En laske itseäni perfumistaksi eikä minulla ei ole superhaistajan nenää joka eroittaisi pienimmätkin tuoksuvihteet toisistaan, mutta siitä huolimatta pidän tuoksuista todella paljon. Vaikka maailma on täynnä meilenkiintoisia hajuvesiä pyrin pitämään tuoksuhyllyni järkevissä mitoissa. Varsinaiseen tuoksukokoelmaani pääsevätkin vain ne tuoksut, joista pidän aivan erityisen paljon ja joita käytän aktiivisesti. Tarkastellessani omistamieni tuoksujen nuotteja erityisesti jasmiini, vanilja ja santelipuu nousevat prominentteina esille. Myös myskiä, mausteita ja hunajaa on monessa lempituoksussani.
Tuoksumakuni on ehkäpä jollain tapaa hieman vahanaikainen. Monet lempituoksuni ovat 1990-luvulta (tai vanhempia) ja vain harvoin tuoreet lanseeraukset miellyttävät nenääni. Eniten pidän itämaisista tuoksuista. Alun parikymppisenä florientalit, eli itämaiset kukkaistuoksut olivat kova sana, mutta nykyisin myös muut itämaiset tuoksut miellyttävät minua. Erityisen lähellä sydäntäni ovat vaniljaisen mausteiset ja lämpöiset tuoksut joihin voi kääriytyä kuin isoon vilttiin, mutta myös jasmiini tuoksunuottina on lähellä sydäntäni. Kokoelmassani on kuitenkin aina ainakin yksi kepeä kesätuoksu.
Aloitetaan klassikolla. Chanel No 5 julkaistiin ensimmäisen kerran 1921 ja se on varmasti yksi maailman tunnetuimmista tuoksuista. Se on klassikkojen klassikko, joka on kokenut monta uudelleenformulointia. Vitosen viimeisin inkarnaatio on No 5 L’Eau. Monella tämä tuoksu on ”mummotuoksujen” kulminoituma. Chanelin vitosessa on kuitenkin myös jostain erittäin modernia, sillä se on monien 2010-luvun taitteen tuoksujen tapaan ”skin scent”, paremman käännöksen puutteessa ihotuoksu, eli tuoksu joka tuo mieleen jollain tapaa ihon luontaisen tuoksun tai pysyy lähellä ihoa.
Oma vitoseni on 60ml EDP refill muutaman vuoden takaa, ehkäpä noin 4-5 vuotta vanha. Veikkaisin, että edes tätä koostumusta ei ole enää myynnissä ja viimeisin vitonen tuoksuneekin hyvin erilaiselta kuin tämä. Tuoksu aukeaa saippuaisen hyttysmyrkkymäisenä (sitä ei käy kieltäminen), mutta noin puolen tunnin päästä tulee esille lämmin ja hennon mausteinen pohjatuoksu jossa on vivahdus kukkaisuutta. Kunhan alun voimakkaista ja pistävistäkin nuoteista pääsee eroon muuttuu vitosen luonne mielestäni täysin. Vitonen on elegantti, hienostunut ja tyylikäs, vaikkakin alkuun räiskyvä.
1990 julkaistu Chanel Égoïste edt on ainut omasta kokoelmastani löytyvä miesten tuoksu ja toinen omistamani Chanel. Normaalisti ruusu on minulle ällötys, mutta ei tässä tuoksussa. Égoïste tuoksuu veljeltäni, sillä se on hänen nimikkotuoksunsa, mutta itse pidän tuoksusta niin paljon, että halusin sen myös itselleni. Égoïstessa on ruusun lisäksi hentoa mausteisuutta ja vanilja ja santelipuu tuovat siihen lämpöä.
Dior Hypnotic Poison edt on uusin tulokas tuoksukokoelmaani. Hypnotic Poison on 1998 julkaistun Poisonin flankeri. Alkuperäinen Poison ei minua niinkään ihastuta, mutta Hypnotic Poisoniin rakastuin jo lukioikäisenä. Muistan käyneeni nuuhkimassa tuoksua useita kertoja Rauman Sokoksella, mutta en koskaan raaskinut sitä ostaa. Hypnotic Poison on itämainen vaniljatuoksu, eikä se ole missään nimessä hento tai kaino. Jos et tykkää vaniljasta ja tuhdeista tuoksuista kannattaa tästä pysyä kaukana.
Vuonna 2012 julkaistu Diptyque Volutes edt löysi tiensä luokseni viime kesänä. Ostin tuoksun Tallinnan Creme de la Creme liikkeestä kesälomareissullamme. Volutes on tällä hetkellä eniten käyttämäni tuoksu ja jos minun pitäisi juuri nyt valita vain yksi tuoksu kokoelmastani olisi se tämä. Muita toki tulisi jossain vaiheessa ikävä, mutta juuri nyt Volutes menee kaikkien ohi. Volutes on hunajaisen makea, mutta myös savuisen pehmeä. Tuoksussa on myös aimoannos mausteisuutta. Volutes tuo mieleeni Agatha Christien Kuolema Niilillä –romaanin.
Dolce & Gabbana Pour Femme Intense edp on 2013 julkaistu Pour Femmen flankeri. Se on makean karkkinen ja intensiivinen tuoksu, ehdottomasti makein ja sokerisin omistamista tuoksuista. Pour Femme Intense on melkein äklömakea, mutta ei ihan. Tuoksu tuo mieleen kattilassa sulavan sokerin ja hattarat. Tuoksussa on myös kukkia; neroli, appelsiininkukka ja tuberoosa tasapainottavat vaahtokarsin makeutta.
Elie Saab Le Parfum Resort Collection edt* on kesän 2015 limited edition tuoksu ja kokoelmani ainoa rehellinen kukkaistuoksu. Tämä on se kokoelmani kepeä kukkaistuoksu. Le Parfum Resort Collention on kesäinen ja kepeä, mutta myös pikkuisen makea. Elie Saab Le Parfum Resort Collection on ollut kesätuoksuni kaksi viimeistä kesä ja se riittänee vielä parin kesän ylin. Pidän tästä tuoksusta todella paljon, mutta se ei ole sellainen jota jäisin kaipaamaan sen loputtua.
Jo Malone Wild Bluebell Cologne* vuodelta 2011 on ainut Jo Maloneni. Suoraan sanottuna en osaa sanoa mitä tästä tuoksusta olisin mieltä, sillä en ole sitä vielä käyttänyt kertaakaan. Olen suihkinut Wild Bluebelliä ranteeseeni muutaman kerran, mutta se ei ole jättänyt mieleeni kunnollista muistikuvaa. Tämä voisi olla myös kepeä kesätuoksuni, mutta en vielä ole saanut päätettyä mikä sen kohtalo tulee olemaan. Ehkäpä Wild Bluebell on seuraavan kesän kesätuoksuni.
Rochas Alchimie edp, vuodelta 1998, on se tuoksu, joka on kulkenut mukanani pisimpään. Tätä jo lopetettua tuoksua omistan kaksi kappaletta. Toinen on avattu ja toinen odottaa edelleen muoveissa. Pelkään, että kun joskus viimein avaan viimeisen pullon pakkauksestaan on tuoksu muuttunut täysin tunnistamattomaksi. Jo nyt avatussa pullossa on vivahteita joita en muista ennen haistaneeni. Onneksi pohjatuoksu on edelleen sama. Alchimie on itämainen kukkaistuoksu, joka asettuu iholle puuterisen vaniljaiseksi.
1992 julkaistu 1990-luvun hittituoksu Thierry Mugler Angel edp* on Pour Femme Intensen tapaa hyvin makea tuoksu. Angelin makeus on kuitenkin röyhkeämpää ja eläimellisempää kuin melkeinpä kiltin Pour Femme Intensen. Angelin makeudesta lötyy pistäviä hikimäisiä vivahteita, jotka eivät varmasti ole kaikkien mieleen. Myös Angelista löytyy rakastamaani vaniljaa sekä makeaa hunajaa ja sitruksista bergamottia.
Vaikka sanoin alussa pitäväni erityisesti ysärituoksuista on vuonna 2005 julkaistu Thierry Mugler Alien edp yksi ehdottomia lempituoksujani. Jos minun pitäisi kaventaa kokoelmani kolmeen tuoksuun jättäisin hyllyyni tämän, Volutesin ja Hypnotic Poisonin. Alien on tuoksu, joka ei auennut minulle heti. Ensinuuhkaisuni ehkäpä seitsemän vuotta sitten ei saanut minua lämpiämään tuoksulle ollenkaan. Alien tuoksui nenääni hirvittävän voimakkaalta ja hyttysmyrkkymäiseltä. Siinä missä Chanelin vitosen alkutuoksu muistuttaa minua edelleen Raidista on Alien morfautunut nenässäni huumaavaksi jasmiiniksi.
Ensijärkytyksestä huolimatta joku kuitenkin veti minua Alienissa puoleensa. Varmasti tuoksun nimellä ja Kosh Naranekia muistuttavalla pullolla oli sormensa pelissä. Muutaman kerran Alienia nuuhkittuani jokin loksahti kohdalleen ja ihastuin tuoksuun palavasti. Aloiti kevyemmällä EDT:llä ja siirryin sen loputtua EDP:n. Pidän Alien-herätystäni jollain tapaa paluuna tuoksujuurilleni 2000-luvun alun kevyempien vesi- ja kukkaistuoksujen jälkeen (mm. Yves Rocher Ming Shu & Ode à l’amour ja Mexx Woman). Aikaisemmin mainitut Dior Hypnotic Poison ja Rochas Alchimie ovat niitä tuoksuja jotka ovat alunperinkin minut saaneet kiinnostumaan tuoksuista ja vaikka ne eivät tuoksukaan lähellekään samalta kuin Alien on kaikissa kolmessa tuoksutta lämpöä ja tietynlaista huumaavaan mausteista makeutta.
YSL Opium edt, vuodelta 1977, on kokoelmani toinen mummotuoksu. Mieheni totesi Opiumin tuoksuvan aivan äidiltään. Ei ehkä paras veto virkeän parisuhde elämän kannalta, mutta minä tykkään ja sehän on tärkeintä 😉 Opiumissa on hieman samaa saippuaisuutta kuin Chanelin vitosessa, mutta sen alkutuoksu ei ole yhtä kirpakan iskevä kuin vitosen. Pohjatuoksussa on hento vivahdus savuisuutta ja aimoa annos mausteisuutta. Opium on parhaimmillaan noin tunnin päästä ensi suihkautuksesta.
Mietin tätä kirjoittaessani millainen suhde minulla on tuoksuihini. Monelle tuoksumuistot ovat hyvin tunnelatautuneita ja tietyt tuoksut tuovat mieleen jonkun voimkkaan hetken elämässä tai tärkeän ihmisen. Tuoksut voivat kiinnittyä elämän tapahtumiin ja käänteisiin todella elävästi ja kiinteästi. Muistan tuoksuja vuosien takaa (muistan miltä seiskaluokan ihastukseni tuoksui ja millainen oli ensimmäinen saamani hajuvesi), mutta tuoksujen herättämät tunteet ja muistot eivät ole erityisen voimakkaita tai kiinnity vain ja ainoastaan tiettyyn hetkeen.
Muistan miten jokainen kokoelmassani nyt oleva tuoksu on päätynyt minulle ja muistan ison osan aikaisemmin omistamistani tuoksuista, mutta tuoksuihin liittyvät muistot eivät ehkäpä ole minulle yhtä voimakkaita kuin monelle muulle. Muistojen sijaan tuoksut luovat mieleeni enemmänkin mielikuvia. Mielikuviin vaikuttavat itse tuoksu, mutta myös toki tuoksun nimi, pullo ja historia. Pidän tuoksuista joilla on tarina kerrottavanaan ja ehkäpä juuri siksi kallistun usein vähän vanhempien tuoksujen puoleen.
*Saatu blogin kautta.
Tätä oli mielenkiintoista lukea. Sulla kun on niin erilainen tuoksumaku kuin mulla. Näistä kelpuuttaisin itselleni vain Elie Saabin, tosin Voltuesia en ole tuoksutellut, joten en voi tyrmätä tietämättä, voin tykätäkin. Itsehän olen tässä viime aikoinan kehitellyt itselleni pakkomielteen Thierry Muglerin Angel Museen, katsotaan, jos rohkaistun sen hankkimaan. Huomaan kyllä, että tuoksumakuni on selvästi viimeisen parin vuoden aikana muuttunut hieman syvempiin ja tummempiin tuoksuihin. Ihan kaikista hempeimmät kukkaistuoksut jää käyttämättä, ne jotka ennen olivat niitä suurimpia ihastuksia.
Angel Muse on kyllä saanut hyviä arvioita! Olisi mielenkiintoista päästä nuuhkimaan sitä.
Mulle ne hempeät kukkaistuoksut ei ole koskaan uponnut, mutta kyllä munkin tuoksumaku on tosiaan jalostunut ja muuttunut. Diorin J’Adoresta esim. tykkäsin blogin alkuaikoina, myös Guccin Envy Me:stä, mutta nykyään kumpikaan ei enää sytytä.
Jos mulla olisi varaa, käyttäisin vain Chanel5:sta. Mummo mikä mummo;)
Mutta mummona on hyvä olla 😉
Meillä on kyllä tuoksumaku just niin ääripäissä kun vaan voi olla 😀
Mä suosin simppeleitä ja kepeitä tuoksuja, mieluiten reilulla sitruksella. Jos mun pitäisi valita kolme tuoksua joita käytän aina, valinta olis tosi helppo. Lanvinin Eclat D’arpege, Kenzon Flower tag ja Armanin Acqua di Gioia Essenza. Bonuksena jos sais jo lopetetun Escadan Sentimentin niin olisin maailman onnellisin hyväntuoksuinen nainen 😀
Tuoksumuistot ei mulle ole mitenkään erityisen voimakkaita, mutta yksi tuoksu multa on iäisyyksiksi pilattu. Mulla oli nuorempana biletuoksuna yleensä Jennifer Lopezin Live, yksi niitä harvoja julkkistuoksuja jotka ikinä on kolahtanut. Entinen paras ystäväni ihastui tuoksuun ja osti sen itselleen ja sen jälkeen en ole sitä voinut käyttää. Siinä vaiheessa meillä oli jo välit menossa tosi kovasti alamäkeen ja tästä ihmisestä oli tullut supertakertuva ja ahdistava (näen 4 vuotta välirikon jälkeen edelleen painajaisia tästä ihmisestä), joten ko. tuoksu jäi sille tielleen :/
Se on muuten jännä miten kyllä esim. suihkusaippuoissa ja kropparasvoissa kyllä tykkään raikkaista tuoksuista, mutta kun kyse on hajuvedestä valkkaan aina jotain tuhdimpaa.
Armanin Aqua di Gioiasta muuten tykkäsin tosi paljon! Käytin yhden pullon kesätuoksuna. Harmi vaan, että mun iholla se ei kestänyt oikein ollenkaan. Hävisi tosi nopeasti. Essenza pitääkin käydä nuuhkimassa.
Mä pilasin itseltäni Serge Lutensin Serge Noirin nuuhkimalla sitä flunssassa. Aina kun haistan Serge Noiria tulee mulle paha olo ja päätä alkaa särkeä 🙁
Hyvin sä osaat kuvailla eri tuoksuja, osaisinpa itsekin! 🙂 Varsinkin ”Volutes on hunajaisen makea, mutta myös savuisen pehmeä. Tuoksussa on myös aimoannos mausteisuutta. Volutes tuo mieleeni Agatha Christien Kuolema Niilillä –romaanin” oli ihanasti sanottu :))
Kamalasti ainakin yritän. Ongelma ei niinkään ole se ettenkö osaisi kuvailla tuoksuja ja niitä mielikuvia joista ne mussa synnyttää, vaan enemmänkin siitä, että en oikein osaa erottaa tuoksujen eri nuotteja toisistaan 😀 Oikeasti mähän en tiedä tuoksuista yhtään mitään XD
Mulle henk.koht. ne nuotit ei ole niin tärkeitä kun luen ihmisten kuvauksia tuoksuista. Toki on mukava jossain kohtaa lukea mitä nuotteja tuoksussa sanotaan olevan mutta mun mielestä ei ole oleellista haistaako tuoksua kuvaava henkilö niitä yksittäisinä nuotteina vai ei. Itse tykkään lukea juurikin kuvailevia tuoksukuvauksia, oli ne kuvaukset sitten tunteista tai mielikuvista tai mistä vaan kertovia.
Se on mukana kuulla 🙂 Oon aina kovin epävarma tuoksuista kirjoittaessa kun en vaan osaa poimia yleensä kuin muutaman perustuoksun (se vanilja!). Mulle tuoksut on muutenkin enemmän kokonaisuuksia, en oikein osaa pilkkoa niitä pieniin palasiin.
Martina: Piti vielä tähän lisätä, että mulla on nyt kokeilussa Serge Lutensin Chergui josta tulee mieleen Dyyni ja erityisesti fremenien asuttamat aavikkoluolat. Toinen mielikuva on Christien Murha Mesopotamiassa kirjaan/filmatisointiin.
Mä niin haluaisin tuon Alchimien!! Mutta eipä ole osunut silmiin. En tosin ole taas hetkeen edes yrittänyt etsiä ja sillä saattaa kyllä jo olla niin paljon hintaakin, että siihen kosahtaisi vaikka jostain löytyisikin.
Jäin tuumailemaan tuota mummotuoksu-käsitettä. Chanelin Vitosta sen enempää kuin Opiumiakaan ei varmastikaan ole aikoinaan suunniteltu mummoille. Itse käytän noista kahdesta Vitosta enkä suostu puhumaan mummotuoksusta. 😉 Tavallaan ymmärrän ilmaisun mutta sitten en taas kuitenkaan. 🙂 Jos nykypäivän tuoksuista on joku suosittu vielä reilun 50 vuoden kuluttua, niin sittenhän meiltä löytyy pilvin pimein mummotuoksun käyttäjiä juuri nyt. 😀
Alchimie on! Mä onnistuin monta vuotta sitten metsästämään pari pulloa eBaystä Espanjasta. Ihan kamalan suolaista hintaan ei muistaakseni silloin joutunut maksamaan.
Niinhän se on, että ne nykyiset ”trendituoksut” on varmasti niitä tulevaisuuden mummotuoksuja. Veikkaisin, että omalta listalta ainakin Hypnotic Poison ja Angel saattavat saada sen kyseenalaisen kunnian 😉 Itse käytin mummotuoksua tässä puhtaasti humoristisessa mielessä. Mummotuoksuksi voi minusta tituleerata mitä tahansa tuoksua joka on jollain tapaa ”vanhanaikainen” (se ei ole paha asia) ja/tai vanhemman ikäluokan käyttämä.
Tottumattomalle nenälle kun monet vanhemmat tuoksut ovat uudempiin verrattuna tunkkaisia ja raskaita. En mäkään vielä kymmenen vuotta sitten olisi Opiumista pitänyt. Tuoksumaku on tässä vuosien saatossa vaan jalostunut arvostamaan muitakin kuin niitä uusia ja/tai helppoja tuoksuja 🙂
Kyse on varmasti monesta asiasta, mutta ainakin yksi ihan todella selkeä ajatus tuon mummotuoksun takana on se, että koska mm. Opium on lanseerattu 70-luvulla ovat ne naiset (ja miehet) jotka sitä nuoruudessaan ovat käyttäneet nyt ”mummoiässä”. Toinen syy on varmasti se, että vanhemmat tuoksut ovat niin erilaisia kuin etenkin 2000-luvulla julkaistut. Jostain muistaakseni luin arvelua sitä, että mm. adelhydit (joita muistaakseni on Opiumissa ja vitosessa) ovat sen ”perinteisen” hajuvesimäisen tuoksun takana ja juuri se ”mummotuoksujen” ydin.
Olipas kiva juttu! Rakastan tuoksuja ja lukea niistä. Nyt heräsi kiinnostus Egoistëa kohtaan. Täytyy nuuhkaista kun seuraavan kerran menen ohi. 🙂
Égoïste kannattaa ehdottimasti käydä tuoksuttamassa. Se on erittäin ysäri ja mun mielestä monella tapaa hyvin erilainen kuin miestentuoksut yleensä. Siinä on toki tietty maskuliininen vivahde, mutta mun nenään se on kuitenkin lopulta hyvin unisex.
Vitosen EdP on saatavilla edelleen eikä varmasti häviä mihinkään.
Mahtavaa lukea tuoksuista! Olen käyttänyt niitä päivittäin kolmetoistavuotiaasta saakka (eka oli Anaïs Anaïs) ja sittemmin kokoelma on kasvanut aikamoiseksi,.
Égoïste on ensimmäinen ostamani miesten tuoksu, ja minulle hyvin rakas, se oli vuosia ”nimikkotuoksu” ja mieheni omi sen minulta (kun menimme naimisiin, käytimme sitä kumpikin).
Nuorena ajattelin, että kun olen ”riittävän vanha”, Chanel 5 tulee olemaan tuoksuni, mutta odotan sitä päivää edelleen.
Alchimie ja Angel löytyvät molemmat kaapista, Angeliin hurahdin aivan täysillä, enkä käyttänyt pitkään aikaan muita tuoksuja. Alchimie pääsee käyttöön aivan liian harvoin. Tykkään paljon myös suunnilleen samanikäisestä Absolusta, jota sitäkään ei enää valmisteta.
Diptyquelta kokoelmastani löytyy Philosykos ja Opôné (valmistus lopetettu).
Diptyquen Philosykos on toivelistalla, samoin Tam Dao. Absolu kuullostaa just mun tuoksulta! Todella harmi, että sekin on lopetettu ;(
Laadukas ja ihana kokoelma!! Itse pidän samanlaisista tuoksuista. Kiitos vinkistä, tuskailin pitkään kun Diptyqueta ei saa mistään ja naapurimaasta sitä saisi