Huomasin kantapään kautta tällä viikolla, että blogin päivittäminen 6-7 kertaa viikossa ei just nyt onnistu. Välillä bloggaajan arki ei vaan suju suunnitelmien mukaan. Toisinaan sitä tuntee itsensä kuin muumioksi tai dinosaurukseksi.. Tämän viikon juttusaldo on ollut ohkainen sillä ajastin viime viikolle hirmuisen määrän postauksia ja jätin tälle viikolle vain kaksi juttua. Viikonloppuna ja alkuviikosta piti kirjoittaa loppuviikon jutut, mutta viikonloppuna en ehtinyt ja alkuviikosta en jaksanut. Kirjoitin ja kuvasin viimeisenä lomaviikonloppuna lähes tusinan blogipostauksia sillä seurauksella, että sain niskani ja hartiani erittäin jumiin. Niin jumiin, että pää ei meinannut kunnolla kääntyä ja nukuin yöni erittäin huonosti. Onneksi viereisessä talossa on maailman paras hieroja, joka on jumeja taas availlut.
Tiistaina iski aivan hirvittävä väsymys enkä saanut pakollisten kotitöiden lisäksi oikeastaan mitään muuta aikaiseksi. Väsymys johtui tietenkin huonosti nukutuista öistä, mutta vie blogilta aikaa paljon konkreettisemmatkin asiat. Opiskelu ja työ nimittäin. Kuten kuun alussa kirjoitin, bloggaaminen ei ole minulle työ tai minkäänlainen tulonlähde. Bloggaaminen on minulle rakas harrastus ja sen vuoksi se välillä ”kärsii” muun elämän mennessä ohi.
Opiskeluissa minulla on tällä hetkellä menossa se viimeinen pinnistys, nimittäin gradu. (Eikä missään nimessä iso G..) Opintopisteitä on tällä hetkellä kasassa 262 ja tutkintoon sisältyviä opintoja puuttu yhteensä 20+50. Tuo isompi könttä sisältää seminaarin, HOPSin ja gradun. Gradun työnimi on tällä hetkellä ”Tutkijoita ja natiiveja – kolme verkkonäyttelyä postkolonialistisen diskurssin valossa”. Otsikko tullee muuttumaan. Tämän syksyn aikana viedään seminaari loppuun, palautetaan gradun johdanto sekä tehdään loput syventävistä opinnoista. Ensi kevät onkin sitten omistettu opintojen osalta täysin gradun kirjoittamiselle. Jos kaikki menee kuin on suunniteltu voitte kesällä kutsua meikää Maisteri Uusitorpaksi 😀
Opintojen ohella käyn osa-aikaisesti töissä (kolme päivää viikossa) koska ei täällä pääkaupunkiseudulla pysty elämään pelkällä opintotuella ja lainalla, ellei sitten satu asumaan HOASilla. (No en asu. Enää.) Olen jo sen verran ”vanha ja makuvuudenhaluinen” että opiskelijaelämä kaalikeittolinjalla ei myöskään oikein innosta. Onneksi työni on kahdeksasta neljään duunia ilman viikonloppuvuoroja, eli työ ei missään nimessä vie kaikkea aikaani. Nostan hattua kaikille niille upeilla bloggaajanaisille (ja miehille) joilla on vielä opintojen, blogin ja työn lisäksi perhekin hoidettavana. En tajua miten te jaksatta! Mä en jaksais.
Tämän syksyn ajan blogin osalta tavoite on julkaista uudet postauksen ainakin maanantaina, torstaina ja sunnuntaina. Siirsin ajatuksen aamukasista seiskaan, jotta aamun työmatkoillakin blogin lukevat voivat lukea uudet jutut heti tuoreeltaan. Julkaisuaikataulu ei tietenkään ole kiveen hakattu, vaan se saattaa elää tilanteiden mukaan. Nyt kuitenkin on joku ranka, jota noudattaa. Ehkäpä sitten ensi vuonna kun elämä asettuu vähän erilaisuun uomiin blogillekin jää enemmän aikaa.
Huh, mä en tajua ees miten sä jaksat! 😀 Teen töitä ma-to ja mulla jää energiaa just ja just yhteen yliopistokurssiin siinä… Ja bloggaaminen kärsii jo siitäkin.
Hurjat tsempit graduun, se on aika iso ponnistus vaikkei tavoittelisikaan huippuarvosanoja!
PS. Mä keksin just, että läppärin kanssa voi vaihdella työtilaa tosi hyvin! Teen siis välillä hommia lattialla maaten, istuen tyynyjen päällä tai lötköttäen sohvalla. Hyvä puoli näissä on, että asentoa tulee vaihdettua useammin ku staattisen työpöydän ääressä. Ei oo niskatkaan niin jumissa 🙂
Enemmänhän sä töitä teet kun meikä! Kolme päivää on ihan maksimi jos meinaan saada opintojakin edistettyä. Mulle tenttiminen ja esseiden kirjottaminen on jotenkin helpompaa (ja tehokkaampaa) kuin luennoilla käyminen. Ihan jo siksikin, että ei mene sitä puoltatoista tuntia matkustamiseen. Siksi siis nuo syventävät teen esseinä ja tenttimällä.
Vähän mua kauhistuttaa toi johdantokappaleen jättäminen 15.11. mennessä. Mulla on tekstiä 5 sivua vasta ja se ei todellakaan ole valmista tekstiä 😀 Aineistonkin päätin puoliksi vaihtaa tuossa seminaarin toisen puoliskon avuksi, että vähän ehkä ollaan pihalla. Mutta kai se siitä. Kunhan saan jonkunlaisen johdannon kasaan niin ens vuoden alussa on sitten oikeasti aikaa perehtyä siihen kirjoittamiseen. Toivottavasti.
Piti vielä sanoa, että oon mää saanut niskani jumiin ihan yhtä pahasti läppärilläkin. Kirjoitin kandin 50% ajasta sohvalla ja 50% pöydällä. Ei ollu hyvä sekään. Ehkä pitää kokeilla tota lattialla makaamista 😀 Veikkaan, että sekään ei mulle sovi, sillä oon vaan sitä sorttia joka mm. stressatessaan jännittää hartioita ihan simona. Onneks on viimein se hyvä hieroja lähellä <3