Ryhtyessäni elämäntapamuutokseen kesällä 2013 tavoitteeni oli päästä painoon 64,8kg ja pysyä siinä. Tuon yli kun mennään ollaan virallisesti ylipainon puolella. Loin itselleni säännön, jonka mukaan alle tuon lukeman saa mennä, mutta ei yli, sillä ”en koskaan enää halua olla ylipainoinen”. Tokihan paino on heilunut +/- parisen kiloa suuntaan ja toiseen, mutta keskimääräisesti katson pysyneeni samassa painossa nyt kaksi vuotta.
Kesällä painoni kipusi pari kiloa ylöspäin ja niistä ”kesäkiloista” olen yrittänyt nyt päästä eroon. Kysymys tosin kuuluu, että miksi? Miksi sillä on jotain väliä näyttääkö vaaka 64 vai 66 kiloa? Jos en tiedä painavani 66kg en todellakaan koe olevani ylipainoinen, mutta heti kun näen ”ylipainolukeman” vaa’alla alkaa mieleni lipsua ”pakko laihduttaa” mantran puolelle. Painon kyttääminen on suorastaan naurettavaa ja siitä aion nyt opetella pois.
Tällä viikolla havahduin oikein kunnolla siihen kuinka iso vaikutus vaa’alla ja digitaalinäyttöön ilmestyvällä lukemalla minuun oikeasti onkaan. Ihan naurettavan ja pelottavan iso vaikutus. Tiistai aamulla vaaka näytti lukemaa 65,2kg. Tuo lukema sai minussa aikaan suunnattoman suuria ilontunteita. Koin, että ollaan menossa oikeaan suuntaan ja kohta ollaan taas siinä ”turvallisessa” painossa. Seuraavana aamuna vaa’alle kivutessani odotti siellä kuitenkin karvas pettymys..
Tiistaina sängystä noustessani oloni oli fyysisesti hyvä. Iloitsin siitä, että vatsa ei tuntunut olevan turvoksissa ja IBS oireita ei ollut ollut ollenkaan moneen päivään, oikeastaan melkein kahteen viikkoon. Mielialani muuttui täysin kun aamun lukema rävähti vaakaan; 66,6kg. 1,4kg enemmän kuin päivää aikaisemmin!! Mielialani laski kuin se kuuluisa lehmän häntä. Järkeni toki sanoo, että pari kiloa sinne tai tänne ei kerro yhtään mitään todellisesta painonnoususta tai laskusta, mutta siitä huolimatta vaa’an ”liian iso” lukema sai mieleni mustaksi ja matalaksi. Ihan tyhmää!
Päätin, että jotain pitää tehdä! Jos vaa’an lukema, jonka järjellä tiedän hyvinkin merkityksemättömäksi, aiheuttaa minussa näin paljon ahdistusta on parempi olla menemättä vaa’alla. En vielä pystynyt tekemään niin radikaalia vetoa kuin vaa’an totaalinen hävittäminen, mutta otin vaa’asta patterin pois ja laitoin sen sängyn alle kohtalaisen vaikeapääsyiseen laatikkoon. Niin vaa’an orja en sentään ole, että mieleni tekisi aamulla lähteä vaakaa kaivamaan tuosta piilostaan pois.
Muutettuani kotoa elin monta vuotta ilman vaakaa. Noiden vuosien aikana painoni nousi noin 15:sta kiloa. Painonnousu ei tietenkään johtunut vaa’attomasta elämästä, mutta taisin kuitenkin jotenkin mieleni sopukoissa yhdistää painonnousun siihen, että en tarkkaillut painoani. Tiedän, että painon putoaminenkaan ei ole vaa’an ansiota, vaan minun. Minä muutin ruokailutottumuksiani ja opettelin uudenlaisen tavan syödä. En pudottanut painoa kituuttamalla, laskemalla kaloreita pakonomaisesti tai näkemäll nälkää. Pudotin painoa tekemällä fiksumpia valintoja.
Nyt kun vaakaa ei ole pitää minun opetella luottamaan itseeni. En tarvitse vaakaa kertomaan voiko vatsani hyvin vai huonosti, jaksanko salilla tai puristaako housunkaulus. Osaan syödä terveellisesti ja liikkua järkevästi. Tiedän, että se riittää. Jännää tosin on, että toisen mittaamisen jätettyäni on toinen mittaaminen tullut tilalle. Nimittäin kalorien mittaaminen. Tällä kerta en kuitenkaan ole laskenut kaloreita varmistaakseni, että en syö liikaa, vaan pitääkseni huolen siitä, että syön tarpeeksi.
Salitreenin myötä on kulutukseni selkeästi kasvanut sillä pari viime viikkoa on ollut koko ajan nälkä. Kyllästyin käyttämään kaikki illtani siihen, että puputan koko ajan jotain joten päätin kasvattaa aterioideni kalorimäärää. Samalla olen myös lisännyt hiilarien määrää. Energiamäärän kasvattamisessa MyFitnesPall on ollut todella hyvä apu. Tähtään nyt noin 2 000 – 2 200 kilokaloriin päivässä. Joskus voi mennä vähän alle ja joskus vähän yli, ei se niin justiinsa ole 😉
Kaunista viikonloppua!
Kuulostaa järkevältä. Itse en käy vaa´alla koska se ahdistaa liikaa. Välillä vaatteet kinnaa, välillä ovat löysiä. Pääasia että liikkuu ja syö normaalisti. Minusta tuntuu että tämä laihdutus ja fitnessbuumi alkaa mennä ohi, sellainen normaali kotiruoka ja terveelliset elämäntavat ovat in 🙂
ps. Näytät kyllä tosi hyvältä ja ihan normaalipainoiselta 🙂
Fitness-buumissa on toki hyvät ja huonot puolensa. Ikävästi se tuntuu usein kuitenkin näyttäytyvän jonkinlaisena ongelman vaihtamisena toiseen. Turhan rajoittavasti syömisestä tuntuu tulleen hyväksyttyä juuri ”fitnesstyttöjen” vuoksi. Jotenkin sitä tosiaa kaipaa enemmän sellaista tasapainoista otetta näkyvämmäksi.
Sen minkä huomaan itse parhaiten noista kuvista on, että kasvojen täyteläisyys ja turvotus on vähentynyt. Se taas ei johdu niinkään painon putoamisesta, vaan enemmänkin ruokavalion muuttumisesta, mulla kun gluteeniviljat aiheuttaa ihan selkeää kasvojen (ja sormien) turvotusta.