Täällä on taas ollut hiukan hiljaisempaa kun blogi on muiden velvoitteiden vuoksi jäänyt taka-alalle. Työt vievät oman aikansa ja opiskelut sen lopun joka liikenee salilta ja muilta pakollisilta askareilta. Joskus luova ja analyyttinen työskentely, jota blogitekstien työstäminen mitä suurimmassa määrissä on, on rentouttavaa, mutta siinä vaiheessa kun opiskelu (gradun kirjoittaminen) on vielä intensiivisemmin sitä samaa analyyttista ja luovaa työtä ei paukkuja enää riitä luovalle ja analyyttiselle harrastukselle. Ensi viikon tiistaina on gradun johdantoluvun deadline joten sen jälkeen stressi taas hieman onneksi lientyy.
Opiskelujen ja työn vastapainona on viime viikkoina ollut enimmäkseen terveyteen ja hyvinvointiin keskittyviä kirjoja ja podcasteja (sekä toki myös Hercule Poirot –romaanien kuuntelua). Saattaa kuullostaa aika ”rankalta” tavalta rentoutua, mutta aivojen aktivoiminen ja uusien asioiden sisäistäminen jonkun muun kuin ”oman alan” puolelta on oikeasti erittäin hyvää vastapainoa representaatioteorialle ja postkolonialistiselle diskurssille. Niin tosin on myös kevyt viihde kuten teinidystopiaromaanit ja kaikenkarvaiset jenkkilän tosi-tv-ohjelmat 😉
Olen aina ollut sitä sorttia, jonka kiinnostuksen kohteet vaihtelevat aaltomaisesti. Saatan olla hetken todella innostunut kutomisesta, seuraavaksi YouTuben ”kosmetiikkagurujen” videot täyttävät jokaisen liikenevän hetken ja hetken päästä en muuta teekään kuin kuuntele paleo-podcasteja. Nyt ollaan siinä paleo-podcast vaiheessa. Lempparini on The Paloe View, mutta myös Balanced Bites ja The Paloe Women Podcast ovat kuuntelulistallani. The Paloe Viewssa minua erityisesti innostaa tiedeorientoitunut näkökulma, joka ei unohda tosi elämän asettamia haasteita ja rajoitteita. Voisin kirjoittaa kokonaisen esseen siitä miksi samaistuin nimenomaan paleon ruokafilosofiaan, mutta se taitaa olla toisen kerran juttu.
Hämmästelen usein miten toisilla riittää virtaa ja energiaa tehdä niin paljon enemmän asioita. Nostan hattua mm. Glitz & Glamin Minnalle, joka opiskelee, päivittää blogia päivittäin ja hoitaa vielä perheenkin siinä samalla. Siinäpä vasta supernainen! Itse taas olen välillä lähes luhistumassa osa-aikatyön, opiskelujen ja osa-aika blogin alle. Jos tähän sekoitukseen lisättäisiin vielä lapset saisi meikän varmasti aika pian kantaa jonnekin lataamaan akkujaan.. Koitan kuitenkin olla murehtimatta liikaa, sillä meillä kaikilla on omat voimavaramme ja lähtökohtamme. Jokaisen kokemus omasta stressistä, elämänhallinnasta ja kiireestä on subjektiivinen.
Rauhallista sunnuntaita!
Hämmästelen myös joidenkin ihmisten virtaa. Esim. jollain on kolme lasta ja samaan aikaan on kokopäivätyössä ja opiskelee monimuotona. Beats me. Hyvä kun jaksan tehdä jonkun yhden asian päivässä.
Tsemppiä gradun kanssa!
Kiitos!