Sali- ja muita kuulumisia

Kertoilin parisen viikkoa sitten liittyneeni kuntosalin jäseneksi. Nyt takana on viidet treenit pt:n kanssa ja jäljellä on vielä seitsemät. Ensimmäinen kerta oli niin kamala, että ostin kahden ilmaiskerran lisäksi kymmenen käynnin PT-paketin. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kuntotesti ja jalkatreeniä ja toisella kerralla yläkroppaa ja käsiä. Kuten osasin odottaa kuntoni ei ole kummoinen ja erityisesti ylä- ja keskikroppa kaipaa paljon työstämistä. Toki jaloissakin sarkaa löytyy. Ensimmäisen käsitreenin jälkeen kesti viitisen päivää ennen kuin sain kädet taas kunnolla suoriksi.. Onneksi pohjalta nousee nopeasti!

Tähän mennessä on tullut selväksi ainaki se, että etuheilautus kahvakuulalla on meikän nemesis, etenkin jos pitäisi yrittää kädenvaihtoa.. Ekalla kerralla tehty kuntotesti piti lopettaa kesken kun sykkeet nousi niin korkealle, että tekemisestä ei tullut enää yhtään mitään. Sama ilmiö toistui myös seuraavalla viikolla, lievempänä onneksi. Osansa saattoi olla silläkin, että ensimmäisellä kerralla saatoin unohtaa hengittää.

Eilen oli taas jalkatreenin vuoro. Hölkättiin, kyykättiin (meni huomattavasti paremmin kuin ekalla kyykkäyskerralla, sain jopa vähän kehuja!), tehtiin jalkaprässiä, askelkyykkykävelyä sekä etu- ja takareisiä laitteessa. Jalkani eivät ole koskaan olleet niin velliä kuin torstaisen treenin jälkeen. Minulla oli suuria vaikeuksia kävellä Flamingon portaat alas pyörälle päästäkseni. Hämmentävää tosin, on, että tätä kirjoittaessani perjantaina kympin aikaan jalat ovat vielä yllättävän hyvässä kuosissa. Treenistä on tosin aikaa vasta 15 tuntia ja normaalisti pahimmat lihaskivut ja jumit tulevat noin 24-48 tunnin päästä treenistä. Sitä odotellessa…

Muutakin kerrottavaa minulla teille on kuin treenikuulumisia. Olemme menossa naimisiin joulukuun alussa 🙂 Mustaa Kajalia Instagrammissa ja FB:ssa seuraavat ovatkin jo tämän saattaneet arvata kun viikko sitten vilautin sormusta. Yhteisiä vuosia ei ehdi ihan neljäätoista kertyä ennen liiton lain silmissä virallistamista. Vihkiminen tapahtuu Vantaan kaupunginmuseossa (koska Vantaalla ei enää ole maistraattia) ja hääjuhla on Ravintola Linnankellarissa, eli Katajanokan entisessä vankilassa. Vieraslista on pieni, olemme kutsuneet vain perhettä ja muutaman läheisimmän sukulaisen.

Kuvituskuvina kolme sormusvaihtoehtoani. FB:ssä ja Instassa olettekin jo nähneet mikä sormus nousi ykköseksi. Kellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että hääpukuni ei tule olemaan perinteinen ja valkoinen. Juhlapukineena tulee toimimaan kaimani Heidin, eli Ateljé Tuhkimotarinan ompelijamestarin taidonnäyte. Puku on merenneitomallinen, vihreää satiinia ja hiukan mustaa pitsiä. Kävin sovittamassa pukua viikko sitten perjantaina ja voin kertoa, että se on aivan sikaupea! En malta odottaa, että saa valmiin puvun kotiin!

 

Fodmap-kuulumisten osalta tahdon ilmoittaa olleeni nyt viisi viikkoa täysin ilman gluteeniviljoja ja olo on hyvä. Tämä taitaa olla pisin aika ilman gluteenia sitten fodmapin aloittamisen syksyllä 2013. Gluteeniviljoista irti pyristeleminen on ollut ruokavaliomuutoksessa kaikkein vaikeinta. Minulla, kuten monella muullakin, on hyvin tunnepitoinen suhde viljaruokiin. Lapsuuteni lempiruokia olivat äidin perjantai-iltaisin paistamat letut joita söimme koko perheen voimin isän tultua kotiin iltavuorosta ja espaketti ja jauhelihakastike, siis nimenomaan se spaghetti. Ruisleipä graavilohella ja kurkulla kutkuttelee edelleen makunystyröitä ja toki äidin pullat ja puustit, etenkin laskiaispullat ovat maistuneet.

Gluteeniviljojen ote on pitkälti henkinen, mutta osansa saattaa olla myös viljojen väitetyllä opiaattisella vaikutuksella. Gluteeniviljoista kieltäytyminen on onnistunut parilla keinolla. Tajusin, että jos tahdon pitää näppini erossa pullista ja leivistä on minun sallittava itselleni gluteenittomat- ja pseudoviljat sekä lisättävä hiilareita. HH pyörii nyt noin sadan ja kahdensadan gramman tienoilla. Toiseksi on ajatusmaailmaa muutettava. Aloin tietoisesti ajatella gluteeniviljojen syömättömyyttäni valintana enkä kieltona. Huomasin, että se miten lopputulokseen päädytään on lopulta tärkeämpää kuin itse lopputulos. Kun perustelen syömättömyyden tietoisena valintana ei se aiheuta samanlaisia antipatioita kuin asetettu kielto ja silloin ruokavaliota on helpompi noudattaa.

Seuraavaksi pitäisi handlata sokeri. Gluteeniviljojen kohdalla toimii vain totaalinen kielto, mutta sokerin kanssa opettelen elämää kohtuus kaikessa periaatteella. Toteutus on ollut vaihtelevaa. Tavoitteena on sokeristen herkkujen syöminen vain kerran viikossa, mutta ainakaan tällä viikolla en ole siihen päässyt. Huomasin maanantaina joulusuklaiden saapunen kauppaan ja ostin pussillisen piparkakku-Dumleja. Tarkoitukseni oli avata pussi vasta viikonloppuna, mutta lopulta pussi pysyi kiinni vain tiistaihin asti. Saavutuksena pidän kuitenkin sitä, että pussista on syöty vasta noin puolet. (Mies saattoi hiukan avustaa.) Kolme vuotta sitten pussillinen olisi mennyt päivässä. Edistystä on siis tapahtunut!

Kaunista messuviikonloppua kaikille! Jos näette minut tulkaa nykimään hihasta 🙂