Eräänä aurinkoisena toukokuun perjantai-iltana päätin töiden jälkeen lähteä autoajelulle läpi Vantaan maalaismaiseman. Erään tien reunassa näin vanhan puutalon, joka näytti autioituneelta. Päätin heti, että tätä taloa pitää tulla kuvaamaan. Saman viikon koleana ja sateisena sunnuntaina pakkasin kameran ja itseni autoon. Ilta-auringossa paikka olisi varmasti näyttänyt hyvin toisenlaiselta kuin harmaassa aamupäivässä. Harmaa ilma ja autioitunut ison maalaistalon pihapiiri suorastaan vaati käsittelemään kuvat mustavalkoisen utuisiksi ja surumielisen synkeiksi.
Kivitolppien takaa löytyi pihatie, jonka päässä oli päärakennus ja avara pihapiiri aittoineen ja maalaiselämän muistoineen. Pihamaalla oli (ilmeisesti) hylätty traktori ja viimeiset kyntönsä nähnyt aura. Aitan ikkunasta pilkisti rotanmyrkkypaketti ja olipahan pihamaalle jäänyt yksinäinen kesätuolikin. Kaikessa ränsistyneisyydessään ja surumielisyydessään pihapiirissä oli jotain todella kaunista ja rauhallisen levollista.
Talo selkeästi kuuluu vielä jollekulle, sillä ovessa oli kaksi jämäkkää lukkoa ja kettinkiä, toinen lukoista oli vieläpä varsin uuden näköinen. Pihapiirissä oli neljä rakennusta, päärakennus, pari aittaa ja pienempi mökki. Talo on varmastikin ollut varsin vauras maalaistalo. Kuistin yläpuolella on numero 19 / 23, liekö tuo talon rakentamisvuosi. Isompi aitta vaikutti minusta hieman vanhemmalta rakennukselta kuin itsepäärakennus.
Mustaa Kajalia muualla: Facebook, Instagram, Bloglovin’ ja Snapchat: mustaakajalia
Kaikista kauneinta on pysähtynyt aika. Upeat kuvat!
Kiitos <3