Vuosi 2015 oli todella rankka. Suoraan sanottuna ihan käsittämättömän paska vuosi. Luulin vuoden 2014 olleen huono, mutta voi miten väärässä olinkaan.. Jälkikäteen ihmettelin miten olen voinut kirjoittaa edellisvuonna 100 postausta enemmän kuin viime vuonna. Blogin pariin uppoutuminen oli omalla tavallaan keino selvitä kaikesta vuoden aikana tapahtuneesta.
Mieheni isä kuoli kevättalvella 2015 ja menetys varjosti elämäämme koko loppuvuoden. Kaikuja on toki edelleen. Elämästä ei tehnyt yhtään helpompaa se, että sairastin koko vuoden, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Töissäkin oli todella kiire ison muuton vuoksi. Vuoden lopussa aurinko alkoi viimein pilkottaa risukasaan kun sain astmadiagnoosin ja aloitin lääkityksen.
28.12.2015, päivä vuosipäivämme jälkeen, Pekka kosia minua kotisohvalla ilman sen suurempia spektaakkeleita. Tavallaanhan tämä oli jo toinen kosinta sillä kihloissa olemme olleet vuodesta 2004 asti. Suunnittelimme häitä ensin vuosipäivällemme, mutta tapaninpäivän jälkeinen tiistai olisi ollut turhan hankala päivä juhlille sillä halusin, että vihkiminen ja hääjuhla ovat samana päivänä. Kun keväällä kerrottiin, että Vantaan maistraatin sulkeutuessa vantaalaisia vihitään jokaisen kuun parittomina perjantaina Vantaan kaupunginmuseossa päätimme mennä naimisiin vuoden viimeisenä vihkipäivänä, eli 9.12.2016. Mikä olisikaan parempi paikka mennä naimisiin kuin museo?
Vuosi 2016 on ollut tuhat kertaa parempi kuin vuosi 2015. Suurin osa vuodesta on toki ollut aivan tavallista arkea, mutta muutamia upeita kohokohtia (häiden lisäksi) viime vuosi piti sisällään. Sairasteluni loppui astmalääkityksen aloittamiseen ja olenkin tämän vuoden aikana ollut vain kaksi kertaa flunssassa. Molemmat flunssat ovat myös menneet ohi hurjan nopeasti verrattuna aikaisempaan. Helmikuussa täytin kolmekymmentä ja kävin ensimmäistä kertaa katsomassa muodostelmaluistelun SM-kisoja. Kesäkuussa valmistuin kandiksi (viimein) ja elokuussa kävin ensimmäistä kertaa Kylmäpihlajan majakassa. Kesälomailin elo-syyskuussa ja Rauman lisäksi kävin Virossa ja Latviassa Karkkipäivän lukijamatkalla. Lokakuussa liityin kuntosalin jäseneksi ja aloitin treenaamisen PT:n kanssa.
Hiukan ryppyjä vuoteen 2016:stakin on mahtunut sillä huhtikuun lopussa otin yhteen rekan kanssa. Onneksi pyörälleni kävi huomattavasti huonommin kuin minulle! Vitsailin miehelleni, että seuraava lääkärihoitoa vaativaa haveria saadaan odottaa ainakin seuraavat kymmenen vuotta. Jostain syystä olen nimittäin onnistunut jokaisella vuosikymmenellä telomaan itseni. Ikävuosiin 0-9 mahtuu yksi murtunut solisluu, vuosiin 10-19 laskettelutapaturma ja vuosiin 19-29 ensiapukäynnin vaatinut vekki sormessa. Vuosikymmenen 30-39 kohellus tuli siis hoidettu alta pois jo hyvissä ajoin!
Vuoteen 2016 mahtui monta isoa ja iloista asiaa. 2016 oli hyvä vuosi, ei sitä sen paremmin voi sanoa. Tervetuloa vuosi 2017! Toivottavasti olet vähintään yhtä hyvä kuin 2016.
Ihana kuulla, ettei 2016 ole ihan kaikille ollut se paska vuosi. Tuttavapiiristä lähinnä kuulunut semmoista ”onneksi se on ohi” toivotusta.
Oma vuosi piti sisällään paljon haasteita ja raskaita fiiliksiä. Kuitenkin osittain niiden johdosta esim. ammatillinen kehitys on ollut huimaa. Lisäksi mä olen vuoden aikana tehnyt paljon kivoja juttuja, reissannut enemmän kuin ikinä ja tavannut ihania uusia ihmisiä. Kokonaisuutena vuosi on siis ehdottomasti enemmän plussan puolella 🙂
Tänä vuonna ajattelin keskittyä vielä enemmän itseeni ja omaan hyvinvointiini, tehdä edelleen asioita joista nautin ja joista mulle tulee hyvä olo. Matkustelu taitaa jäädä vähän vähemmälle, mutta panostetaan laatuun 🙂
Kuullostaa ihan mahtavalta suunnitelmalta tälle vuodelle!