Minusta piti tulla kirjastonhoitaja. No, ei sentään, mutta lukioikäisenä ja vielä yliopistossakin harkitsin myös sitäkin uraa ihan vakavissani. Lapsuudenkotini lähikirjasto oli aivan mahtava ja olenkin viettänyt siellä lukemattomia tunteja. Kasvoin kodissa jossa oli iso kirjahylly ja Facta 2001 -tietosanakirjasarja. Minä ja isäni olemme perheemme lukutoukkia ja isäni onkin lukenut minulle muun muassa Hercule Poirotia ollessani ala-asteikäinen. Viime vuosina olen lukenut enemmän tieteellistä kirjallisuutta ja aikaisempaa vähemmän kaunokirjallisuutta, mutta kuunnellut sitäkin enemmän äänikirjoja.
Olen aina pitänyt lukemisesta ja etenkin vielä kotona asuessa luin todella paljon. Kunhan siis viimein opin lukemaan. Se ei meinaan ollut minulle ihan helppoa. Omaksi iloksi lukeminen väheni dramaattisesti opintojen myötä, mutta rakkaus kirjoihin ja tarinoihin on säilynyt. Kirjan ei aina tarvitse edes olla fyysinen tai edes luettava kappale. Tarttuvat tarinat toimivat myös kuunneltuina Muksuna lainasin kirjastosta C-kaseteille nauhotettuja satuja ja Matti Ranin sanomassa ”Kun kuulet tämän äänen..” on ikuisiksi ajoiksi pinttinyt mieleeni. Äänikirjat unohtuivat pitkäksi aikaa kunnes vuonna 2014 löysin, muistaakseni tubettaja Elle Fowlerin kautta, Audiblen ja äänikirjat.
Luin vuoden 2017 aikana 12 kirjaa ja kuuntelin 40. Kaikki kirjat löytyvät Goodreads-profiilistani. Viime vuoden äänikirjahelmiä olivat ehdottomasti kaksi kuuntelemaani Iain M. Banksin Kulttuuri-sarjan osaa. Ensimmäinen osa, Consider Phlebas oli paikoitellen hieman turhan rönsyilevä, mutta toinen osa, The Player of Games oli aivan mahtava. Kulttuuri-sarjassa on elementtejä Fran Herbertin Dyyni-sarjasta ja Isaac Asimovin Säätiö-kirjoista yhdistettynä särmikkääseen avaruusoopperaan. Banks on eittämättä yksi modernin sci-fi kirjallisuuden kuninkaista omaperäisellä ja pohdiskelevalla tyylillään.
Sci-fin lisäksi kuuntelin viime vuonna paljon Agatha Christietä. Missionani on kuunnella kaikki Christien Hercule Poirot -kirjat ilmestymisjärjestyksessä ja enää olisi jäljellä vain Elephants can remember ja Curtain. Curtainin olen tosin kuunnellut jo aikaisemmin. Vaikka Agatha Christie on yksi suosikkikirjailijoistani en voi väittää pitäväni kaikista rouvan kirjoittamista kirjoista. Etenkin loppupään HP-kirjat ovat aikamoista kuraa. Erityisesti Hallowe’en Party on todella onneton tuotos. Suosittelen tutustumaan mieluummin kirja televisiofilmatisointiin. Myös alkupuolen novelleista kokoon kursittu The Big Four on ihan kamala.
Tutustuin viime vuonna myös kahteen minulle uuteen dekkaristiin kun löysin P. D. Jamesin ja Francis Duncanin tuotannon. P. D. Jamesilta olin lukenut aikaisemmin vain Syystanssiaset, joka jatkaa siitä mihin Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo loppuu. Jamesilta suosittelen lämpimästi Adam Dalgliesh -sarjaa, mutta Duncaniin suhtautuisin varauksella. Francis Duncanin Mordecai Tremaine -dekkarit tuppaavat olemaan sellaisia, että niitä kuunnellessa ajatukseni alkavat todella helposti harhailla ja huomaan yhtäkkiä, että en tiedä yhtään missä mennään ja kun murhaaja viimein paljastetaan mietin lähinnä kuka hahmoista nyt lopulta oli syyllinen. Ei ideaalitilanne brittiläiselle whodunitille.
Lopuksi pieni tehtävä teille lukijoille; Suosittele minulle kirjaa, josta ajattelet minun pitävän.
*Juttu sisältää affilate-linkkejä. Tilaamalla linkkien kautta tuet blogin serverimaksuja.
Mustaa Kajalia muualla: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja Snapchat: mustaakajalia
Minäkin löysin äänikirjat tänä vuonna, ensin käytin Elisa Kirjaa, sitten BookBeatia. Storytel on testaamatta. Tavallaan suppealla valikoimalla on hyvätkin puolensa: tulee kuunneltua sellaista, mihin ei muuten tarttuisi.
Suosittelen Virpi Hämeen-Anttilan Björk-dekkarisarjaa, eka osa on Yön sydän on jäätä. Sijoittuu 1920-luvun Helsinkiin. Dekkarijuonen lisäksi oppii sen ajan elinoloista, luokkaeroista, poliittisesta tilanteesta yms. Kirjoissa käytetään ihania vanhoja sanoja, kuten telefooni :). Päähenkilö on muuten ulkonäöstään kiinnostunut mies, enpä ole moiseen hirveän usein kirjallisuudessa törmännyt!
Olen lukenut ja kuunnellut enimmäkseen brittiläisiä dekkareita ja suomalaiset olen vähän unohtanut. Kiitos siis tuosta suosituksesta, pitää ehdottomasti tutustua Björkiin. Kuulostaa ihan mun jutulta!
Mää en oo äänikirjoja juurikaan ”lukenu”. Ainoastaan Eppu Nuotion Pii Marin- sarjaa. Ne on kirjoina ja äänikirjoina tosi hyviä! Suosittelen! Pitäis kyllä lukea ne uudelleen. Saattasit tykätä Tess Gerritsenin Joka tulella leikkii- kirjasta. Se teki muhun vaikutuksen. On erilainen ku muut Gerritsenin kirjat.
Tess Gerrisen on myös mulle ihan uusi tuttavuus. Pitää hänenkin tuotantoon tutustua ja aloittaa vaikkapa tuosta kirjasta. Kiitos vinkistä!