Ajattelin perjantaina, että salitreenin jälkeen olisi hyvä idea mennä puolen tunnin FLX-venyttelytunnille. Kuinka väärässä olinkaan!
Elixian kuvauksen mukaan tunti:
”koostuu rauhoittavista liikkeistä, jotka auttavat sinua lisäämään liikkuvuutta ja parantamaan kehonhallintaa. FLX-tunnilla tehtävät toimistotyöntekijöille suunnatut venytykset sekä toisaalta kierto- ja lihasten rentouttamiseen suunnatut harjoitukset parantavat arjen toimintakykyä ja tuovat hyvän olon”.
Ongelma numero 1. Sali oli aivan liian täynnä. Venytyksiä tehdessä sormeni hipoivat osuivat seinään.
Ongelma numero 2. Musiikki oli aivan liian kovalla ja aivan liian nopeatempoista. Odotin rauhallista ”joogamusiikkia”, mutta sainkin laulettuja renkutuksia.
Ongelma numero 3. Tunti oli ”toiminnallista venyttelyä” jossa liikkeitä ketjutettiin sarjoiksi. Tuntiin ei pitänyt kuulua koreografiaa, mutta kyllä minusta kolmen liikkeen ketjuttaminen jo on koreografiaa.
Pillahdin puolen tunnin FLX-tunnin aikana itkuun neljä kertaa. Ensimmäisen itkun sai aikaan intensiivisen olkapäiden pyörittelyn aiheuttama paha olo ja viimeinen itku tuli, kun sain oikean ranteeni ja kyynärpääni ojennettua niin ikävästi yli, että molempia alkoi vihloa ja pistää. Välissä oli kaksi spontaania kyynelehtimistä, joiden syytä en enää edes muista. Edessäni oleva herrasmies katsoi minua peilin kautta huolestuksen, kummastuksen ja huvittuneisuuden sekainen ilme kasvoillaan. Kyseiselle herralle tahtoisin sanoa, että olen ihan kunnossa ja enimmäkseen terve, eli terveisiä vaan sinne!
Olisin kohtalaisen rankan ja erittäin hyvin onnistuneen salitreenin jälkeen kaivannut ihan vaan perinteisiä ja rauhallisia keskipitkiä venytyksiä ja rentouttavaa New Age -hippimusiikkia. Tunnin isoin ”ongelma” ei toki ollut tunti itse vaan omat odotukseni ja vireystilani. Olin salitreenin jälkeen ihan poikki, nälkäinen ja väsynyt. Keskittymiskykyni ei enää riittänyt toiminnallisen venyttelyn vaatimaan kehonhallintaan ja uusien liikkeiden opetteluun. Turhautumisreaktioni on itku, joka on vielä herkemmässä väsyneenä ja nälkäisenä.
Mitä tästä opimme? Ei kahta ”treeniä” peräkkäin. Ei, vaikka toinen olisi vain puolen tunnin kuntokeskuksen venyttelytunti. Tästä lähin tyydyn tekemään venyttelyn treenin välipäivinä oman kodin rauhassa.
Ensimmäisen osan sali-itkuista voit käydä lukemassa täältä.
Ostin uuden saliohjelman, ja koska haluan käydä salilla vain kahdesti viikossa minulle tehtiin kaksijakoinen ohjelma. Tällä hetkellä haasteena on ohjelman rankkuus ja pituus; saa nähdä koska itselläni pääsee itku joko väsymyksestä ja keskittymisen herpaantumisesta ja sitä myöten itsensä satuttamisesta… Pitänee tehdä asialle jotain jo ennakoivasti..
Iskin silmäni kuvituskuviin; mistä moiset ihanat trikoot ovat? ?
Saliohjelma, josta ei itse tykkää on kyllä kamala. Onneksi kuitenkin vastusta ja toistoja muokkaamalla voi intensiteettiä helposti säätää paremmin itselle sopivaksi. Mun ohjelma on tällä kertaa onneksi (enimmäkseen) juuri sellainen josta tykkkään. Ihan pieniä muutoksia tosin olen tehnyt PT:n laatimaan treeniin, mutta kokonaisuutena ohjelma on todella hyvä.
Siniset trikoot on useamman vuoden takaa HenkkaMaukalta ja alemmat on Wild Bangarangilta: https://www.wildbangarang.com/collections/fitness-wear/products/galaxy-capris-leggings
Mulla on muuten noi samat siniset 😀
ja aika monet muutkin H&M:n valikoimista….
On yhden mun lemppareista, malli on meinaan ihan huippu!