Sallan postaus ohuiden hiusten myyteistä sai minut ajattelemaan omaa suhdetta hiuksiini. En ole koskaan ollut yhtä tyytyväinen hiuksiini kuin nyt. Toki pientä kriiseilyä värin kanssa on ollut, mutta kokonaiskuvaa dominoi silti tyytyväisyys.
Niin pitkään kuin muistan, ihan ala-asteelta asti, olen toivonut, että hiukseni olisivat tuuheammat, mutta en enää. Toki toisinaan vieläkin on sellaisia päiviä kun tuntuu siltä, että pääsisin paljon helpommalla tukkani kanssa jos se olisi edes vähän tuuheampi ja vahvempi, mutta kyllä totuus on se, että jos yhtäkkiä heräisin vaikkapa Myyn tai Hannan hiuksilla olisin ihan hukassa. Tiedän myös, että teille tuuheampi tukkaisilla on omat pulmanne kuontalon kanssa.
Isoin komponentti hyvien tukkapäivien ylivoimaan on itsensä hyväksyminen, mutta myös säännöllisillä kampaajakäynneillä ja hyvän kampaajan löytämisellä on ollut todella iso merkitys. Olen lähes kyllästymiseen asti jauhanut täällä luottokampaajastani Taavista (Taavi Vuokkovaara, Hiussalonki Dynastian omistaja-perustaja). Minä päädyin Taavin vakioasiakkaaksi erään blogitapahtuman kautta josta sain lahjaksi leikkaus- ja värjäyspaketin. Käytin lahjakorttini joulukuussa 2014 ja sen jälkeen en ole kellään muulla kampaajalla käynyt. (Haluan korostaa, että ensimmäistä käyntiä lukuunottamatta olen maksanut kaikki käyntini itse listahinnan mukaan. En saa kampaajakäyntejä sponssina eikä tämä juttu ole yhteistyöpostaus.)
Hiukseni ja minä aloimme hiljalleen vetää yhtä köyttä kun tajusin, että puolipitkä polkkamalli sopii hiuslaadulleni pitkiä leikkauksia paremmin. Ensimmäisen kerran havahtuminen tapahtui 2008 ja lopullinen käännytys 2014. Tykkään hiuksistani eniten kun ne ovat auki ja kun olen laittanut niitä edes jonkun verran. Pidän hiukseni alle ponnarimitan, sillä se pakottaa minut laittamaan hiuksiani useammin ja siten hyviä tukkapäivä-päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. Yli olkapäiden ulottuessa kuontalostani tulee, hentoudesta ja ohuudesta huolimatta, sen verran raskas, että muotoilemisesta ja tuuheuden illuusion luomisesta tulee kotikonstein lähes mahdotonta. Tulemme paljon paremmin toimeen kun hyväksyn hiukseni sellaisena kuin ne ovat, mutta pyrin muotoilemalla luomaan illuusion tuuheudesta ja tekstuurista, hiuksen ehdoilla tietenkin.
Meille ohuthiuksisille ensiarvoisen tärkeää on oikea leikkaus, etenkin jos hiuslaatu sattuu olemaan lasimainen, eli liukas ja kaikenlaista tekstuuria hylkivä. Jos vain mahdollista, käy leikkauttamassa ja värjäämässä tukkasi ammattilaisella ja nimenomaan sellaisella, joka ymmärtää mitä ohuelle hiukselle voi ja kannattaa tehdä. Oman tukkani kanssa yksi pahimmista virheistä on latvan ohentaminen veitsellä. Hius näyttää kyllä pari viikkoa kivalta, mutta sen jälkeen se räjähtää. Minä käyn kampaajalla noin kolmen kuukauden välein enkä ole värjännyt tukkaani itse hapeteväreillä kahteen ja puoleen vuoteen. Kampaajalla värjätessä tukka pysyy yksinkertaisesta paljon paremmassa kunnossa, oli väri sitten vaalea tai punainen. Silloin kun kukkaroni ei ole kestänyt sekä väriä että leikkausta kampaajalla olen valinnut leikkauksen, sillä lopulta se on minusta näistä kahdesta tärkeämpi.
Tiedän, että kuontaloni ei ole se kaikkein ohuin ja tiedän, että päässäni on oikeastaan ihan mukavasti tukkaa. Yksittäinen hius vain sattuu olemaan ohut ja hento. Oma teoriani on, että pääni on sen verran iso, että hiukset ovat harvemmassa kuin pienipäisemmällä ja siksikin kuontalo vaikuttaa ohuemmalta 😀 Leikki sikseen, tukkani on hyvin tyypillinen pohjoismaalainen hius ja varmasti monelta sieltä ruudun takaa löytyy samanlainen ”ongelmapesä”. Ihan teille kaikille haluan sanoa, että älkää yrittäkö tehdä hiuksestanne jotain mitä se ei ole, vaan opetelkaa hyväksymään hiuslaatunne sellaisena kuin se on ja toimimaan hiuksen ehdoilla. (Ja etsikää hyvä kampaaja!) On paljon kivempaa olla kavereita kuin vihollisia oman tukkansa kanssa 😉
Millainen suhde teillä on hiuksiinne?
Ihana postaus <3
Mä vaadin tutoa siitä, miten saat tukkasi noille ihanille laineille! Aina ihastelen kun sulla on ne, en vain ole tajunnut sanoa asiasta aiemmin 🙂
Suoristusraudalla ”taitellen” tähän tapaan: https://www.instagram.com/p/BDZJ8eIIPAk/?taken-by=jessicahazemua ja kiharat sitten suoristusraudalla kihartamalla.
Tällä hetkellä taas viha-rakkaussuhde 😀 Onneksi on kampaaja-aika maanantaina, joten pääsen kuivista latvoista eroon ja malli muuttuu hiukan keveämmäksi. Paksutukkaisena ongelma on se, että mikäli leikkaus on väärä painottuu ’paksuus’ tuonne kasvojen alaosaa, joka taas vetää kasvoja alaspäin. Tämän takia pidänkin aika usein nutturaa päälaella sillä arkiaamuisin ei aikaa ole hiustenlaittoon (arvostan unta enemmän). Välillä kaipaan lyhyitä hiuksiani, jotka oli laitettu 5 minuutissa (siis oikeasti laitettu, näytetty suoristusrautaa ja kaikkea) juurikin niiden helppouden takia.
Väristäni tykkään vielä edelleen, punainen maistuu makialle. Rakastuin tosin taas noihin sun violetteihin hiuksiin, itsekin tekis mieli räväyttää mutta punasesta ei ihan noin vaan räväytetä violettiin (tai mihinkään muuhunkaan) kun on kestovärillä laitettu!
hanna
http://www.hannamariav.com
Punainen on paha.. Olen kaksi (vai kolme?) kertaa vaihtanut kirkkaan punaisesta platina blodiin ja hiuksethan siinä kärsi.
Tämä lyhyt on kyllä superhelppo! Ei polkkakaan hankala ollut, mutta tää on vielä helpompi!
Mulla aika samanlainen hiuslaatu kuin sulla, lisänä luonnontaipuisuus. Kasvatin pitkiä hiuksia muutaman vuoden hartaasti. Niistä sai kivoja kampauksia, mutta auki en niitä tykännyt pitää, koska ne näytti niin nuhruisilta. Sitten pätkäisin long bob- mittaan, eikä ne silloinkaan olleet kovin kivat taipuisuuden vuoksi. Latvat oli liian tasapitkät eivätkä asettuneet nätisti. Viime käynnillä latvoja myös ohennettiin ja avot: paljon paremmat! Tuuheus tuntui tuplaantuneen ja latvat asettuu useimmiten ihan itsestään nätisti.
Mua tosin häiritsee, jos hiukset tulee naamalle, joten pyrin etuhiukset saamaan aina sivuun jollain tapaa.
Mulla on ihan pikkuisen taipuisuutta, joka näkyy polkassa siinä, että toinen puoli kaartuu sisään ja toinen ulos 😀
Mulla rupes pari vuotta sitten kilpirauhasen vajaatoiminnan takia hiukset tippuun päästä sitä tahtia ettei auttanut muu kuin ajella kalju. Jonkin aikaa jaksoin sheivailla sänkeä pois, mutta sitten annoin taas kasvaa. Mulla oli ennen tuota kaljun ajelua taipuisat hiukset, mutta ihmetys oli suuri, kun päänahasta alkoi puskea kiharaa hiusta! Hetki meni totutellessa. Oon kokeillut elämäni aikana varmaan kaikki hiustyylit läpi ja ainoa, mitä todella kaipaan, on omasta hiuksesta värkätyt takkupötkylät. Sellaiset haluaisin, mutta täytyy vielä tovi kasvatella hiuksia.
Mä olen aina välillä (enemmän nuorempana tosin) miettinyt kaljua, mutta kokonaan sellaista, en (vielä) ole ajanut.
Tää on just niin totta! Mä surin vuosikaudet ohutta ja haperoa tukkaani ja kadehdin pitkähiuksisia ystäviä, kunnes tajusin lopettaa pitkistä hiuksista haaveilun ja elää onnellisena helpon polkkatukan kanssa 🙂 Allekirjoitan myös ehdottomasti kampaajan tekemän leikkauksen tärkeyden – itse yleensä tajuan aina siinä vaiheessa kun huonoja tukkapäiviä tulee useita peräkkäin, että kampaajakäynnistä on mennyt liian pitkä aika 😉
Voin samaistua tähän täysin!
Mä olen aina tykännyt mun hiuksista, okei, joskus toivon, että ne olisi taipuisemmat, mutta muuten olen aina tykännyt. Tiedän, että monista voi olla tyhmää pitää hiuksia pitkinä, jos ne pitää 90% ajasta kiinni, mutta poninhännästä on tullut vuosien aikana jo jopa jonkinlainen tavaramerkki, tykkään siitä liehuvasta ponnarista, enkä ole siitä heti valmis luopumaan. 😀 Voi olla jopa niin, että jos ilmestyisin johonkin paikkaan hiukset auki, moni ei tunnistaisi. Niin kauan kuin omat hiukset pysyvät näin hyväkuntoisina niin pitkät hiukset on mun juttu. Ehkä vielä jopa mummona, katsotaan. 😉
Pitkä, paksu ja tuuhea hopeanharmaan kuontalo on jotain niin kaunista <3
Sulla on aina mielettömän kivoja kampauksia! Mä en tykkää siitä, että mun hiukset ovat muuttuneet suorista ja silkkisistä iän myötä karheiksi ja luonnonkiharoiksi, mutta huonomminkin voisi olla asiat. Tällä hetkellä kyräilen lähinnä löytyykö multa lisää harmaita hiuksia. 😮
Harmaa on vaan elegantti 😉
Olen aina kironnut ja vihannut omia ohuita hiuksiani. Niitä on paljon, mutta ne ovat ohuita ja hentoja, kuin hämähäkinseittiä. En voisi ikinä kuvitella leikkaavani hiuksiani lyhyeksi. Siksi kasvattelen ja käytän lisäkkeitä päivittäin tuuheutta tuomaan. Koen oloni n. 100 kertaa kotoisammaksi ja omaksi lisäkkeet päässä. Joskus mietin että voisihan näistä jo luopua vaan on niin alaston olo ilman etten osaa. Tietysti kaikkeen tottuu mutta en usko että voin koskaan olla omiin hiuksiini täysin tyytyväinen vaan pitkät ja paksut hiukset todella on mun juttu.
Mä olin myös todella pitkään sitä mieltä, että pitkä ja paksu tukka on se mun juttu. Ja kyllähän se tavallaan onkin, mutta paljon mukavampaa on kun on hyväksynyt tukkansa sellaisenaan kuin se on ja ihan oikeasti alkanut pitää siitä. Kaikkea ei voi saada ja joskus on vaan parempi hyväksyä tosiasiat ja elää niiden kanssa 😉