Huulipunahamsteri täällä terve! Olen tässä taas yrittänyt miettiä voiko ihmisellä olla liikaa kauniita huulipunia kun kotiutin neljä punaa nestemäisten huulipunieni kokoelmaan. Tällä kertaa ihastuin indie/boutique brändin Black Moon Cosmeticsin upeisiin sävyihin ja ihaniin pakkauksiin. Tilasin sävyt Libra, Wrath, Grim ja Harvest.
Arkistot: heinäkuu 2016
Mysteerimeikki
Löysin kuviani selatessa ja juttuideoita miettiessä julkaisemattomat meikkikuvat publiikki-päivältä. Harmi, että en ole mihinkään kirjannut ylös mitä tuotteita olen käyttänyt meikissä. Huulipuna on MACin Cosmo, mutta se onkin ainoa asia, josta olen varma. Korostuspuuterina on erittäin todennäköisesti Makeup Revolutionin Glow -korostuspuuteri.
Kuvista näkyy hyvin, että meille kokeneillekin meikkaajille sattuu välillä fiboja. Nenänvarren korostuspuuteri on jäänyt häivyttämättä ja olisipa se voinut olla hippasen vaaleampikin. Se on kuitenkin pientä, sillä kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta pidän meikistä todella paljon ja tukkakin näyttää extra-kivalta!
Dramaattisen smoky-meikkien lisäksi tämä on ominta minua. Huolitellut kulmat, malvaiset huulet (joita vielä jokunen vuosi sitten vierastin), kuulas iho ja hennohko, mutta selkeä silmämeikki. Kunpa näyttäisin tältä heti herättyäni 😉 Kaipa tämä voisi olla yksi signature lookeistani. En suostu kangistumaan vain yhteen muottiin, vaan olen sitä mieltä, että jokaisella voi olla useita siganture lookeja, jotka vain sopivat ja kuuluvat eri tilanteisiin 😉
Onko teillä vain yksi siganture look vai useampi eri tilanteisiin sopiva?
Munamankelin paluu
Tulin viime vuonna siihen tulokseen, että tarvitsen uuden pyörän. Käytössäni oli parhaat päivänsä nähnyt 1990-luvun alun Helkama Kaunotar, jonka anoppini lahjotti minulle muutama vuosi sitten kun omasta Helkama Sweet Poweristani hajosi vaihteisto. Eipä tuo kosahtanutkaan pyörä ihan uusi ollut, olin saanut sen ollessani vielä alasteella.
Tahdoin jotain retroa, mutta Jopo ei kiinnostanut yhtään. Pähkäilin pitkään Helkaman Ilonan, Ainon ja Ainottaren välillä kunnes törmäsin vastajulkaistuun Velottareen. Pyörä hurmasi minut hetkessä ja päätin, että Velotar tulee olemaan seuraava Helkamani. Väriksi valikoitui lopulta tämän vuoden uutuusväri hiekkaranta. Pilvilinnakin olisi ollut kaunis, mutta hiekkaranta hurmasi minut eleettömyydellään.
Poljin työmatkoja, kauppareissuja ja postivisiittejä anopin Kaunottarella huhtikuuhun asti jolloin yhdistelmärekka teki pyörästä hakkelusta. Kolmen kuukauden työmatkaköpöttelyn jälkeen päätin viimein, että nyt riittää! Laitoin uuden pyörän tilaukseen viime viikon perjantaina ja se saapui luokseni keskiviikkona. Ensimmäiselle ajelulle pääsin torstaina. Ostin pyörän sokkona ajamatta sitä ensin, mutta onneksi ajokokemus oli erittäin miellyttävä. Helkama Velotar on kevyt ja loistavasti rullaava pyörä, juuri niin ihana kuin miltä se näyttää.
Koska olen vastuuntuntoinen aikuinen ostin viimein myös pyöräilykypärän. Tunnustan, että en ole suostunut sellaista käyttämään sitten ala-asteen, mutta annoin viimein periksi. Koska olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että pyöräilykypärät näyttävat päässäni aivan idioottimaisilta (ja tuntuvat epämukavilta) ajattelin ostaa hillityn ja eleettöman mattamustan tai harmaan kypärä. Velotar kaipasi mielestäni kaveriksi jotain edes vähän siihen sopivaa..
Prismassa kypäriä kokeillessa tulin toisiin aatoksiin. Päätin, että aikuismaisen hillitty suhtautuminen niinkin rumalta näyttävään asiaan kuin pyöräilykypärään joutaa tunkiolle. Miksi olla tyylikäs kun voi valita kryptoniitin vihreän monsterikypärän? Tämän kypärän kohderyhmää ovat selkeästi 10-12 -vuotiaat pojat ja yhteiskunnan pukeutumisnormeja vastaan taistelevat kolmekymppiset naiset.. Mieheni totesi kypärän nähtyään, että ”Näyttää ihan sulta”. Jos siis näet Vantaalla retropyörällään viilettävän naisen kirkuvan vihreään zombiekypärään sonnustautuneena heiluta 😉
Millainen on unelmapyöräsi? Entäpä unelmiesi pyöräilykypärä?