Kerroin vajaa vuosi sitten miten treenin päätteeksi itkin salilla yritettyäni palata treenaamaan yli vuoden tauon jälkeen. Treenaamisesta ei lopulta viime vuoden lopulla tullut oikein mitään, sillä en ollut vielä toipunut sairastelukierteestäni. Yritin aloittaa salitreenaamista uudestaan tämän vuoden alussa, mutta into lopahti niinkin triviaaleihin asioihin kuin pitkään matkaan ja epämieluisaan saliin. Taustalla oli varmasti sitäkin, että kroppani tarvitsi vielä aikaa palautua ja parantua. Nyt kun takana on kymmenen kuukautta astmadiagnoosin kanssa elämistä ja yhdeksän kuukautta astmalääkitystä on minulla viimein sellainen olo, että haluan ihan oikeasti aloittaa salin uudestaan. Kesäkuntoon 2017 –kampanja siis alkakoon!
En ole käynyt aktiivisesti salilla sitten kevään 2014. Tuon kevään jälkeen sairastelukierre vei mennessään ja liikunta on satunnaisia kotitreenejä ja juoksulenkkejä lukuunottamatta ollut pelkkää hyötyliikuntaa. Etenkin yläkropastani tuntuu kadonneen kaikki voima. Siinä missä jaksoin aikaisemmin tehdä ihan oikeita punnerruksia sarjoina on nyt kymmenenkin naisten punnerruksen tekeminen aikamoisen työn ja tuskan takana. Yläkropan voimakato näkyy etenkin lisääntyneitä niska-hartiaseudun ongelmina. Hierojalla on kuulkaa ollut työsarkaa näissä jumeissa!
Ihan ojasta allikkoon ei onneksi olla menty sillä treenaamattomuudesta huolimatta yleiskuntoni on vuoden aikana kuitenkin parantunut huomattavasti. Taitan työmatkani pyörällä ja viime viikolla havahduin siihen miten mäet eivät aiheuttaneetkaan enää spontaania sisäistä monologia (”mä kuolen, mä ihan oikeasti kuolen ihan kohta jos tää mäki ei lopu”). Pyöräilyn jälkeen rappusten nouseminen neljänteen kerrokseen ottaa kyllä edelleen vähän koville, mutta edistystä on kuitenkin tapahtunut.
Poistaakseni liian pitkän matkan aiheuttaman laiskuuden liityin Flamingon Elixiaan, jonne hurauttaa pyörällä noin vartissa. Kävin liittymässä jäseneksi perjantaina ja ensimmäinen PT-kertakin on jo varattu. Aion uskaltautua myös ryhmäliikuntatunneille. Perinteiset jumpat eivät minua kiinnosta, mutta venyttelytunti FLX ja Yoga for Athletes (vaikka en atleetti olekaan) houkuttelevat tätä jäykkistä.
Elixia tarjoaa uusille jäesenilla kaksi ilmaista PT-kertaa ja aionkin hyödyntää ne, sekä ostaa pari kertaa lisää liikuntaseleteillä. Tahdon salitreeniltä erityisesti voimatasojen nousua yläkropan osalta ja lisää lihasmassaa. Jos siinä sivussa muutama rasvakilo päättää tippua aina parempi. On minulla eräs erittäin konkreettinenkin tavoite treenille; tahdon vuoden päästä vetää (ainakin) yhden leuan. Koska yläkroppani on aina ollut se (huomattavasti) heikompi puolisko kroppaani uskon, että leuanvetotreeneistä on minulle pelkästään hyötyä.
Kunhan salitreeni lähtee kunnolla liikkeelle ja pääsen tapamaan PT:n kirjoittelen tuntemuksia saliohjelmasta ja treenaamisesta 🙂
Samanlaiset tavoitteet täälläkin, tosin mä en uskalla toivoa että saisin yhtään leukaa ilman kuminauhan apua 😀 ihan järkkyä välillä ajatella, että kuinka voimaton voikaan kroppa olla, mutta pikkuhiljaa mennään eteenpäin. Mähän en siis edes punnerra lattialta vaan yläkroppa korokkeella. Oon nyt onneksi onnistunut löytämään säännöllisen 2 kertaa viikossa tahdin ja toivon että saan sen pidettyä 🙂
Salin sijainti ja viihtyvyys tekee kyllä paljon. Mulla on Elixialla se City-jäsenyys, että voi käyttää kaikkia PK-seudun saleja. Kotimatkan varrelta löytyy useampi paikka, mutta uskollisesti kuitenkin käyn Itäkeskuksen Elixiassa. Se on toki mukavasti matkan varrella, mutta myös sopivan pieni ja viihtyisä, ei näyteikkunapaikka, mutta kuitenkin mun tarpeisiin riittävästi varusteltu.
Mulle Club jäsenyys sopii parhaiten koska tiedän, että kuitenkaan millään muulla salilla kuin tuossa Flamingossa ei kuitenkaan tulisi käytyä.
Tavoite tosiaan on se edes yksi leuka vuoden päästä, se on sitten eri asia päästäänkö siihen tavoitteeseen, mutta yritys on ainakin kova 😉 Treenistä tullee aika yläkroppa painotteinen (tai mistäs minä vielä tiedän), mutta se ei tosiaan ole pahitteeksi koska tuo yläkroppa on nimenomaan se murheenkryyni.
Tsemppiä! Treenaamisen into (ja varsinkin se tärkeä rutiini) voi katketa hyvinkin helposti ja se siitä sitten. Tämä on niin monta kertaa nähty.
Sairastelu, rutiinin jostain muusta syystä katkeaminen ja katastrofin ainekset ovat valmiit.
Salilla en voi itse enää käydä, siellä on niin kova meteli (ihmiset tiputtelee painoja yms.). Korvissa on pieni, mutta häiritsevä meluvamma, joten pitäisi olla salilla korvatulpat päässä ja sitähän muuta pällistelisivät. Eli mp3-soitinkin on poissuljettu vaihtoehto salikäytössä.
Olen nyt kävellyt kävelylenkkejä ja se on nyt taas itselle miellyttävintä. Kertalenkit on yleensä siinä 16 – 21 km kerrallaan.
Onnea matkaan treenamisen aloittamisessa, muista pitää välipäivä että kroppa saa vähän levätä!
Kiitos 🙂 Eiköhän tämä tästä lähde käyntiin, kun on joku selkeä tavoite niin motivaatiokin on korkeammalla.
Onpas ikävä vaiva tuo meluvamma! Itse kyllä kävisin salilla, vaikka sitten niiden korvatulppien kanssa. Mikäs siinä jos ihmiset katsoo, katsokoot jos eivät kerran osaa olla ihmisiksi! Kossilla on muuten sellaiset ”korvatulppakuulokkeet”, vaikka musiikkia ei voisikaan kuunnella noilla voisi ”naamioida itsensä normaaliksi” jos ihmiset katseet tuntuu liian pahalta.
Lepopäivät kuluu tosi asiaan. Alkuun on tarkoitus aloittaa kahdella salitreenillä, yhdellä lenkillä ja yhdellä venyttelytunnilla. Koko viikoa ei siis missään nimessä pakata täyteen liikuntaa 🙂
Hei Tipi,
pääydin tähän kommenttiisi googlettamalla ”salilla käymistä ja korvatulppia”.
Itselläni myös meluvamma korvissa, jonka takia lopetin salilla käynnin juuri mainitsemiesi painojen tiputtelun yms. melun takia.
En kuitenkaan halunnut lopettaa salilla treenausta ikiajoiksi, joten päätin jatkaa salilla käymistä ja aloin samalla käyttää korvatulppia (niin ryhmäliikunnoissa kuin salin puolellakin). Harvoin kanssaliikkujat korvatulppia edes noteeraa ja jos noteeraa, niin mitä sitten? Ei kannata välittää muista, vaan keskittyä omaan tekemiseen 🙂
Täällä taas on enemmän rajotteita kun sallittuja juttuja mitä tulee salilla käymiseen tai liikuntaan ylipäätänsä ni on menny käytännössä kattoen maku kaikesta.. 😐 Toivottavasti ”innostus” kestää,sitä ylläpitäessä on jo oma hommansa 🙂
Eniten toivon, että ei tule sairastumisia tai loukkaantumisia, jotka katkaisisi treenin. Niihin kun se mun innostus on aina lopahtanut.
Mä en varmaan enää saa yhtään leukaa vedettyä. 😀 Ennen treeneissä oli aina välillä niin, että kaikki joutuivat vuoronperään tekemään leukoja (miehet 5-10 kpl, naiset 3-5 kpl) ja voi kamala miten kauheata se oli kun piti kaikkien nähden yrittää väkertää niitä! No enää ei sitten ole ollut sitä leuanvetotankoa niin ei ole ollut niitä leuanvetojakaan (mun helpotukseksi, huh!).
Onnea treenaamiseen! 🙂
Kiitos!
Varmasti kyllä jos lähtisit leukaa taas tekemään kroppa kyllä muistaisi aika nopeasti mitä sen oikeastaan pitääkään tehdä. Mä aloitan ihan nollassa, joten hiukan kauhistuttaa miten tässä oikein käy 😀
Tsemppiä sulle! Mä harrastan hyötyliikuntaa töissä ja käyn jumpassa & Hipun kaa lenkillä. Yritän edes kerran viikkoa käydä salilla. Harmittaa vähän että kaupungissa asuessa oli se kuntosalin jäsenyys ja kävin nelisen kertaa viikossa salilla/jumpissa. Jumppia mulla on ikävä. Nyt vaan menee tunti työmatkoihin ja on tuo koira huollettavana niin on vähän jäänyt. Ei kannata pitää salijäsenyyttä 100 km päässä, jokainen tietää mitens iinä käy.
Mutta toisaalta se ei näy lihaskunnossa enkä ole lihonut kun kuitenkin teen säännöllisesti jotain enkä vain rötväile. Toivottavasti saat liikunnan ilon ja kipinän <3 se on niin ihanaa! Auttaa mullakin niin paljon niska-hartiakipuihin.
Mulle jo 20km salille oli liikaa (tosin matkaanhan menee bussilla ruuhkasta riippuen noin 30-45min). Nyt matkaa on noin kilometri 😀 Mä en ole enää pitkään aikaan ollut jumppien perään, enemmän tykkään nimenomaan salilla huhkimisesta.
Mulla on myös paino pysynyt ihan samoissa. Sehän ei tomi mikään ihme ole, koska ruokavalio on kunnossa. Liikunta kun ei pahemmin laihduta, vaan pitää yllä kuntoa ja terveyttä (kohtuudella harrastettuna tietenkin).
Hyötyliikuntaa toki minäkin harrasta, työmatkat ja kauppareissut taittuu kävellen tai pyörällä, mutta kun työ on kevyttä toimistotyötä ei hyötyliikunta yksinään vaan riitä. Toki kauppakassien kantaminen kotiin onnistuu edelleen ihan yhtä hyvin, mutta kun punnerruksia aloin tuossa jokunen viikko sitten tehdä huomasin miten lihasvoimaa on hävinnyt ja paljon. Mä tarvitsen yläkropan kunnossapitoon sitä varten erikseen tehtyä treeniä, oli se sitten punnerruksia ja kumpparitreeniä tai salilla huhkimista 🙂
Se ei muuten välttämättä ole ihan pelkästään ”lihaksettomuutta” tai voimattomuutta ettei punnerrukset enää tule tosta vaan, niihin kun tarvii sitä koko kropan kehonhallintaakin aikalailla, että jaksaa ensinäkin pitää itsensä siinä oikeassa asennossa ettei selkä ole notkolla tai muuta vastaavaa, koska sillonhan punnerruksista ei tule mitään, jos koko kroppa ei ole jäntevänä paketissa mukana. Mutta kyllä ne sieltä muutamien viikkojen päästä taas lähtee tulemaan yhtä hyvin kun aikasemminkin 🙂
Toki kokonaisuus on se mikä ratkaisee eniten 🙂 Kun treeni jää se kokonaisuuskin ”laiskistuu”, mutta onneksi kroppa aika nopeasti taas muistaa mitä pitää tehdä.