Eräänä maaliskuisena perjantaina käveli kampaamosta ulos taas kerran maailman onnellisin nainen. Luottokampaajani Taavi oli loihtinut venahtaneesta ja kulahtaneesta grannystäni upean sinisen polkan. Tunnetusti suoravärit haalistuvat nopeasti joten noin viikkon päästä ensimmäisestä värjäyksestä oli aika uudistaa väri. Halusin sinisestä vieläkin kirkkaamman joten lätkäisin päähäni sekoituksen hoitoaineella laimennettua idHairin Pow’r suoraväriä sävyssä Blue ja KC Professional Color Mask Paint suoraväriä sävyssä Turquoise. Tuloksena oli ehkäpä maailman kaunein petroolin sininen.
Pari päivää uudelleen värjäämisen jälkeen olin vielä aivan fiiliksissä tukastani, mutta sitten tapahtui jotain ja kuherruskuukautemme loppui kuin seinään. Vaikka sininen tukka oli juuri sen värinen jollaisesta olin aina haaveillut tuntui se vieraalta. Tukka näytti kuvissa ihan sairaan hyvältä ja olihan se livenäkin upea, mutta silti se ei tuntunut omalta. Huomasin katselevani kaihoisasti harmaahapsikuviani ja kaipaavani normaalimman väristä kuontaloa. Kaksi viikkoa värjäämisen jälkeen olin totaalisen valmis luopumaan sinisistä hiuksista sillä en vain tuntenut oloani kotoisaksi maailman ihanimmassa hiusvärissä.
Varasin seuraavan kampaaja-ajan toukokuun puoleen väliin ja ryhdyin miettimään miten pärjään tukka-ahdistukseni kanssa seuraavat kaksi kuukautta sortumatta kotona tehtyyn värinpoistoon. Mahdollsimman paljon väristä piti saada pois mahdollisimman hellävaraisella keinolla. Harmi vain, että sininen ja turkoosi ovat yksi vaikeimpia sävyjä saada pois hiuksista. Edes värinpoisto ei välttämätttä niihin pure (kokemusta on).
Päädyin värin haalistamiseeen muhittelemalla tukkaa syväpuhdistavalla shampoolla ja sainkin väristä huomattavasti pastellisemman. Samalla selkeästi petroolinen sininen muuttui enemmän vihertävän turkoosiksi. Vaikka väri ei vieläkään tunnu ihan omimmalta on suurin ahdistus hävinnyt sillä nyt hiukset ovat selkeästi aikaisempaa vaaleammat ja edes astetta ”hillitymmät”.
Vaikka sininen tukka jääkin lopulta lyhyeksi harharetkeksi ei se kaduta (ainakaan vielä). (Katsotaan uudestaan kun yritetään värinpoiston voimin saada loppujakin irti tukasta.) Olen todella pitkään haikaillut sinisen tukan perään ja vain kokeilemalla sain selville, että vaikka väri sopii minulle ja näyttää ihan sika hyvältä ei se silti tunnu omalta.
En ole luontainen riskinottaja, mutta hiusten kanssa olen oppinut repäisemään. Joskus se kannattaa ja joskus ei, mutta tästä lähin taidan kuitenkin tyytyä peruukkeihin kun himo ponitukkaan iskee liian voimakkaaksi..
Mustaa Kajalia muualla: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja Snapchat: mustaakajalia
Sininen oli ihan älyttömän hyvä ja sopi sinulle mitä parhaiten! Sitä en voi tarpeeksi korostaa.
Mutta ymmärrän täysin, kun kyllästyy – niin kyllästyy. Siihenhän voi sitten taas palata jos tahtoo.
Sinulla tuntuu olevan se taito, että et tee äkkipikaisia muutoksia. Suorastaan kadehdin eli kampaaja aika vasta toukokuussa.
Monta kertaa olen hiusasioissa tehnyt äkkipikaikaisi päätöksiä ja katunut syvästi!!! Parin vuoden takaisin tukkaepisodi ei unohdu ikinä – syyllinen en ollut minä – vaan kokemaston ja arka kampaaja, joka pesi kätensä tilanteesta täysin.
Onhan ne vaan hiukset, mutta oli se hirveä katastrofi.
Tsemppiä muutokseen! 🙂
Tässä ei niinkään ole kyse kyllästymisestä, vaan siitä, että en tunne oloani kotoisaksi tässä sinisessä. Kyllästyminen on ihan erilainen tunne 😉
Tuosta äkkipikaisuudesta olen oppinut pois. Se ei tee lopulta muuta kuin pilaa tukan, kokemusta on.. Kampaajakäyntiin ei ole mahdollista mennä ennen toukokuuta ja itse kun en enää värjää hapeteväreillä/värinpoistolla, niin ei tässä oikein muuta vaihtoehtoa ole kuin odotttaa.
Sininen on haastava väri ja vaikka se näyttääki tosi hyvältä sulla, nii tiedän tunteen, kun ei vaan oikein istu. Ootko kokeillu askorbiinihapon sekottamista syväpuhdistavaan? Mulla toimi semmonen suoraväriin, että ensin askorbiinihappoa syväpuhdistavaan. Anna vaikuttaa n. 20min. Sitten 1:6 hunajaa ja vettä sekasin. (Anna seoksen muhitella jossain astiassa vajaa tunti ennen laittamista, joten kannattaa ekana tehä tämä seos) Levitä hiuksiin ja anna olla pussissa/suihkulakissa/yms n tunti. Sitten pese pois ja hoivaa vielä kookosöljyllä, jota vähintään tunniksi päähän. Toimii kans yön yli. Tuommonen monimutkanen temppu kulutti aika hyvin väriä ja hiukset kans tykkäs hyvää.
Askorbiinihappo on tuttu juttu, mutta itse en sitä ole kokeillut, sillä olen kuullut varsin mielenkiintoisia tuloksia, kuten vahingossa vaaleanpunaista tukkaa tms. Väri saa haalistua nyt pesujen mukana omaan tahtiinsa sen mitä haalistuu. Loput jätän sitten kampaajani murheeksi 🙂
Maailmanluokan ongelmia
Tottahan toki 😉
Mites pesu ihan Fairyllä? Esim Leighannsays-youtube kanavalla just teki videon kun halus eroon liilasta suoraväristä hiuksissaan ja pesi astianpesuaineella. Varmaan vähän sama kuin syväpuhdistava shampoo mut ajattelis että vielä votakampi!
Näinkin tuo videon ennen tätä hiuskriisiä ja tulin siihen tulokseen, että astianpesuaine on ehkä kuitenkin vähän turhan stydiä. Syväputsarilla siis mennään 🙂 Väri tosin on nyt jo aika hyvin haalistunut ja veikkaan, että vippaskonsteilla ei tästä enää paljoa lähde.
En suosittele askorbiinihappoa kellekään. Siitä jäi aivan karsea haju tukkaan ja se pysyi kuukausia…
Mä olen kuullut myös sen verran jänniä kokemuksia, että en ihan heti lähtisi kokeilemaan.
Olet aivan uskomattoman kaunis tuossa vikassa kuvassa! Silmämeikki on mielettömän ihana ja sopii sulle tosi hyvin, ihan niinkuin nuo hiuksetkin, mutta eihän sille mitään voi, jos väri ei vaan tunnu omalta. Toivottavasti saat hiukset taas mieluisan värisiksi 🙂
Kiitos! Hiuksiahan nämä vaan on, eli kyllä tässä jaksaa vielä hetken odottaa 🙂 Etenkin kun luottamukseni kampaajani on järkkymätön.