähän kaunokirjallisuuden lukemattomuuteen, sillä olen pelkän viihteen sijasta keskittynyt kahlaamaan läpi maisteriopintoihini liittyviä väitöskirjoja. Tarkoitukseni on valmistua filosofian maisteriksi viimeistään alkuvuonna 2017 joten tässä on pakko pistää vähän hösseliksi.
Nika Potinkaran väitös Etnisyyden rakentuminen kahden saamelaismuseon perusnäyttelyissä ja Sirpa Wahlqvistin Sydämellä tehdyt seililaivat ovat korvanneet kevyemmän lukemiston. Kevyestä kirjallisesta viihteestä onkin vastannut ihan vaan Audiblen äänikirjat. Nyt menossa on Terry Pratchettin Going postal ja sitä ennen kuuntelin samaisen kirjailijan The Fifth Elephantin ja Agatha Christien Dumb Witnessin. Ehkä kaunokirjallisuudellekin löytyy vielä aikaa, mutta juuri nyt mennään syvästi akateemisissa vesissä..
Oletteko te aloittaneet tänä vuonna lukuhaasteita? Miten ne ovat sujuneet?
Mustaa Kajalia muualla: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja Snapchat: mustaakajalia
Mää luin ton Katse menneisyydestä ”aika vasta” ja mun kirjablogiin siitä pienesti kirjotin. Lukeminen on kyllä niin kausittaista ja aaltoliikettä sen kans!
Niin on! Välillä on kausia kun ei mitään muuta tahtoisikaan tehdä ja toisinaan viidenkin sivun lukeminen tuntuu hankalalta..
Munkin pitäisi muuten asettaa itselleni tällainen lukuhaaste, sillä tartun mieluiten asiaproosaan.
Mä luen faktaa ”pakosta” niin paljon, että vapaaetoisesti lukiessa nappaan mieluiten jotain kevyttä. Ehkäpä sitten kun opinnot on ohi mieli muuttuu ja tietokirjallisuuttakin yms. tulee luettua enemmän.