Arkistot: toukokuu 2016

Sallan postaus ohuiden hiusten myyteistä sai minut ajattelemaan omaa suhdetta hiuksiini. En ole koskaan ollut yhtä tyytyväinen hiuksiini kuin nyt. Toki pientä kriiseilyä värin kanssa on ollut, mutta kokonaiskuvaa dominoi silti tyytyväisyys.

Niin pitkään kuin muistan, ihan ala-asteelta asti, olen toivonut, että hiukseni olisivat tuuheammat, mutta en enää. Toki toisinaan vieläkin on sellaisia päiviä kun tuntuu siltä, että pääsisin paljon helpommalla tukkani kanssa jos se olisi edes vähän tuuheampi ja vahvempi, mutta kyllä totuus on se, että jos yhtäkkiä heräisin vaikkapa Myyn tai Hannan hiuksilla olisin ihan hukassa. Tiedän myös, että teille tuuheampi tukkaisilla on omat pulmanne kuontalon kanssa.

Isoin komponentti hyvien tukkapäivien ylivoimaan on itsensä hyväksyminen, mutta myös säännöllisillä kampaajakäynneillä ja hyvän kampaajan löytämisellä on ollut todella iso merkitys. Olen lähes kyllästymiseen asti jauhanut täällä luottokampaajastani Taavista (Taavi Vuokkovaara, Hiussalonki Dynastian omistaja-perustaja). Minä päädyin Taavin vakioasiakkaaksi erään blogitapahtuman kautta josta sain lahjaksi leikkaus- ja värjäyspaketin. Käytin lahjakorttini joulukuussa 2014 ja sen jälkeen en ole kellään muulla kampaajalla käynyt. (Haluan korostaa, että ensimmäistä käyntiä lukuunottamatta olen maksanut kaikki käyntini itse listahinnan mukaan. En saa kampaajakäyntejä sponssina eikä tämä juttu ole yhteistyöpostaus.)

Hiukseni ja minä aloimme hiljalleen vetää yhtä köyttä kun tajusin, että puolipitkä polkkamalli sopii hiuslaadulleni pitkiä leikkauksia paremmin. Ensimmäisen kerran havahtuminen tapahtui 2008 ja lopullinen käännytys 2014. Tykkään hiuksistani eniten kun ne ovat auki ja kun olen laittanut niitä edes jonkun verran. Pidän hiukseni alle ponnarimitan, sillä se pakottaa minut laittamaan hiuksiani useammin ja siten hyviä tukkapäivä-päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. Yli olkapäiden ulottuessa kuontalostani tulee, hentoudesta ja ohuudesta huolimatta, sen verran raskas, että muotoilemisesta ja tuuheuden illuusion luomisesta tulee kotikonstein lähes mahdotonta. Tulemme paljon paremmin toimeen kun hyväksyn hiukseni sellaisena kuin ne ovat, mutta pyrin muotoilemalla luomaan illuusion tuuheudesta ja tekstuurista, hiuksen ehdoilla tietenkin.

Meille ohuthiuksisille ensiarvoisen tärkeää on oikea leikkaus, etenkin jos hiuslaatu sattuu olemaan lasimainen, eli liukas ja kaikenlaista tekstuuria hylkivä. Jos vain mahdollista, käy leikkauttamassa ja värjäämässä tukkasi ammattilaisella ja nimenomaan sellaisella, joka ymmärtää mitä ohuelle hiukselle voi ja kannattaa tehdä. Oman tukkani kanssa yksi pahimmista virheistä on latvan ohentaminen veitsellä. Hius näyttää kyllä pari viikkoa kivalta, mutta sen jälkeen se räjähtää. Minä käyn kampaajalla noin kolmen kuukauden välein enkä ole värjännyt tukkaani itse hapeteväreillä kahteen ja puoleen vuoteen. Kampaajalla värjätessä tukka pysyy yksinkertaisesta paljon paremmassa kunnossa, oli väri sitten vaalea tai punainen. Silloin kun kukkaroni ei ole kestänyt sekä väriä että leikkausta kampaajalla olen valinnut leikkauksen, sillä lopulta se on minusta näistä kahdesta tärkeämpi.

Tiedän, että kuontaloni ei ole se kaikkein ohuin ja tiedän, että päässäni on oikeastaan ihan mukavasti tukkaa. Yksittäinen hius vain sattuu olemaan ohut ja hento. Oma teoriani on, että pääni on sen verran iso, että hiukset ovat harvemmassa kuin pienipäisemmällä ja siksikin kuontalo vaikuttaa ohuemmalta 😀 Leikki sikseen, tukkani on hyvin tyypillinen pohjoismaalainen hius ja varmasti monelta sieltä ruudun takaa löytyy samanlainen ”ongelmapesä”. Ihan teille kaikille haluan sanoa, että älkää yrittäkö tehdä hiuksestanne jotain mitä se ei ole, vaan opetelkaa hyväksymään hiuslaatunne sellaisena kuin se on ja toimimaan hiuksen ehdoilla. (Ja etsikää hyvä kampaaja!) On paljon kivempaa olla kavereita kuin vihollisia oman tukkansa kanssa 😉

Millainen suhde teillä on hiuksiinne?