
Huom! En ole ravitsemuksen, liikunnan tai minkäälaisen lääketieteen ammattilainen. Tässä kirjoittamani asiat kumpuavat omasta kokemuksesta ja ovat keinoja, jotka auttavat minua kevyempää kehoa ja fyysistä hyvää oloa metsästäessä. Tämän jutun tarkoitus ei ole julistaa yhtä ja oikeaa tapaa laihduttaa tai opettaa ketään laihduttamaan, vaan kertoa mikä on toiminut minulla. Kokeilla saa omalla vastuulla.
Ole realistinen.
En ole koskaan ollut siro tai pikkuinen, vaan enemmänkin muodokas (vaikka rintavarustukseni ei suurensuuri olekaan). Aloittaessani tietoisen laihduttamisen ei minulla ollut tarkkoja tavotteita lopputuloksesta, vaan halusin ennemminkin olla taas se Heidi joka oli tyytyväinen vartaloonsa. Halusin palata normaalipainoiseksi, saavuttaa fyysisen hyvän olon ja tahdoin ottaa liikunnan kiinteäksi osaksi arkeani. Yksinkertaistetusti voisi sanoa, että tahdoin elää terveellisemmin.
Älä odota nopeita tuloksia,
Sillä se johtaa usein jojoiluun. Minulla kesti pitkään sisäistää sanonnan ”hiljaa hyvä tulee” viisaus. Vasta kun painoni alkoi tippua nopeiden pyrähdysten sijaan tasaisen hitaasti eivät karistetut kilot enää tulleet takaisin se kolahti. Lopulta huomasin, että painon pysyminen poissa todellakin motivoi minua enemmän kuin kilojen nopea hupeneminen.
Älä aloita laihdutuskuuria vaan opettele syömään uudella tavalla.
Elämäntapamuutos. Vaikka kuinka inhoan tuota sanaa, niin pakko se on myöntää, että juuri elämäntapamuutos mahdollisti painon pudottamisen ja saavutetun painon ylläpidon. Terveellisen ja sopivan painon ylläpitäminen ei pitäisi olla tuskaista taistelua. Sen pitäisi olla asia joka käy itsestään, ilman, että siihen pitää kiinnittää hirmuisesti huomiota.
Minulla yksi tärkeimmistä onnistumisen takaajista on ollut hiilihydraattien vähentäminen ja FODMAP-ruokavalioon siirtyminen. Olen FODMAPin myötä oppinut kuuntelemaan kroppaani ja ymmärtämään miten se reagoi erilaisiin ruoka-aineisiin. Olen oppinut millainen ravinto minulle ihan oikeasti sopii ja millainen ei. FODMAP-ruokavalio ei missään nimessä ole laihdutusruokavalio, mutta minulle se on ollut ehkäpä tärkein muutos fyysisen hyvän olon saavuttamisessa.
Lisää liikuntaa, mutta älä oleta, että se yksin laihduttaa.
Liikuntaa ei missään nimessä kannata aloittaa sillä ajatuksella, että nyt mä juoksen joka päivä 10 kilometriä ja laihdun samalla kymmenen kiloa. Painonhallinta lähtee ravinnosta, ei lenkkipolulta. Optimaalisessa tilanteessa syöminen ja liikunta ovat tasapainossa, mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että liikunta on aina terveydelle hyväksi, oli paino mikä tahansa. Säännöllisesti liikkuvat ylipainoiset ihmiset ovat terveempiä kuin liikuntaa harrastamattomat. Liikunta siis edistää terveyttä, oli paino mikä tahansa, mutta ei laihduta.
Älä näe nälkää,
vaan syö tarpeeksi ja pidä itsesi kylläisenä. Minusta laihduttamisen ei pitäisi olla pelkkää kärvistelyä ja kurisevaa vatsaa. Voit paremmin ja teet parempia valintoja kun olet kylläinen ja verensokerisi on tasainen. Minulla tämä kohta sitoutuu tiiviisti elämäntapamuutokseen ja siihen, että olen laihduttanut ilman tiukkaa laihdutuskuuria. Olen opetellut syömään uudella ja kestävällä tavalla.
Tee ruokasi itse.
Opettele laittamaan ruokaa ja ymmärtämään mistä aineksista syömäsi ruoka koostuu ja millaisia makro- ja mikroravinteita siinä on. Kun valmistat suurimman osan aterioistasi itse tiedät ihan tasan tarkkaan mitä mikäkin ruoka sisältää. Silloin sun tällöin on mukava käydä ulkona syömässä, mutta päivittäinen ulkoruokinta, oli se sitten työpaikkaruokalan noutopöytä tai viiden tähden ravintola voi osoittautui kohtalokkaaksi painonhallinnan (ja terveyden) kannalta.
Suunnittele ateriasi etukäteen.
Jokainen varmasti tunnistaa ilmiön, jossa mennään nälkäisenä kauppaan ja kotiin päästyäsi huomaat, ostaneesi lähinnä pelkkää paskaa. Minulle tuo ainakin on ihan liian tuttua ja sorrun siihen toisinaan vieläkin. Sama ilmiö tapahtuu helposti myös työpaikkaruokalassa jos et ole tehnyt eväitä mukaan. Aterioiden suunnittelu ja etukäteen valmistaminen vähentää terveellisestä ruokavaliosta lipsumista ja edistää hyvää oloa.
Älä koe huonoa omaatuntoa ”repsahduksista”.
Parempi olisi kun poistaisit koko sanan repsahdus sanavarastostasi. Toki ruokavalion muutoksen tarkoitus on syödä hyvin aina ja kaikkialla, mutta itsensä soimaaminen (huonoista) ruokavalinnoista ei johda yhtään mihinkään. Kun nälkäsignaalit ja kylläisyyden tunteen havainnoiminen on saatu balanssiin kroppa osaa ihan itsekin säädellä tarvitsemaansa energian määrää ja itselle sopivassa ruokavaliossa pysyminen on helpompaa. Jos olen edellisenä iltana vetänyt hirmuisen lautasellinen kermaista kinkkupastaa (riisipastalla tietenkin) huomaan, että syön seuraavana päivänä automaattisesti kevyemmin, koska nälkä ei vain vaivaa yhtä paljon.
Se, että söit eilen kokonaisen pussillisen salmiakkia ja vähän vielä sipsejä ja jätskiä päälle ei tarkoita sitä, että samaa herkuttelua tarvitsee jatkaa seuraavanakin päivänä. Muista ottaa päivä kerrallaan ja nauttia elämästä. Joskus elämästä nauttimiseen kuuluu hyvä pihvi kasvislisäkkeellä ja lasillinen (tai kolme) punaviiniä, toisinaan herkullinen katkarapusalaatti jäävedellä ja joskus pari riviä (tai levyllinen) suklaata.
Älä käy vaa’alla joka päivä.
Tämä on sellainen tapa johon itse sorrun aivan liian helposti edelleenkin. Olen tosinaan hieman kärismätön (kysykää vaikka mieheltäni) ja kaikesta edellä sanomastani huolimatta tahtoisin edelleen nähdä tuloksia nopeasti. Päivittäinen vaa’alla ramppaaminen ei omalla kohdallani johda kuitenkaan mihinkään hyvään. Lähinnä se vain masentaa ja ahdistaa kun paino joinain päivinä saattaakin olla esimerkiksi nesteen kertymisen vuoksi kilonkin enemmän kuin edellisenä päivänä, vaikka oikeaa ”lihomista” ei olisikaan tapahtunut. Jos vaa’asta luopuminen on tuntuu liian vaikealta yritä punnita itsesi vain kerran viikossa tai vaikkapa joka toinen viikko.
Oletteko samaa mieltä näiden ”ohjeiden” kanssa vai poikkeaako oma kokemuksenne minun ajatuksistani?
Mustaa Kajalia muualla: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja Snapchat: mustaakajalia
Äärettömän hyvä postaus ja herätteli taas itseäkin asian suhteen!
Kiva, että tykkäsit 🙂
Tosi hyvä postaus, täyttä asiaa 🙂
Ohi aiheen; onko nuo kengät ollu hyvät? oon kuolannut niitä nettikaupassa jo hyvän tovin…haluaisin ne ihan arkikengiksi!
On hyvät salilla, mutta mä en kyllä tolla pohjalla ottaisi kenkiä ihan arkikäyttöön. Siihen Niken Freet on mun mielestä paljon paremmat. Freetä taitaa olla aika samanlaisella kuosilla tosin.
Aika samoilla linjoilla mennään! Mulle vaan itsekuri on sellainen, joka on päässyt todella heikentymään tässä lähiaikoina syömisen suhteen. Arkena syön terveellisesti ja säännöllisesti, mutta kun työviikko loppuu ja on kaksi vapaapäivää, unohdan joko syödä tai sitten täytän syömättömyyden jollakin erittäin, erittäin huonolla. Kaupassa teen nykyään järkeviä valintoja ja ostan aineksia perusruokaan, oli se helppoa ja nopeaa tai hiukan aikaavievämpää. Kannan yleensä mukana jonkinlaista välipalapatukkaa, jonka voi nauttia iltapäivällä jos illallinen venähtää (ja näin ei tule niitä sortumisia jos kaupassa täytyy käydä ennen kotiinpääsyä).
Mulle herkuista pahimmat on suolaiset herkut – makean perään en koskaan oikein ole ollut (paitsi jonkin oikein täyteläisen suklaan), mutta rasvaiset ja suolaiset ’ruoat’ on se pahin. Niitäkin voi itselleen sallia, mutta lähiaikoina on niillä ’herkuteltu’ kerran viikonloppuisin kun mies on tullut viikonlopuksi kotiin. Täytyy opetella vaihtamaan nekin johonkin oikeasti terveelliseen ja hyvään, muuten pahimmassa tapauksessa alkaa masentaa vain entistä enemmän ja paino nousee ja kierre on valmis 😀
hanna
http://www.hannamariav.com
Mun mielestä herkuttelu kuuluu kyllä olennaisena osana syömiseen eikä siitä pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa 🙂 Imo on ihan OK herkutella viikonloppuna (kuhan ei vedä övereitä aina) ja sitten viikolla syödä tiukemmin. Mä yritän juurikin tavoitella sitä kultaista keskitietä ja balanssia terveellisen syömisen ja herkuttelun välillä. Se on sitä kestävyyttä ja sellaista elämäntapaa jota on mahdollista pitää yllä aina 🙂
Muuten kuulosti hyvin tutulta, mutta käyn vaa’alla joka aamu samaan aikaan ja yöpaita päällä. Toki paino heittelee paljonkin, mutta sillä ”estän” sen pettymyksen että jos se painonnousupäivä osuukin juuri siihen kerran viikossa olevaan punnituspäivään.
Tallennan painon (tietenkin) kännykkäappsiin josta on helppo seurata painon vaihtelua ja myös putoamista. Kilon painonnousun vuorokaudessa hyväksyy kun sen näkee taas parin päivän sisällä putoavan. Tai sitten olen vain niin tottunut siihen vaihteluun, etten enää välitä, kokonaisuudessa suunta on kuitenkin alaspäin.
Toisille vaa’alla säännöllisestä käyminen sopii ja toisille ei 🙂 Mä oon jossain siinä välimaastossa ja alan ehkä hiljalleen päästä samaan ajatusmaailmaan kuin sulla. Tarkoituksena oli lähinnä tuoda sitä esille, että vaa’an ei saisia antaa stressata.
Hyvä kirjoitus! Paino on ollut asia, jonka kanssa olen kamppaillut koko ikäni, vaikka en koskaan olekaan ollut hirvittävän ylipainoinen. Väkisinkin tulee aina vertailtua omaa kroppaa muihin. Iän myötä on onneksi oppinut pientä armollisuutta itseä kohtaan tässäkin paino/ulkonäköasiassa. Ennen kävin vaa’alla joka päivä, nykyään ehkä kerran kuussa, jos sitäkään. Ei se paino ole se tärkein juttu, vaan se että on hyvä olo eikä maha ole jatkuvasti turvoksissa eikä vaatteet purista. Pitäisi vaan löytää vielä sellainen urheilulaji, josta tykkään. Mitkään jumpat ei ole mun juttu enkä oikein tykkää käydä salillakaan. Mitähän sitä keksisi? Minkälaista liikuntaa sä harrastat? 🙂
Mä käyn juurikin salilla (tai teen kotitreenin omalla painolla) sekä juoksen. Hyvin tavallisia lajeja siis, mutta sellaisia joista itse nautin 🙂
Tosi hyvä kirjoitus. FODMAP-jutut onkin ollu mulle viimesin valaistuminen 🙂
Kiva että tykkäsit 🙂
mainioita vinkkejä! 🙂 ainoa kohta, josta olen aivan vastakkaista mieltä, on työpaikkaruokalan kohtalokkuus! monestihan ruoka siellä on jopa paljon terveellisempää mitä kotona valmistettu. ensinnäkin ateriaan voi ottaa vapaasti niin ison satsin monipuolisia kasviksia. monesti mulla ainakin tulee hieman jämähdettyä samoihin vihanneksiin ja vielä valmistettua ne niin tylsästi, ettei tarvittava määrä millään tule täyteen. toisekseen valmistusmenetelmät ovat hyviä. monille se palnnulla, härskiintyneessä rasvassa broilerin rinnan tai vastaavan käristäminen taitaa olla se ykköslounas. itsekin luulin ennen, että lounasravintoloiden ruoka olisi jotenkin epäterveellistä ja välttelin niitä, mutta nyt kun käyn mahdollisimman usein syömässä kunnon vihannespitoisen lounaan niin johan on elämä ihan eri 🙂 rakastan terveellistä (ja opiskelijahintaisena naurettavan halpaa) lounasta ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille! 🙂
Riippuu varmasti paljon työpaikkaruokalasta ja siitä mitä pitää terveellisenä. Mulle isot laitoskeittiöt ei koskaan ole edustanut terveellisyyttä. Mä myös katson asioita fodmap-lasien läpi ja siltä kannalta laitosruoka on suorastaan kammottavaa 😉
Asiallinen postaus, tykkään!:)
<3